Ilur

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilur
Miehistö maks. C3 / D5
Materiaali Puuvaneri
Puu
Riki Seisova loggertti,
Tasapainotettu loggertti,
Sluuppi,
Loggerttijooli
Pituus (LOA) 4,40 m (145")
Vesilinjan pituus 4,10 m (135")
Leveys 1.70 m
Syväys 0,25 m
0,86 m
Rungon paino 245 kg (CNC-sahattu)
290 kg (klassinen)
Mastonkorkeus 5,2 m
Purjeet 12,4 (s. loggertti)
12,4 (tas. loggertti)
14,0 (sluuppi)
12,4 (loggerttijooli)
Suunnittelija François Vivier
Vuosi 1988 (klassinen)
2011 (CNC-sahattu)
Maa Ranska

Ilur on ranskalaisen François Vivierin suunnittelema 4,40 metriä pitkä moderni purjejolla, jossa on vaikutteita perinteisistä bretagnelaista kalastajaveneistä. Se on suunnittelijan suosituin venetyyppi, jonka piirustuksia on myyty ympäri maailmaa yhteensä yli tuhat kappaletta. Ilur soveltuu perhe- ja rannikkopurjehdukseen sekä kalastusveneeksi. Sen voi valmistaa itse joko puuvanerista tai puusta, ja takilatyyppejä on useita erilaisine ominaisuuksineen. Ilur edustaa niin sanottua purjeet ja airot -suuntausta (ransk. voile-aviron). Veneen päälle on mahdollista rakentaa teltta yöpymistä varten. Ilur on CE-sertifioitu, ja sen ilmoitettu miehistön koko on C-luokan vesillä kolme henkeä ja D-luokan vesillä viisi henkeä, mutta myös yksinpurjehtiminen on mahdollista. [1][2]

Takilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilurin rakentajalle on tarjolla tällä hetkellä neljä erilaista takilavaihtoehtoa, joiden yleispiirteitä on kuvattu alla. Ne kaikki pohjautuvat loggerttipurjeeseen.

Seisova loggertti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä on perinteinen bretagnelainen yhden purjeen takila, jonkakaltaisia tavataan Etelä-Bretagnessa pienissä kalastajaveneissä. Seisova loggerttitakila (ransk. misainier) on hyvin yksinkertainen ja edullinen, eikä siinä ole puomia, joka voisi lyödä yliheilahtaessaan miehistön päihin. Vastoin yleistä käsitystä seisova loggerttitakila on tehokas muuten paitsi heikossa tuulessa. Sivutuulessa ja sivumyötäisessä ylimääräisen puomin käyttäminen on suositeltavaa. Tähän tarkoitukseen on mahdollista käyttää esimerkiksi airoa. Seisovan loggerttitakilan hallitseminen vaatii taitoa ja fyysistä voimaa. Takilan pystyttäminen ja kaataminen on nopeaa, mikä on etu etenkin siirryttäessä soutelemaan airoilla.[3]

Tasapainotettu loggertti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä takila on saanut vaikutteita pursista ja eroaa seisovasta loggerttitakilasta siten, että siinä on purjeen alaliesmassa puomi, kuten bermudatakilassa, mutta puomi ulottuu hieman maston etupuolelle. Se ei ole ihan yhtä yksinkertainen kuin seisova loggerttitakila, mutta soveltuvampi purjehtimiseen kapeilla vesistöillä, kuten järvillä ja joilla. Se on myös hyvä valinta yksinpurjehtijoille. Tasapainotettu loggerttitakila on purjehdusominaisuuksiltaan seisovaa tehokkaampi.[3][4]

Loggerttisluuppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä pursimainen takila on tuttu käytännössä kaikille purjehtijoille, koska se muistuttaa läheisesti valtaosassa nykyisissä purjeveneissä suosittua bermudatakilaa, sisältäen sekä fokan että tasapainotetun loggerttipurjeen. Loggerttisluuppitakila on monipuolinen ja tehokas, mutta hitaampi pystyttää ja laskea, mikä tekee siitä vähemmän ihanteellisen purjeet ja airot -käyttöön. Tällä takilalla on mahdollista purjehtia myös tasapainotetun loggerttitakilan tavoin, poistamalla keulapuomi ja siirtämällä mastoa eteen päin keulapuomin anturaan, jolloin fokka jää pois.[3] Jotkut valitsevat logerttisluuppitakilan paitsi sen kauneuden takia niin myös siksi, että se mahdollistaa useamman miehistön jäsenen osallistumisen purjeiden hoitoon.[5]

Loggerttijooli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdisvalloissa suosittu joolitakila innoitti lisämään myös Iluriin samankaltaisen takilatyypin. Loggerttijoolitakila (ransk. bourcet-malet) koostuu kahdesta mastosta, joista etummaisessa on seisovan loggerttipurjeen kaltainen purje ja takimmaisessa mesaanipurje.[6] Mesaanipurje mahdollistaa veneen makuuttamisen piissä (vastatuulessa), mikä helpottaa huomattavasti loggerttipurjeen reivaamista tuulessa.[7] Vivier itse kuvailee tätä takilavaihtoehtoa "hyvin houkuttelevaksi".[8]

Purjeet ja airot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilur edustaa vahvasti purjeet ja airot -suuntausta, jossa veneessä ei käytetä moottoria, joka vaatisi huoltoa ja polttoainetta, aiheuttaisi melua ja houkuttelisi varkaita. Soudettaessa masto usein lasketaan ilmanvastuksen pienentämiseksi, koska Vivierin suorittamien kokeiden mukaan maston osuus on noin puolet koko veneen kokonaisilmanvastuksesta.[9] Ilurin masto onkin nopea laskea loggerttitakilan tapauksessa. Tuhtoja on kaksi, joten hankaimia on mahdollista asentaa kahdelle soutajalle. Purjehtimisen ajaksi airot saa varastoitua Ilurin lattialautojen alle, jossa ne eivät ole tiellä.[10][11]

Purjeet ja airot -veneissä on yleensä mahdollista käyttää myös moottoria, jos niin halutaan, mutta tällöin kannattaa harkita myös muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi Vivierin luomuksista Ebihen 16:een on varattu erityinen paikka perämoottorille, ja toisaalta kyseisen veneen 180 litran vesipaarlasti ja 40 kg metallinostoköli tuovat lisävakautta. Sen soutaminen on kuitenkin hankalampaa veneen suuremman leveyden ja painon takia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vivier, François: Ilur Study Plan. François Vivier Architecte Naval, 2012.
  2. Barnes, Roger: The Dinghy Cruising Companion, s. 40-41. Bloomsbury, 2014. ISBN 978-1-4081-7916-1.
  3. a b c Vivier, François: Ilur Study Plan, s. 7. François Vivier Architecte Naval, 2012.
  4. Barnes, Roger: The Dinghy Cruising Companion, s. 37. Bloomsbury, 2014. ISBN 978-1-4081-7916-1.
  5. Mailly, Emmanuel: Gréement : voiles et cordages Du rabot au canot : l'ilur. 16.9.2011. Emmanuel Mailly. Viitattu 4.5.2016.
  6. Hartmann, John: An Ilur in Vermont Wooden Boat Forum. 3.10.2013.
  7. McMullen, James: How to Sail the Lug Yawl Clint Chase Boatbuilder. 29.10.2009.
  8. Vivier, François: Ilur « kit-clin » François Vivier, architecte naval. Viitattu 4.5.2016.
  9. Meyric-Hughes, Steffan: Francois Vivier’s life in design Classic Boat. 1.10.2013.
  10. Vivier, François: Ilur (PDF) François Vivier Architecture naval. Viitattu 1.5.2016.
  11. Barnes, Roger: The Dinghy Cruising Companion, s. 16-17. Bloomsbury, 2014. ISBN 978-1-4081-7916-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]