Loggerttipurje
Loggerttipurje on haruksilla usein aluksen runkoon tukematon neliskulmainen purje, joka kehitettiin raakapurjeen pohjalta. Loggerttipurjeen yläliesma on kiinni puomissa, jota ohjataan maston juurelta tulevan nostinköyden avulla. Sitä käytetään lähinnä perinneveneissä ja purjejollissa. Se eroaa kahvelipurjeesta siten, että se ulottuu maston etupuolelle, jonne kahvelipurje puolestaan ei ulotu.
Nykyään suosittuun bermudatakilaan verrattuna loggerttitakiloidut veneet eivät pysty luovimaan yhtä jyrkästi tuuleen, mutta niiden vahvuuksia ovat muun muassa purjeiden nopea nostettavuus ja laskettavuus, köysistön yksinkertaisuus ja matalampi masto.[1]
Purjetyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Loggerttipurjeesta on kolme eri muunnelmaa, jotka on kuvattu ohessa.
Tasapainotettu loggerttipurje[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eri loggerttipurjetyypeistä tämä on purjehdusominaisuuksiltaan kaikkein helpoin ja muistuttaa suurelti bermudatakilan isopurjeen ominaisuuksia. Purjeen ylä- ja alareunoissa on puomit, joiden välissä neliskulmainen purje on. Alaliesman puomissa on kiinni jalusköysi, jolla purjetta hallitaan. Tasapainotettu loggerttipurje soveltuu erityisesti purjehtimiseen kapeilla vesillä, kuten saaristossa, järvillä ja joilla, koska se mahdollistaa vendan tekemisen yksinkertaisesti ja nopeasti verrattuna muuntyyppisiin logerttipurjeisiin. Nykyään tasapainotetun loggerttipurjeen voi löytää esimerkiksi SCAMP-veneestä tai François Vivierin suunnittelemista ranskalaisia perinneveneitä mukailevista moderneista purjejollista.[1]
Seisova loggerttipurje[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun tasapainotetusta loggerttipurjeesta (ransk. misainier) jätetään pois alapuomi ja jalusköysi kiinnitetään purjeen jaluskulmaan ja halssikulma veneen keulan tuntumaan, saadaan seisova loggerttipurje. Sen hallitseminen vaatii taitoa ja fyysistä voimaa. Jiippiä tai vendaa tehdessä jalusköysi irrotetaan sivukannella olevasta helasta ja siirretään vastakkaisen sivukannen helaan. Myötätuuleen purjehdittaessa purjeen alaliesmassa yleensä käytetään irrotettavaa puomia tai airoa, jotta purjeen muoto säilyisi. Seisovan loggerttipurjeen suurin etu on sen yksinkertaisuus, mikä nopeuttaa takilan pystyttämistä ja laskemista. Tämä on toivottu ominaisuus, jos venettä halutaan alkaa soutamaan tuulessa, jolloin ilmanvastus tulee saada mahdollisimman pieneksi. François Vivierin tekemien kokeiden mukaan tuulenvastuksen vaikutus mastoon on suunnilleen yhtäsuuri kuin sen vaikutus runkoon.[2] Koska seisovassa loggerttipurjeessa ei ole alaliesmaassa puomia, ei vendaa tai jiippiä tehdessä ole vaaraa sen osumisesta miehistön jäseniin.[1] Monet François Vivierin veneet ovat tehneet seisovan loggerttipurjeen uudelleen tunnetuksi ympäri maailmaa. Hänen luomuksistaan bretagnelaisia kalastajaveneitä mukaileva Ilur on tällä hetkellä suosituin.
Pudotettava loggerttipurje[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pudotettava loggerttipurje muistuttaa läheisesti seisovaa loggerttipurjetta, mutta purjeen etuliesma työntyy edemmäksi mastoa. Vendaa tai jiippiä tehtäessä purje täytyy pudottaa, puomi tulee siirtää maston vastakkaiselle puolelle ja purje nostaa uudelleen. Tämän takia tämä purjetyyppi soveltuu parhaiten vesialueelle, jolla halssit ovat pitkiä.[1][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Barnes, Roger: The Dinghy Cruising Companion, s. 34-38. Bloomsbury, 2014.
- ↑ Meyric-Hughes, Steffan: Francois Vivier’s life in design Classic Boat. 1.10.2013.
- ↑ The Dipping Lug Sail DIY Wood Boat. Viitattu 13.10.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Loggerttipurje Wikimedia Commonsissa
