Ihmismaantiede

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ihmismaantiede (kreik. antropogeografia) on maantieteen tai tarkemmin yleismaantieteen osa-alue, joka keskittyy ihmisen, yhteisöjen ja yhteiskuntien tutkimiseen maantieteellisen tilan näkökulmasta. Tilan näkökulmaa jäsentäviä avainkäsitteitä ovat muun muassa alue, paikka, maisema, skaala, konteksti ja sijainti.

Vanhempi vastine käsitteelle ihmismaantiede on suomen kielessä ollut kulttuurimaantiede, joka on peräisin ruotsin kielen käsitteestä kulturgeografi. Englanniksi tätä muistuttava termi Cultural geography viittaa erityisesti maantieteelliseen kulttuurintutkimukseen (suomeksi joskus myös ”kulttuurinen maantiede”), kun taas Human geography tarkoittaa yleismaantieteen ihmistä tutkivaa osaa (erotuksena luonnonmaantieteestä, Physical geography). Vastaavasti käsitteen ihmismaantiede eli antropogeografia vanhempi merkitys on ollut ihmisen ja ihmisrotujen levinneisyyden maantieteelinen tutkimus maapallolla.

Ihmismaantieteen tutkimusalueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmismaantieteen jako tutkimushaaroihin ei ole yhtä vakiintunutta kuin luonnonmaantieteessä, ja tutkimushaarojen nimitykset vaihtelevat jonkin verran.

Yleisesti jaossa on mukana seuraavat alueet:

Näiden lisäksi melko tyypillisesti käytössä on:

Edellä mainittujen jälkeen tulee joukko harvemmin mainittuja haaroja. Näitä ovat esimerkiksi:

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Häkli, Jouni: Meta hodos: Johdatus ihmismaantieteeseen. Tampere: Vastapaino, 1999. ISBN 951-768-050-3.
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.