Herschell Gordon Lewis
| Herschell Gordon Lewis | |
|---|---|
 Herschell Gordon Lewis vuonna 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. kesäkuuta 1926 Pittsburgh, Pennsylvania, Yhdysvallat |
| Kuollut | 26. syyskuuta 2016 (90 vuotta) Pompano Beach, Florida, Yhdysvallat |
| Ammatti | elokuvaohjaaja |
| Ohjaaja | |
| Aktiivisena | 1960–1972, 2002 |
| Tunnetuimmat ohjaukset | Blood Feast |
| Aiheesta muualla | |
| www.herschellgordonlewis.com | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Herschell Gordon Lewis (15. kesäkuuta 1926 Pittsburgh, Pennsylvania – 26. syyskuuta 2016 Pompano Beach, Florida) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja, joka teki pienen budjetin eksploitaatioelokuvia. Hän aloitti uransa seksielokuvilla mutta siirtyi väkivaltaisiin kauhuelokuviin. Lewisia pidetään splattergenren kehittäjänä, jonka ensimmäinen ja tunnetuin kauhuelokuva oli Blood Feast (1963).
Elokuvauransa jälkeen Lewis palasi mainosalalle ja perusti oman mainostoimistonsa. Hän julkaisi myös joitakin mainostamista ja markkinointia käsitteleviä kirjoja.
Nuoruus, opiskelu ja uran alku mainosalalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herschell Gordon Lewis syntyi Pittsburghissa vuonna 1926. Hänen isänsä Emmanuel kuoli, kun Herchell oli kuusivuotias. Hän muutti tämän jälkeen äitinsä Geraldine Waldmanin mukana Chicagoon.[1][2]
Lewis valmistui maisteriksi Northwestern-yliopistosta pääaineenaan journalismi. Tämän jälkeen hän toimi hetken aikaa viestinnän opettajana Mississippin osavaltionyliopistossa ja Oklahoma Cityssä toimivan radioaseman johtajana. Lewis palasi Oklahomasta Chicagoon, missä hän toimi mainostoimisto Morlockin tekstitoimittajana ja pienen Alexander & Associates -tuotantoyhtiön mainosohjaajana.[1]
Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seksielokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lewis perusti Chicagossa Mid-Continent Films -yhtiön ja tuotti vuonna 1960 eksploitaatioelokuvan The Prime Time, joka kertoi naisesta, joka ajautui alastonmalliksi. Elokuva muistetaan Karen Blackin ensiesiintymisenä. Seuraavana vuonna Lewis ohjasi ja tuotti elokuvan Living Venus, jonka pääosassa on Hugh Hefner -tyyppinen hahmo, joka perustaa miestenlehti Paganin.[1]
Tuottaja David F. Friedman otti Lewisiin yhteyttä dallasilaisesta levitysyhtiöstä ja tarjosi mahdollisuutta kuvata minkä tahansa elokuvan, jossa olisi alastomia naisia. Heidän yhteistyöstään syntyi elokuva The Adventures of Lucky Pierre, jonka hienoisen suosion seurauksena tehtiin myös elokuvat Daughter of the Sun ja Nature’s Playmates.[1]
Vuonna 1963 Lewis ja Friedman tekivät vielä elokuvat Boin-n-g! ja Bell, Bare and Beautiful, mutta tässä vaiheessa he kokivat, että niin sanotut nudie cutie -elokuvien aiheet oli jo kaikki käsitelty. Bell, Bare and Beautifulin kuvausten aikana Lewis ja Friedman kehittivät elokuvasuunnitelman, jonka lähtökohta oli yksi sana: ’gore’ (suomeksi ’hurme’).[1]
Splatterelokuvien edelläkävijä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lewis ja Friedman käyttivät Blood Feastin kuvauksissa Bell, Bare and Beautifulin kokoonpanoa. Elokuva kertoo pitopalvelun työntekijästä Fuad Ramseksesta, joka kerää neitsyiden ruumiinosia valmistaakseen Ištar-jumalattarelle rituaaliaterian. Lewis kertoi myöhemmin haastattelussa, että Yhdysvaltain elokuvasensorit eivät olleet valmistautuneet elokuvaan, sillä kukaan ei ollut tehnyt vastaavaa väkivaltaelokuvaa eikä elokuvassa ollut alastomuutta eikä kiroilua, joista oli olemassa tarkat säädökset.[1]
Blood Feast sai tylyn vastaanoton, ja esimerkiksi Variety-lehden arvostelussa sitä kutsuttiin ”loukkaukseksi jopa lapsellisimpia ja riettaimpia katsojia kohtaan”.[3] Elokuva keräsi lippuluukuilla kuitenkin miljoonia dollareita, ja sitä pidetään nykyään splattergenren edeltäjänä.[1]
Lewis jatkoi Blood Feastin jälkeen vastaavien väkivaltaelokuvien tekemistä. Hänen seuraavia elokuviaan olivat muun muassa Scum of the Earth!, Two Thousand Maniacs!, The Gruesome Twosome ja The Wizard of Gore. Hän teki kuitenkin myös joitakin erilaisia elokuvia, kuten seikkailuelokuvan Moonshine Mountain sekä lastenelokuvat Jimmy, the Boy Wonder ja The Magic Land of Mother Goose. Lewis kokeili myös muita eksploitaatioelokuvan alalajeja: Just for the Hell of It kertoi nuorisorikollisista, She-Devils on Wheels moottoripyöräjengeistä, Suburban Roulette parinvaihdosta ja Something Weird yliluonnollisista ilmiöistä.[1]
Paluu mainosalalle ja viimeiset elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
The Gore Gore Girlsin valmistuttua 1972 Lewis vetäytyi elokuva-alalta.[1] Hän oli tajunnut, että hän oli käyttänyt loppuun pienen budjetin kauhuelokuvat.[3] Lewis palasi mainosmaailmaan ja perusti 1975 mainostoimisto Communicompin. Hän kirjoitti myös useita kirjoja mainostamisesta ja markkinoinnista. Hänen teoksiinsa kuuluvat The Businessman’s Guide to Advertising and Sales Promotion (1974) ja How to Handle Your Own Public Relations (1977).[1]
Lewisin huhuttiin pitkään tekevän paluun elokuvantekoon. Lewis teki lopulta kauan odotetun hän teki jatko-osan Blood Feastille.[4] Blood Feast 2: All U Can Eat sai ensi-iltansa 2002, ja se kertoo Fuad Ramses III:sta, joka avaa isoisänsä muonituspalvelun ja joutuu Ištarin hengen valtaamaksi.[1] Tämän jälkeen hän tuotti joitakin elokuvia ja ohjasi 2009 elokuvan The Uh-oh Show.[4]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lewis oli kolmesti naimisissa. Kaksi ensimmäistä avioliittoa päättyi eroon. Hänellä oli kaksi poikaa ja neljä tytärtä.[1]
Lewis kuoli vuonna 2016 kotonaan Pompano Beachissa, Floridassa.[1]
Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lewisia pidetään useasti splatterelokuvan luojana, ja hän on inspiroinut muun muassa John Carpenteria, Wes Cravenia, John Watersia ja Quentin Tarantinoa. Lewis keskittyi kauhuelokuvissaan vastenmielisiin erikoistehosteisiin ja jätti juonen, jännityksen ja hahmonsa vähemmälle huomiolle. Hänen elokuvansa edelsivät sellaisia väkivaltaisia kauhuelokuvia, kuten Viimeinen talo vasemmalla, Texasin moottorisahamurhat, Halloween – naamioiden yö, Perjantai 13. ja Painajainen Elm Streetillä.[1]
Vaikka Lewis ei ollutkaan ensimmäinen, joka teki niin sanottuja gore-elokuvia, hän toi genren ensimmäisenä yleisempään tietoisuuteen. Hänen elokuvansa eivät pelkästään olleet graafisen väkivaltaisia, vaan niiden mainoskampanjatkin pyörivät aiheen ympärillä. Häntä on kutsuttikin saavutustensa takia ”goren kummisedäksi”.[4]
Vaikka Lewisin pehmopornahtavat seksielokuvat ja väkivaltaiset kauhuelokuvat eivät päässeetkään perinteisiin elokuvateattereihin, niitä näytettiin yleisölle drive-in-teattereissa ympäri Yhdysvaltoja. Jokainen Lewisin pienellä budjetilla tehdyistä elokuvista tuotti lopulta voittoa.[1]
Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Prime Time (1960)
- Living Venus (1960)
- The Adventures of Lucky Pierre (1961)
- Daughter of the Sun (1962)
- Nature's Playmates (1962)
- Goldilocks and the Three Bares (1963)
- BOING-N-G! (1963)
- Scum of the Earth (1963)
- Bell, Bare and Beautiful (1963)
- Blood Feast (1963)
- Two Thousand Maniacs! (1964)
- Moonshine Mountain (1964)
- Color Me Blood Red (1965)
- Monster A Go-Go (1965)
- Sin, Suffer and Repent (1965)
- An Eye for an Eye (1966)
- Jimmy, the Boy Wonder (1966)
- The Magic Land of Mother Goose (1967)
- Suburban Roulette (1967)
- A Taste of Blood (1967)
- Something Weird (1967)
- The Gruesome Twosome (1967)
- The Girl, the Body and the Pill (1967)
- Blast-Off Girls (1967)
- She Devils on Wheels (1968)
- Just for the Hell of It (1968)
- How to Make a Doll (1968)
- The Psychic (1968)
- Linda and Abilene (1969)
- The Ecstasies of Women (1969)
- The Wizard of Gore (1970)
- Miss Nymphet's Zap-In (1970)
- This Stuff'll Kill Ya! (1971)
- Black Love (1972)
- Year of the Yahoo! (1972)
- The Gore Gore Girls (1972)
- Blood Feast 2: All U Can Eat (2002)
- The Uh-oh Show (2009)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o William Grimes: Herschell Gordon Lewis, a Pioneer of Gore Cinema, Dies at 90 NYTimes.com. 27.9.2016. The New York Times Company. Viitattu 27.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Randy Palmer: Herschell Gordon Lewis, Godfather of Gore, s. 8. Jefferson, North Carolina: McFarland & Company, Inc, 2000. ISBN 978-0-7864-2850-2. Google-kirjat (viitattu 11.1.2017).
- ↑ a b Andrew Pulver: Splatter king Herschell Gordon Lewis dies aged 90 The Guardian. 26.9.2016. Guardian News and Media Limited. Viitattu 27.9.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Mies Mikkonen: Tuokio goren kummisedän kanssa Elitisti. 25.10.2010. Viitattu 11.1.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Herschell Gordon Lewis Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
