Henri Dutilleux

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Henri Dutilleux vuonna 2008.

Henri Dutilleux [dytijö] (22. tammikuuta 1916 Angers, Maine-et-Loire22. toukokuuta 2013 Pariisi[1]) oli ranskalainen säveltäjä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dutilleux syntyi Angers’ssa vuonna 1916 ja opiskeli musiikkia Pariisin konservatoriossa vuosina 1933–1938. Dutilleux sai vuonna 1938 Ranskan valtion Prix de Rome -apurahan. Hän palveli toisen maailmansodan alussa lääkintäjoukoissa ja johti sodan loppuvuosina Pariisin oopperan kuoroa. Sodan jälkeen Dutilleux toimi professorina sekä Ranskan radion musiikkiosaston tuottajana.[2]

Dutilleux ei kiinnostunut sarjallisuudesta tai muista ajan ilmiöistä, vaan loi tuotantonsa Claude Debussyn ja Maurice Ravelin luomalta perustalta, joka korosti sointivärien merkitystä.[2]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dutilleux kelpuutti teosluettelonsa opusnumero 1:ksi vasta ensimmäisen pianosonaattinsa, joka valmistui vuosina 1946–1948 ja jonka hän omisti pianistivaimolleen Geneviève Joylle. 1950-luvulla Dutilleux sävelsi kaksi sinfoniaa, vaikka modernistit pitivät sinfoniamuotoa jo vanhentuneena.[2]

Vuonna 1970 kantaesitettiin Dutilleux’n sellokonsertto, joka oli sävelletty Mstislav Rostropovitšille. Tämän jälkeen säveltäjä hylkäsi sinfoniaorkesterin vuosiksi ja keskittyi kamarimusiikkiteoksiin. Palattuaan suuren orkesterin pariin säveltäjä kirjoitti muun muassa Isaac Sternille viulukonserton vuonna 1985. Hänen merkittävimpiin sävellyksiinsä kuuluu myös Rostropovitšin tilaama Timbres, espace, mouvement (1978).[2] Vuonna 2009 Dutilleux sävelsi laulusarjan Le temps l’horloge, jonka omisti sopraano Renée Flemingille ja kapellimestari Seiji Ozawalle.[1]

Dutilleux vieraili Suomessa vuonna 1987.[2]

Tärkeimpiä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesterimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsertot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamarimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sooloteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Au gré des ondes (1946), kuusi pikkukappaletta pianolle
  • Pianosonaatti (1948), omistettu puolisolle Geneviève Joylle
  • Blackbird (1950) pianolle
  • Trois Strophes sur le nom de Sacher (19761982) soolosellolle
  • Kolme preludia pianolle (1988): D'ombre et de silence, Sur un même accord ja Le jeu des contraires

Vokaaliteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Gervasoni, Pierre: Le compositeur français Henri Dutilleux est mort Le Monde. 22.5.2013. Viitattu 22.5.2013. (ranskaksi)
  2. a b c d e Vesa Sirén: Henri Dutilleux’n muistokirjoitus Toukokuu 2013. Helsingin Sanomat / HS Muistot. Viitattu 1.7.2013.
  3. Trois belles minutes de musique de Dutilleux, perdues et retrouvées, artikkeli Le Monde -sanomalehdessä 26.5. 2011

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]