Himalajankaija
| Himalajankaija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Kaijat Psittacula |
| Laji: | himalayana |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Psittacula himalayana |
|
| Katso myös | |
Himalajankaija (Psittacula himalayana) on aasialainen kaijalaji, jonka esiintymisalue ulottuu Afganistanista ja Länsi-Pakistanista Himalajan kautta Pohjois-Intiaan, Nepaliin, Bhutaniin ja Assamiin. Aikaisemmin harmaapääkaijaa pidettiin sen alalajina. Sen holotyypin kuvaili René-Primevère Lesson Himalajan laaksoista 1832.[2]
Nykyään himalajankaijalla ei ole alalajeja.[3] Harmaapääkaijaa pidettiin aiemmin himalajankaijan alalajina[4].
Outokaija (Psittacula intermedia) lueteltiin vuoden 1992 suomenkielisessä lintujen lajiluettelossa omana lajinaan, mutta vuoden 2006 lajiluettelosta se puuttui. Outokaijan status omana lajinaan on ollut kiistanalainen, ja sitä pidetään himalajankaijan ja luumupääkaijan hybridinä.[5][6]
Ulkonäkö[3]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Himalajankaija on noin 40 senttimetriä pitkä nokasta pitkän pyrstön kärkeen ja painaa noin 125 grammaa.
Laji muistuttaa muitakin Psittacula-kaijoja: se on pienehkö papukaija, joka on suurimmaksi osaksi vihreä. Sillä on pitkä, kärkeä kohti kapeneva pyrstö, joka muodostaa yli puolet linnun kokonaispituudesta. Pää on tumman violetin harmaa, nokan alta lähtee tumma kaulanauha, joka menee koko pään ympäri. Nokka keltaoranssi, jalat harmaat.
Sukupuolet ovat hieman eri väriset: aikuisilla koirailla on pieni tummanpunainen siipilaikku, aikuisilta naarailta se puuttuu. Lisäksi naaraiden pyrstö on hieman lyhyempi.
Nuoret ovat väriltään aikuisia haaleampia etenkin pään värityksen suhteen, ja niillä on lyhyempi pyrstö.
Laji muistuttaa paljon harmaapääkaijaa, ja nuorten sanotaan olevan niin samannäköisiä, ettei lajeja voi toisistaan nuorena erottaa[7].
Himalajankaijan perusväri ei ole niin kellertävä kuin harmaapääkaijalla, ja himalajankaijan pää on hieman sinertävämpi. Harmaapääkaijalla on niskallaan kirkkaamman sininen alue, kuin himalajankaijalla. Lajit elävät eri alueilla, himalajankaija enemmän lännessä, harmaapääkaija idässä. Himalajankaija Itäisestä Afganistanista Pohjois-Intiaan, Assamiin Brahmaputran pohjoispuolelle, Nepaliin. Harmaapääkaija eteläinen Assam, Burma, Pohjois-Thaimaa, Laos, Vietnam ja pohjoinen Yunnan, Lounais-Kiina.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Psittacula himalayana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.4.2014. (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)
- 1 2 Slaty-headed Parakeet | World Parrot Trust parrots.org. Viitattu 17.11.2025.
- ↑ Väisänen, Risto ym.: Maailman lintujen suomenkieliset nimet, s. 64. BirdLife Suomi ry, 2006. ISBN 951-98457-8-X
- ↑ Natural History Museum (London, England), England) Natural History Museum (London: Bulletin of the Natural History Museum. Zoology series. Andover: Intercept, 1999. Teoksen verkkoversio Viitattu 7.11.2025.
- ↑ Psittacula intermedia (Intermediate Parakeet) - Avibase avibase.bsc-eoc.org. Viitattu 7.11.2025.
- ↑ Grey-headed Parakeet | World Parrot Trust parrots.org. Viitattu 17.11.2025.
- ↑ Zahir Rana: Psittacula himalayana [Lesson 1832] Psittacula World. Viitattu 17.11.2025.