Ioánnis Paraskevópoulos
| Ioánnis Paraskevópoulos | |
|---|---|
| Ιωάννης Παρασκευόπουλος | |
| Kreikan pääministeri | |
| Edeltäjä | Geórgios Papandréou |
| Seuraaja | Geórgios Papandréou |
| Kreikan pääministeri | |
| Edeltäjä | Stéfanos Stefanópoulos |
| Seuraaja | Panagiótis Kanellópoulos |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. joulukuuta 1900 Theisóa, Kreikka |
| Kuollut | 8. huhtikuuta 1984 (83 vuotta) Ateena, Kreikka |
| Ammatti | pankkiiri, taloustieteen professori, poliitikko |
| Tiedot | |
| Koulutus |
Ludwig Maximilianin yliopisto München Jenan yliopisto Leipzigin yliopisto Lontoon yliopisto |
| Uskonto | ortodoksi |
Ioánnis Paraskevópoulos (kreik. Ιωάννης Παρασκευόπουλος, 25. joulukuuta 1900 Theisóa, Kreikka – 8. huhtikuuta 1984 Ateena, Kreikka) oli kreikkalainen taloustieteilijä, pankkiiri, poliitikko ja kaksinkertainen virkamieshallitusten pääministeri. Lisäksi hän oli moninkertainen ministeri. [1]
Opinnot ja ammatilliset tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ioánnis Paraskevópoulos opiskeli oikeustiedettä ja taloustiedettä Ateenan yliopistossa ja valmistuttuaan hän jatkoi laki- ja talousopintoja Münchenin, Jenan, Leipzigin ja Lontoon yliopistoissa. Hän suoritti tohtorintutkinnon Leipzigissa ja Lontoossa. Hän työskenteli 1920-luvulla Deutsche Bankissa ja British Midland Bankissa. Vuonna 1929 hän palasi Kreikkaan ja sen keskuspankkiin.[1]
Vuonna 1936 Paraskevópoulos siirtyi akateemiselle uralle. Hänet valittiin Ateenan yliopiston poliittisen taloustieteen apulaisprofessoriksi sekä vuonna 1938 Ateenan kauppakorkeakoulun professoriksi. Vuonna 1939 hän aloitti apulaisprofessorina ja 1942 valtiotieteen professorina Panteion-yliopistossa. Vuonna 1961 hänestä tuli Panteion-yliopiston yliopiston rehtori.[1]
Poliittiset tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paraskevópoulos toimi 1940-luvulta lähtien ministeritehtävissä; Nikólaos Plastírasin hallituksessa 1945 huoltoministerinä ja kansantalousministerinä, Pétros Voúlgarisin halituksessa 1945 huoltoministerinä, arkkipiispa Damaskinóksen hallituksessa 1945, Dimítrios Kiousópouloksen hallituksessa 1952 sekä Konstantínos Karamanlísin hallituksissa kauppa-, teollisuus- ja työministerinä 1950-luvulla.[1]
Marraskuun 1963 vaalien jälkeen Kreikan poliittinen tilanne ajautui umpikujaan vuoden loppuun mennessä. Väliaikaiseksi ratkaisuksi kuningas Konstantin pyysi Paraskevópoulosta muodostamaan virkamieshallituksen, kunnes seuraavat parlamenttivaalit saadaan järjestettyä. Samanaikaisesti pääministeriyden lisäksi hän toimi sisäministerinä, joka oli olennainen rooli vaalijärjestelyissä.[2] Paraskevópouloksen virkamieshallitus toimi helmikuuhun 1964, jonka jälkeen vaalivoittaja Keskustaunionin Geórgios Papandréou muodosti uudelleen hallituksensa.
Kreikan poliittinen tilanne jatkui edelleen rauhattomana. Niinpä Stéfanos Stefanópouloksen hallitus kaatui oikeistolaisen Kansallisradikaali unioni -puolueen vedettyä tukensa hallitukselta. Kuningas Konstantin joutui jälleen tilanteeseen, jossa Paraskevópouloksen virkamieshallitus nähtiin ratkaisuksi seuraaviin vaaleihin asti. Paraskevópoulos toimi tällä kertaa myös puolustusministerinä.[3] Maaliskuun lopussa 1967 Paraskevópoulos jätti kuitenkin hallituksensa eron[4], kun Kansallisradikaalit vetivät tukensa hallitukselta muodostaen sen jälkeen itse uuden hallituksen puolueensa johtaja Panagiótis Kanellópoulos pääministerinä[5]. Huhtikuun 1967 jälkeen Paraskevópoulos jäi eläkkeelle julkisesta elämästä.
Paraskevópoulos kuoli 83-vuotiaana vuonna 1984.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Jannis Valasidis: ”Griechenland”, Biographien führender Persönlichkeiten aus dem politischen Leben Griechenlands, s. 696. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 1980. ISBN 3-525-36202-1. (saksaksi)
- ↑ Virkamieshallitus Kreikassa - uudet vaalit helmikuun 15.. Helsingin Sanomat, 2.1.1964, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 24.5.2023.
- ↑ Kreikassa vaalit ensi toukokuussa. Helsingin Sanomat, 23.12.1966, s. 14. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 24.5.2023.
- ↑ Suurten puolueiden riitely Kreikassa kaatoi hallituksen. Helsingin Sanomat, 31.3.1967, s. 26. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 24.5.2023.
- ↑ Yhden puolueen hallitus ratkaisi Kreikan kriisin. Helsingin Sanomat, 4.4.1967, s. 26. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 24.5.2023.
| ||||||||||
