Husain ibn Ali (Mekan šarif)
| Husain ibn Ali | |
|---|---|
 | |
| Hijazin kuningas | |
| Valtakausi | 10. kesäkuuta 1916 – 3. lokakuuta 1924 |
| Seuraaja | Ali ibn Husain |
| Mekan emiiri ja šarif | |
| Valtakausi | 1. marraskuuta 1908 – 3. lokakuuta 1924 |
| Edeltäjä | Abd al-Ilah Pasha |
| Seuraaja | Ali ibn Husain |
| Syntynyt |
1. toukokuuta 1854 Konstantinopoli, Osmanien valtakunta |
| Kuollut |
4. kesäkuuta 1931 (77 vuotta) Amman, Transjordania |
| Puoliso |
Sharifa Abdiyah bint Abdullah Madiha Sharifa Khadija bint Abdullah Adila Khanum |
| Lapset |
Abdullah ibn Husain Faisal ibn Husain Zeid ibn Husain Ali ibn Husain Hassan Ibn Husain Saliha Fatima Sara |
| Suku | Banū Hāshim |
| Isä | Ali Pasha bin Muhammad |
| Äiti | Salha bint Gharam al-Shahar |
| Uskonto | sunnalaisuus |
Husain ibn Ali al-Hashimi (arab. حسین بن علی الهاشمي, Ḥusayn ibn ‘Alī al-Hāšimī; 1. toukokuuta 1854–4. kesäkuuta 1931) oli Mekan šarif, vuodesta 1908 Mekan emiiri ja vuodesta 1917 Hijazin kuningas. Vuonna 1924 hän julisti itsensä kaikkien muslimien kalifiksi. Hän hallitsi Hijazia vuoteen 1924, jolloin Abdulaziz Al Sa’ud voitti hänet, minkä jälkeen hän luovutti maalliset arvonimensä pojalleen Alille. Hänen pojistaan tuli Irakin ja Jordanian kuninkaita.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Husain ibn Ali syntyi Istanbulissa, Osmanien valtakunnassa. Suku katsoi olevansa profeetta Muhammedin tyttären Fatiman jälkeläisiä. Suvulle oli vuodesta 1201 kuulunut arvo Mekan ja Medinan šarif, pyhien paikkojen suojelija.[1] Vuonna 1517 šarif oli tunnustanut osmanien yliherruuden.
Šarif Husain ibn Ali kapinoi vuonna 1916 osmanien valtaa vastaan suuressa arabikapinassa.[2] Hän liittoutui ensimmäisen maailmansodan aikana Saksan ja Osmanien valtakunnan kanssa, mutta kun brittien komissaari McMahon lupasi arabeille itsenäisen Egyptistä Persiaan ulottuvan valtakunnan, Husain nousi kapinaan turkkilaisia vastaan.
Husain oli arabikapinan nimellinen johtaja. Sodan jälkeen Kansainliitto järjesti osmanien entiset maat Ranskan ja Britannian alaisuuteen mandaateiksi, mistä syystä hän ei suostunut ratifioimaan Versaillesin rauhansopimusta.[3]
Kesäkuussa 1916 Husain julisti olevansa profeetta Muhammedin jälkeläisenä islaminuskoisten todellinen johtaja. Julistuksella hän pyrki syrjäyttämään sulttaanin Mehmed V:n, joka hänen silmissään oli nuorturkkilaisten käskyläinen.[2] Husain julisti itsensä lokakuussa 1916 kaikkien arabien kuninkaaksi.[3] Tämä johti konfliktiin Ibn Sa’udin kanssa, jota vastaan Husain oli taistellut ennen maailmansotaa osmanien puolella. Suurvallat eivät tunnustaneet kuin Hijazin kuninkuuden.
Turkin suuri kansalliskokous julisti kalifaatin puretuksi maaliskuussa 1924, jolloin Husain julisti itsensä kalifiksi Mekassa. Häntä ei otettu vakavasti ja saudit ajoivat hänet Arabian niemimaalta samana vuonna. Husain pakeni Kyprokselle, ja asettui myöhemmin Jordaniaan, jossa hänen poikansa Abdullah ibn Husain hallitsi. Hänen poikansa Ali ibn Husain otti 1924 lyhyeksi aikaa Hijazin valtaistuimen, mutta joutui pakenemaan Ibn Sa’udia ja wahhabiitteja ja luopui asemastaan seuraavana vuonna.
Husain ibn Ali käytti kalifin arvonimeä asuessaan Ammanissa. Hän kuoli 1931.
Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Husain ibn Alilla oli neljä vaimoa, ja hän sai viisi poikaa ja kolme tytärtä:
- Abdullah ibn Husain, Transjordanin emiiri, Jordanian kuningas
- Faisal ibn Husain, Irakin kuningas
- prinssi Zeid ibn Huseyin, Irakin kuningas Feisal II:n seuraaja tämän salamurhan jälkeen 1958, ei ikinä hallinnut tasavallaksi julistettua Irakia.
- Ali ibn Husain, Hijazin viimeinen kuningas
- Hassan ibn Husain, kuoli nuorena
- Saliha
- Fatima
- Sara
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sharif Hussein bin Ali (1853-1931) The Hashemites. King Hussein. Viitattu 2.11.2014.
- ↑ a b Primary Documents - Sharif Hussein's Proclamation of Independence from Turkey, 27 June 1916 Firstworldwar. Viitattu 2.11.2014.
- ↑ a b Ḥusayn ibn ʿAlī Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.11.2014.
| ||||||||||||||
