Iosif Grigulevitš

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Josip Broz Tito ja Iosif Grigulevitš vuonna 1953.

Iosif Romualdovitš Grigulevitš (ven. Иосиф Ромуальдович Григулевич, 5. toukokuuta 19132. kesäkuuta 1988) oli neuvostoliittolainen vakooja 1930- ja 1940-luvuilla.

Hän murhasi Josif Stalinin vastustajia, anarkisteja ja trotskilaisia.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iosif Grigulevitš syntyi kriminjuutalaiseen karaiimiperheeseen Vilnassa. Hänen perheensä muutti Argentiinaan, kun Grigulevitš oli pieni poika. Hän opiskeli jonkin aikaa Euroopassa.

Jotkin lähteet väittävät, että vain Grigulevitšin isä olisi muuttanut Argentiinaan ja äiti poikineen olisi jäänyt Puolaan, jossa tämä olisi liittynyt kommunistiseen puolueeseen ja saapunut Argentiinaan vasta vuonna 1934. Grigulevitš opiskeli vuonna 1933 Sorbonnen yliopistossa, kunnes pestautui Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n palvelukseen. Hän osasi kieliä, muun muassa jiddišiä, espanjaa, englantia, ranskaa ja venäjää, joten NKVD saattoi käyttää häntä eri tehtävissä.

Iosif Grigulevitš lähetettiin 1930-luvulla Espanjaan, jossa hän toimi marxilaisten joukossa ja auttoi Espanjan sisällissodassa tasavaltalaisia. Hän käytti salanimiä Maks ja Felipe. Vuonna 1938 hän sai siirron Moskovaan ja tammikuussa vuonna 1940 Meksikoon, jossa hänen piti murhata Stalinin pahin vastustaja Lev Trotski, mutta salanimellä "Juzek" esiintynyt Grigulevitš epäonnistui. Meksikosta hän muutti Argentiinaan ja asui siellä koko toisen maailmansodan ajan ja organisoi saksanvastaisia sabotaasitoimia. Hän nai meksikolaissyntyisen neuvostovakoojan Laura Arayo Aguarin.

Vuonna 1949 Grigulevitš sai siirron Roomaan väärällä Costa Rican passilla nimellä Teodoro B. Castro, joka oli kuulemma kuuluisan costaricalaisen liikemiehen poika. Vuonna 1951 hänestä tuli Costa Rican suurlähettiläs Italiaan ja Jugoslaviaan. Grigulevitš oli Costa Rican YK:n delegaation jäsen. Salaa hän sai Neuvostoliiton kansalaisuuden ja NKP:n jäsenyyden.

Vuonna 1953 Grigulevitš määrättiin salamurhaamaan Jugoslavian johtaja Josip Broz Tito. Grigulevitš tapasi Titoa useaan otteeseen, mutta Stalinin kuolema maaliskuussa 1953 keskeytti salamurhasuunnitelmat ja Grigulevitš lopulta kutsuttiin takaisin Moskovaan, mikä merkitsi hänen uransa loppua Neuvostoliiton salaisena edustajana. Costa Rican suurlähettilään äkillinen katoaminen synnytti Roomassa huhuja mafian sekaantumisesta diplomaattisiin piireihin.

Iosif Grigulevitš kuoli vuonna 1988. Hänen NKVD-jäsenyytensä tuli esille vasta, kun Neuvostoliitto hajosi ja kun niin kutsuttu Mitrohinin arkisto tuli 1990-luvun puolivälissä lännessä julkiseksi.