Henrik Wegelius
Henrik Wegelius (3. lokakuuta 1735 Sodankylä – 17. huhtikuuta 1791 Vähäkyrö[1]) oli suomalainen pappi ja kirjailija.
Wegeliuksen vanhemmat olivat Mikkelin kirkkoherra Henrik Wegelius (1707–1780) ja Maria Fellman. Hän pääsi ylioppilaaksi Uppsalassa 1749 ja Turussa 1752. Wegelius valmistui filosofian maisteriksi 1757 ja hänet vihittiin papiksi 1755.
Wegelius oli Sodankylän kirkkoherrana toimineen isänsä apulaisena 1755, ja hänestä tuli samana vuonna Ylitornion Hietaniemen kappalainen. Wegelius oli Utsjoen ja Inarin kirkkoherrana vuodesta 1758 ja Vähänkyrön kirkkoherrana vuodesta 1765. Hän sai teologian professorin arvonimen ja rovastin arvon 1787. Wegelius oli myös valtiopäivämiehenä 1760–1762, 1771–1772 ja 1789, ehkä myös 1786. Valistusajan tapaan hän toimi taloudellisen edistyksen hyväksi ja harjoitti luonnotieteen tutkimusta ja myös kirjoitti aihepiiristä.[1]
Wegelius oli naimisissa vuodesta 1765 Vähänkyrön kirkkoherran Henrik Wallenborgin (1709–1763) lesken Magdalena Kristina Falanderin kanssa. Wegeliuksen pojista Henrik Wegelius (1766−1839) toimi Oulun kirkkoherrana ja Jakob Wegelius (1768–1804) oli isänsä jälkeen Vähänkyrön kirkkoherrana.[2]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Animadversiones nonnullae de oeconomia et moribus incolarum Lapponiae Kimiensis, 1754
- Om möjeligheten och nyttan af beqvämare båtfart i Kimi elf, 1754
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 9 p. 1122
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Henrik Wegelius. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 8.6.2014.
| ||||||||||||||
