Ilkka Rinne

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Martti Ilkka Miettinen, iskelmälaulajana taiteilijanimenä Ilkka Rinne, (20. huhtikuuta 1934 Hanko18. maaliskuuta 2018 Lohja)[1] oli suomalainen laulaja, kuoronjohtaja ja opettaja.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi 1952 hän valmistui opettajaksi Helsingin Opettajakorkeakoulusta 1956 ja työskenteli luokanopettajana Helsingissä, muun muassa Malmin kansalaiskoulussa (nyk. Ala-Malmin yläaste). Hän toimi myös musiikinopettajana koko opettajan uransa ajan vuoteen 1989 saakka.

Hän opiskeli laulua ja oopperaa Sibelius-Akatemiassa ja ulkomailla. Hän piti ensikonserttinsa 1965 ja lied-konsertin 1970 Savonlinnan oopperajuhlilla. Laulukilpailuissa hän saavutti Akateemisen mestaruuden 1961, toisen sijan Lappeenrannan laulukilpailussa 1962 sekä ensimmäisen sijan Verdi-kilpailun Suomen-karsinnan miesten sarjassa 1963. Hän oli äänialaltaan tenori. Kansallisoopperassa Miettinen esitti Giuseppe Verdin La Traviatan isä Germontia, Wolfgang Amadeus Mozartin Don Giovannia ja Giacomo Puccinin Toscan Cavaradossia. Tampereen Oopperayhdistyksen vierailuesityksessä hän oli Oskar Merikannon Elinan surman Uolevi. Tampereella hänellä oli myös päärooli Verdin Otellossa ja Straussin operetissa Lepakko.

Hän kuului Suomen Laulupedagogien Liiton ja Suomen Viihdekuoroliiton sekä Yrjö Kilpinen -seuran hallituksiin.

Miettinen menestyi myös iskelmälaulajana. Taiteilijanimellä Ilkka Rinne hän levytti Musiikki-Fazerille 77 kappaletta. Hänen ensimmäinen levytyksensä oli ”Lola saa Lola vie”, ja hänen läpimurtonsa oli joulukuussa 1957 levytetty unkarilaiseen kansansävelmään perustuva Toivo Kärjen sovitus ”Rattaanpyörä”.

Myöhemmin hän toimi musiikinopettajana Sibelius-Akatemiassa sekä teki musiikinopettajan sijaisuuksia peruskouluissa mm. Riihimäellä. Hänellä oli myös yksityisoppilaita.

Hänelle myönnettiin director musices-arvonimi vuonna 2007.[2]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Latva, Tony; Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuolinilmoitus Helsingin Sanomissa 15.4.2018, .s C17
  2. https://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/27108-martti-miettinen

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]