Inkerikot, setot ja vatjalaiset – Kansankulttuuri, kieli ja uskomusperinteet
| Inkerikot, setot ja vatjalaiset – Kansankulttuuri, kieli ja uskomusperinteet | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija |
|
| Kieli | suomi |
| Genre | tietokirjallisuus |
| Kustantaja | Suomalaisen Kirjallisuuden Seura |
| Julkaistu | 2021 |
| Sivumäärä | 504 |
| Sarja: Suomalaisen Kirjallisuuden Toimituksia 1467 | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Inkerikot, setot ja vatjalaiset – Kansankulttuuri, kieli ja uskomusperinteet on vuonna 2021 julkaistu inkerikkoja, setoja ja vatjalaisia käsittelevä tietokirja, jonka ovat toimittaneet Kati Kallio, Riho Grünthal ja Lassi Saressalo ja jonka on julkaissut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.[1]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teos on ensimmäinen suomenkielinen yleisteos inkerikoista, setoista ja vatjalaisista. Se esittelee näiden ortodoksista uskontoa harjoittavien itämerensuomalaisten kansanryhmien historiallista kulttuuria, uskomusperinteitä ja kieliä. Kirja esittelee sekä uusia tutkimustuloksia että uutta kokoaa yhteen aiempaa moniaalle hajautuvaa tutkimusta.[1]
Kirjassa esitellään aiemmin vähälle huomiolle jäänyttä kansanomaista ortodoksisuutta ja aineellista kulttuuria. Kirjoittajat käsittelevät myös suullisen perinteen lajeja sekä inkeroisen, vatjan ja seton kielimuotojen tunnusomaisia piirteitä ja tutkimushistoriaa.[1]
Kirja jakaantuu viiteen eri kokonaisuuteen, joissa kussakin on kolmesta viiteen artikkelia: Inkerinmaa, Inkerikot, Vatjalaiset, Setot ja Ortodoksinen kansanusko.[2]
Grünthal kirjoittaa inkeroisen kielestä, Heinike Heinsoo vatjan kielestä ja Karl Pajusalu seton kielestä. Lauluperinne, runolaulu, itkut, kertomusperinne ja perinteiset soittimet esitellään kaikkien kolmen kansan osalta. Niistä kirjoittavat Anneli Asplund, Kati Kallio, Aili Nenola, Ingrid Rüütel, Kristi Salve ja Senni Timonen.[2]
Taisto Raudalainen kirjoittaa teoksessa Inkerinmaan historiasta ja Marjukka Patrakka Soikkolan inkerikkojen 1900-luvun historiasta. Kirjassa käsitellään myös vatjalaisten ja inkerikkojen kansanomaista uskontoa. Ernst Ernitsin kirjoittaa teoksessa vatjalaisten aineellisesta kulttuurista. Teoksen laajimpia artikkeleita on Mare Pihon kirjoitus setojen aineellisesta kulttuurista.[2]
Teoksen kustantaneen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran mukaan kirja soveltuu kaikille kaikenlaisista etnisistä vähemmistöistä tai Itämeren seudun historiasta kiinnostuneille lukijoille.[1]
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuglas-seuran arviossa Tapio Mäkeläinen toteaa, että Inkerikot, setot ja vatjalaiset – Kansankulttuuri, kieli ja uskomusperinteet on pitkän kirjoitus- ja toimitustyön tulos ja luonnehtii teosta komeaksi kokonaisuudeksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Inkerikot, setot ja vatjalaiset kirjat.finlit.fi. Viitattu 28.11.2023.
- ↑ a b c d Inkerikot, setot ja vatjalaiset Tuglas-Seura. Viitattu 28.11.2023.