Idänverijuuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Idänverijuuri
Idänverijuuren kukinto.
Idänverijuuren kukinto.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Verijuuret Agrimonia
Laji: pilosa
Kaksiosainen nimi

Agrimonia pilosa
Ledeb.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Idänverijuuri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Idänverijuuri Commonsissa

Idänverijuuri (Agrimonia pilosa) on kookas, Euraasiassa tavattava ruusukasvien heimoon kuuluva kasvi. Suomessa idänverijuuri on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja se on luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltava laji.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänverijuuren lehtiä.

Idänverijuuri on monivuotinen ja kasvaa 40–100 senttimetriä korkeaksi. Varsi on pitkäkarvainen. Päätöparisessa lehtilavassa on kolmesta neljään lehdykkäparia. Lehdykät ovat kärkiosiltaan isohampaisia, vastapuikeita, suippotyvisiä ja vain alapuolelta suonia pitkin karvaisia. Noin puolen senttimetrin levyiset kukat ovat kalpeankeltaisia ja muodostavat latvaan pitkän, hoikan tähkän. Idänverijuuri kukkii heinä-elokuussa. Kasvi leviää eläimiin ja ihmisiin tarttuvien koukkupiikkisten kukkapohjusten avulla. Syysväritykseltään kasvi on loistavan punainen.[2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänverijuuren levinneisyys on laaja, itäinen ja mantereinen. Sitä tavataan Baltian maista ja Itä-Euroopasta Kaakkois-Aasiaan ja Japaniin saakka. Pohjoismaissa lajia tavataan vain Suomessa. Suomen levinneisyysalue on suppea, sillä sitä tavataan vain Etelä-Hämeestä Hollolasta, Asikkalasta, Padasjoelta sekä Keski-Suomesta Kuhmoisista. Lähimmät Suomen ulkopuoliset esiintyvät löytyvät Karjalankannakselta ja Laatokan Karjalasta.[3] Suomessa idänverijuuri on muiden verijuurien tapaan muinaistulokas.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänverijuuri on kulttuurin seuralaiskasvi, joka on hyötynyt erityisesti karjan laidunnuksesta. Laji viihtyy kuivilla ja tuoreilla niityillä, valoisissa metsänreunoissa ja polkujen varsilla. Idänverijuuren siemenet tarvitsevat itääkseen rikkoutunutta maanpintaa. Perinteisen karjanlaidunnuksen taantuminen ja kasvupaikkojen umpeenkasvu ovat harvinaistaneet lajia. Niinpä idänverijuuren kantoja hoidetaan raivaamalla kasvupaikkoja ja rikkomalla maanpintaa siementen itämisen turvaamiseksi.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänverijuurta on aikaisemmin käytetty lääkkeenä, sillä kasvilla on uskottu olleen verenvuotoa tyrehdyttävä vaikutus. Lajin suomenkielinen nimi saattaa juontua tästä käyttötarkoituksesta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ryttäri, Terhi: Idänverijuuri. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 46.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Osara, Matti: Rauhoitetut lajit - ymparisto.fi Luonnonsuojeluasetuksen liitteet 2 ja 3 1.7.2013. Ymparisto.fi. Viitattu 29.01.2018.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 247.
  3. a b c d Ryttäri 1997, s. 46.
  4. Pykälä, Juha: Perinteinen karjatalous luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä, s. 189. Liite 1/2. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2001. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.01.2018).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]