Iranin asevoimat

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Iranin armeija)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Asevoimat vs. puolustushaarat sekä muoto yleisesti. Lisäksi katso myös artikkelit tulisi sisällyttää tekstiin, jossa nyt esimerkiksi pitkiä taulukoita kalustosta.
Iranin islamilaisen tasavallan asevoimat
نیروهای مسلح جمهوری اسلامی ایران
Toiminnassa 1979
Valtio  Iran
Rooli asevoimat
Koko 523 000 ammattisotilasta
350 000 reserviläistä
Komentajat
Nykyinen komentaja kenraalimajuri Mohammad Bagheri

Iranin islamilaisen tasavallan asevoimat (pers. ‏نیروهای مسلح جمهوری اسلامی ایران‎) järjestettiin uudelleen 2004. Se koostuu neljästä panssaroidusta divisioonasta, kahdesta jalkaväkidivisioonasta, kahdesta kommandoprikaatista ja ilmaprikaatista. Useimmista muista maista poiketen Iranin asevoimien ylipäällikkö ei ole maan presidentti, vaan Iranin hengellinen johtaja.[1] Maan asevoimien erikoisuus on tukeutuminen meripuolustuksessa suureen määrään aseistettuja ja pieniä moottoriveneitä jotka ovat nopeita ja varustettu ohjuksilla.[1] Iranin asevoimat pyrkivät häivyttämään moottoriveneet tutkalta[2]. Iran pystyy laskemaan merimiinoja[3]. Sotatilanteessa Hormuzinsalmeen laskettavien merimiinojen poistaminen on sotilaalliselle vastustajalle lähes mahdotonta, sillä se on aikaa vievää ja merimiinoja poistavat laivat ovat alttiita hyökkäyksille. Iranilla on myös sukellusveneitä joista yksikin riittää upottamaan laivan[4]. Iran on yksi maailman edistyksellisimmistä droonimaista. Se on saanut pyydystettyä yhdysvaltalaiset RQ-170-, MQ-1-, MQ-9-, Shadow- ja ScanEagle -droonit sekä israelilaisen Hermes-droonin.[5]

Kalusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentokoneet ja helikopterit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • venäläinen pommikone Tupolev Tu-22, 12 kpl, AS-6 merimaaliohjuksin, hankittu 1994
  • neuvostoliittolainen torjuntahävittäjä MiG-29, 35 kpl, hankittu 1989–1991, nykyaikaistamisneuvotteluja
  • neuvostoliittolainen rynnäkköhävittäjä Suhoi Su-24, 24 kpl, hankittu 1989–1991, nykyaikaistamisneuvotteluja
  • neuvostoliittolainen kuljetushelikopteri Mi-8, 32 kpl, hankittu 1989–1991, nykyaikaistamisneuvotteluja

Panssaroidut ajoneuvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranilla oli 1980-luvun puolivälissä noin 1 000 panssarivaunua, yhdysvaltalaisia, brittiläisiä, neuvostoliittolaisia sekä kiinalaisia lisenssillä valmistettuja neuvostoliittolaisia panssarivaunuja.

Panssarivaunut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
T-72M1M

Iranilla on useista eri lähteistä hankittuja panssarivaunuja. Šaahi Mohammad Reza Pahlavin aikana Iran oli lähinnä Yhdysvaltain liittolainen ja kalustohankinnat painottuivat länteen. Kun islamilaisen vallankumouksen tuloksena Iranin politiikka muuttui Yhdysvaltain vastaiseksi, kääntyi Yhdysvallat Irakin puoleen, minkä seurauksena Iran ryhtyi hankkimaan neuvostoliittolaista kalustoa.

Kevyet panssaroidut ajoneuvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BTR-50PK Yad la-Shiryonin museossa Israelissa 2005

Ohjukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • neuvostoliittolainen maasta-maahan -ohjus Scud mahdollisesti Libyasta hankittuna
Laukaistu BGM-71 TOW-panssarintorjuntaohjus

Puolustusvälineteollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runsaslukuisena ja mekanisoituna Iranin armeijaa varustaa kansallinen puolustusvälineteollisuus. Pääosa siitä on valtion omistama, mikä on ryhmitetty omistuksellisesti Defence Industries Organizationa (D. I. O.) puolustus- ja asevoimien logistiikkaministeriöön. DIO on perustettu jo 1924. Toiminnassa pyritään kaksoiskäyttöön ja myös siviilituotantoon.

DIO valmistaa muun muassa seuraavanlaisia varusteita:

  • Jalkaväen käsiaseet:

Veneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranin hankinnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
tuottaja tuote määrä vuosi
Yhdysvallat kevyt panssarivaunu M24 Chaffee 100 1971
Yhdysvallat taistelupanssarivaunu M60A1 Patton tank 460 1971
Yhdysvallat taistelupanssarivaunu M47 Patton ja M47M Patton 400 1974
Yhdysvallat taistelupanssarivaunu M60A1 Patton tank 460 1974
Yhdysvallat taistelupanssarivaunu M47 Patton ja M47M Patton 400 1976
Britannia taistelupanssarivaunu Shir-1 (Chieftain) 500 1976
Yhdysvallat taistelupanssarivaunu M60A1 Patton tank 460 1976
Yhdysvallat taistelupanssarivaunu M48 ja M48A5 400 1977
Yhdysvallat taistelupanssarivaunu M60A1 Patton tank 460 1977
Britannia taistelupanssarivaunu Shir-1 (Chieftain) 760 1977
Britannia/Vickers kevyt panssarivaunu Scorpion 250 1977
Yhdysvallat taistelupanssarivaunu M47 Patton ja M47M Patton 160 1979
Yhdysvallat taistelupanssarivaunu M48 ja M48A5 240 1979
Yhdysvallat taistelupanssarivaunu M60A1 Patton tank 460 1979
Britannia/Vickers kevyt panssarivaunu Scorpion 250 1979
Britannia taistelupanssarivaunu Shir-1 (Chieftain) 780 1979

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Iranin_asevoimat&oldid=22536419”