Hypermobiliteettisyndrooma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hypermobiliteettisyndrooma (HMS) eli nivelten yleistynyt yliliikkuvuus. Nivelten yliliikkuvuusoireyhtymästä (hypermobiliteettisyndroomasta) voidaan puhua silloin, kun nivelten epänormaalin laaja liikerata aiheuttaa haittoja. Sairauteen liittyy tuki- ja liikuntaelinoireita sekä kipuoireita. Sairaus johtuu sidekudoksen poikkeavasta rakenteesta.

HMS on perinnöllinen ilmiö, joka on sukua eräille muille varsin harvinaisille sidekudoksen perinnöllisille häiriöille, esimerkiksi Marfanin ja Ehlers-Danlosin oireyhtymille sekä osteogenesis imperfectalle. HMS-potilaiden ihosta otetuissa koepaloissa on kollageeni III:n suhde kollageeni III + I:een suurentunut.

IDC-10-diagnoosikoodi: M35.7

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypermobiliteettisyndrooman oirekuva on laaja, ja oireet vaihtelevat eri potilaiden välillä. Oireet voivat vaihdella potilaalla myös päivästä toiseen. [1]

Hypermobiliteettisyndroomaan liittyy muun muassa seuraavanlaisia oireita:

  • nivelten normaalia laajemmat liikeradat
  • nyrjähdykset, revähdykset
  • nivelten sijoiltaanmenot ja niistä johtuva nivelrikko[2] [3]
  • rasitusvammat (mm. jännetupintulehdukset (esim. hiirikäsi), bursiitit, insertiitit)
  • nivelten ja lihasten kivut
  • lihasten heikkous
  • koordinaation ongelmat
  • autonomisen hermoston toimintahäiriöt[4][5]
  • väsymys ja uupumus [6]
  • staattisen asennon särky
  • välilevyn pullistumat ja välilevytyrät[7]

Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkäri tekee hypermobiliteettisyndrooman diagnoosin. Keskeinen väline diagnosoinnissa on Beightonin kriteerit. Yliliikkuvuutta tutkittaessa lääkäri tarkastelee niveliä Beightonin kriteerien mukaan sekä potilaan muita oireita.

Ennen hypermobiliteettisyndrooman diagnosointia tulee sulkea pois muut hypermobiliteettia aiheuttavat vakavammat sairaudet, kuten esimerkiksi Ehlers-Danlosin syndrooma. Mikäli muita sairauksia ei todeta ja Beightonin kriteerit täyttyvät kivuliaalla potilaalla vähintään 4/9, voidaan hypermobiliteettisyndrooman diagnoosia pitää varmana.

Hypermobiliteettioireyhtymän diagnostiset kriteerit [8][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääkriteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Beightonin luokittelussa yli neljä pistettä
  • Nivelsärkyjä neljä kuukautta tai useamman nivelen särkyjä yli kolmen kuukauden ajan.
Sivukriteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Beightonin luokittelussa 1–3 pistettä
  • Särkyjä 1–3 nivelessä tai selkäkipuja tai spondylolyysi tai spondylolisteesi
  • Sijoiltaanmenoja useammassa kuin yhdessä nivelessä tai toistuvasti yhdessä nivelessä
  • Kolme tai useampia pehmytkudosvaurioita: epikondyliitti, jännetuppitulehdus, bursiitti
  • Marfanin oireyhtymän tyyppinen olemus
  • Ihon striat, ihon venyvyys, ohut iho, poikkeavat arvet
  • Silmäoireet: riippuvat luomet, myopia
  • Suonikohjut, tyrät, kohdun tai peräsuolen prolapsit
  • Hiippaläpän prolapsi

Diagnoosiin vaaditaan kaksi pääkriteeriä tai yksi pää- ja kaksi sivukriteeriä tai neljä sivukriteeriä.

Hoito ja kuntoutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käypä hoito -suosituksia ei ole toistaiseksi olemassa. Hypermobiliteettisyndrooman hoito perustuu fysioterapiaan, ammatinvalintaterapiaan, stabiloiviin harjoitteisiin kuten Pilatekseen tai Tai Chihin sekä kivunhoitoon. Potilaat ovat kokeneet saaneensa eniten hyötyä kipulääkityksestä, kivunhoidosta, fysioterapiasta, itsehoidosta sekä omatoimisesta harjoittelusta ja Pilateksesta [9] Kuntoutus, tavallisimmin yksilöllinen fysioterapia, toteutetaan nousujohteisesti. Vääränlaisia harjoituksia kuten yliojentumista, suuria painoja ja toistoja, kuten sit up -tyylisiä harjoitteita tulee välttää. Kipua voidaan yleensä hoitaa tavallisilla kipulääkkeillä.

Potilaat hyötyvät usein fysioterapeuttisista harjoitteista, jossa keskitytään asentotunnon sekä väärien asentojen korjaamiseen. On tärkeää, että potilas löytää tasapainon rasituksen ja palautumisen välillä.[10]

Ennuste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikäli hypermobiliteettisyndrooma ei aiheuta hankalia kipu- tai niveloireita, sairauden kanssa voi elää normaalia elämää. Hypermobiliteettisyndroomaa sairastavan on silti otettava huomioon sairautensa mm. ammatinvalinnassa ja työnkuvan suunnittelussa, jotta rasitusvammoilta ja ennenaikaiselta nivelrikolta voitaisiin välttyä mahdollisimman pitkään.

Osalla hypermobiliteettisyndroomaa sairastavista on vaikeita elämänlaatuun vaikuttavia oireita. Oikeasta hoidosta ja kivunhallinnasta sekä apuvälineistä on apua elämänhallintaan.[11] Jos nuorella iällä kehittyy nivelrikkoa, sen etenemistä on vaikeaa kokonaan estää. [12]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliliikkuvuutta pidettiin normaalivariaation ääripäänä kunnes havaittiin, että potilailla esiintyi yliliikkuvien nivelien lisäksi ihon haurauden, verisuonimuutosten ja luun heikkouden kaltaisia kollageenirakenteisten kudosten poikkeavuuksia. Edellä mainittuja kliinisiä löydöksiä tavataan kaikissa periytyvissä sidekudossairauksissa.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  1. S. Gurley‐Green: Living with the hypermobility syndrome Oxford Journals, Rheumatology.
  2. Nivelten yliliikkuvuus 2011. Reumaliitto.
  3. Ross A. Hauser, MD & Hilary J. Phillips: Treatment of Joint Hypermobility Syndrome, Including Ehlers-Danlos Syndrome, with Hackett-Hemwall Prolotherapy 2011. Journal of Prolotherapy..
  4. Yael Gazit, MD; A.Menahem Nahir, MD, PhD: Rodney Grahame, MD: Giris Jacob, MD, DSc: Dysautonomia in the joint hypermobility syndrome The American Journal of Medicine. July 2003. Viitattu 10.6.2015.
  5. ALAN G. POCINKI, MD, PLLC: Joint Hypermobility and Joint Hypermobility Syndrome 2010. Dysautonomia Youth Network of America, Inc..
  6. Alan Hakim: Fatigue Hypermobility Syndromes Association. 10.6.2013. Viitattu 10.6.2015.
  7. lknur AKTAfi, Demet OFLUO⁄LU*, Kenan AKGÜN: [http://www.ftrdergisi.com/eng/ozet/2892/212/Abstract Relationship Between Lumbar Disc Herniation and Benign Joint Hypermobility Syndrome] 2010. Fatih Sultan Mehmet Research and Education Hospital Physical Medicine and Rehabilitation Department, Istanbul, Turkey.
  8. Minna Lehto, Raimo Suvitaival ja Kalevi Kaarela: Hypermobiliteettisyndrooma niveloireiden syynä Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 1999.
  9. Dr A J Hakim MA FRCP: Clinician’s Guide to JHS 27.8.2013. Hypermobility Syndromes Association. Viitattu 11.6.2015.
  10. Treating joint hypermobility 18.9.2014. NHS Choices.
  11. Treating joint hypermobility 18.9.2014. NHS Choices.
  12. Nivelten yliliikkuvuus 2011. Reumaliitto.
  13. http://www.skty.org/system/files/files/Kipuviesti%202-2007.pdf. Huuskonen, Marja: Selittääkö yliliikkuvuus kipua? Unohdettu hypermobiliteettisyndrooma. Kipuviesti 02/07.