Siirry sisältöön

Yhdistyneen kuningaskunnan vallanperimyslaki

Wikipediasta
Alkuperäisen Yhdistyneen kuningaskunnan vallanperimyslain kopio.

Yhdistyneen kuningaskunnan vallanperimyslaki (engl. Act of Settlement 1701) vuodelta 1701 on laki, joka määrittelee, miten päätetään, kuka nousee Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kansainyhteisömaan valtionpäämieheksi. Se on osa Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden Kansainyhteisön jäsenmaiden perustuslakia.

Laki hyväksyttiin Englannin parlamentissa Vilhelm III Oranialaisen ollessa kuninkaana. Hän ja edesmennyt vaimonsa Maria II olivat lapsettomia, joten kruunun oli määrä siirtyä seuraavaksi Marian sisarelle Annalle. Annan viimeinen henkiin jäänyt lapsi kuoli vuonna 1700, ja oli epätodennäköistä, että hän saisi enempää lapsia. Tuolloisen perustuslain mukaan vallanperimys päättyi Mariaan ja Annaan, joten tarvittiin uusi laki, joka huolehtisi siitä, että seuraavakin hallitsija olisi vakaumukseltaan protestantti ja torjuisi syrjäytetyn Jaakko II:n ja hänen poikansa haaveet vallasta.

Uuden lain mukaan valta menisi Hannover-suvun prinsessalle Sofialle, joka oli Jaakko I:n lapsenlapsi, ja sellaisille hänen jälkeläisilleen, jotka eivät olleet katolisia eivätkä naimisissa katolisen kanssa. Lisäksi laki määritteli, että on parlamentin asia päättää vallanperijästä, ei hallitsevan monarkin.

Tämä laki johti Skotlannin kuningaskunnan liittämiseen Englantiin ja Walesiin. Skotlannin parlamentti ei ollut tyytyväinen siihen, vaan vahvisti oman lain, joka antoi Skotlannille oikeuden valita eri seuraaja Skotlannin kuningatar Annalle. Tästä seurasi, että Englannin parlamentti totesi, että parlamentit ja valtiot on yhdistettävä, ennen kuin kuningatar Anna kuolisi.

Vuonna 2013 perimysjärjestystä muutettiin niin, että esikoinen perii kruunun aina huolimatta sukupuolesta. Aikaisemmin käytössä oli ollut niin kutsuttu kognaattinen primogenituuri, mikä tarkoitti sitä, että kruunu periytyi ensisijaisesti hallitsijan pojille, ja tyttärille vain, jos poikia ei ollut. Lisäksi katolilaisen kanssa avioituminen ei enää poista oikeutta kruununperimykseen. Katolinen ei kuitenkaan edelleenkään voi olla Britannian monarkki.[1]