Helinä Rautavaara

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helinä Rautavaara lemmikkeineen 1960-luvun alussa.

Helinä Rautavaara (24. maaliskuuta 1928 Helsinki27. helmikuuta 1998 Helsinki) oli suomalainen tutkimusmatkailija, seikkailija ja keräilijä. Hän tuli 1950-luvulla tunnetuksi Seura-lehteen kirjoittamiensa Peukaloliisa-matkakertomusten myötä. Rautavaaran toiminnasta kertova Helinä Rautavaaran museo toimii nykyisin Espoon Tapiolassa osoitteessa Ahertajankuja 4.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helinä Rautavaara syntyi Helsingissä perheen ainoaksi lapseksi. Hänen isänsä Toivo Rautavaara oli tunnettu kasvitieteilijä, ja äiti Kaarina Rautavaara toimi kielenkääntäjänä ja konekirjoittajana eduskunnassa. Rautavaara kirjoitti ylioppilaaksi Suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1946. Musikaalinen ja taiteellisesti lahjakas Rautavaara oli jo lapsena haaveillut taiteilijan ammatista mutta päätyi hetkeksi akateemiseen maailmaan. Hän valmistui vuonna 1952 Helsingin yliopistosta psykologian maisteriksi.

Vuonna 1954 Rautavaara lähti ensimmäiselle merkittävälle matkalleen Pohjois-Afrikkaan. Siitä lähtien hän matkusteli liki 40 vuoden ajan lähes yhtäjaksoisesti. Rautavaara tutustui muun muassa Pohjois- ja Länsi-Afrikan, Lähi-idän, Kaakkois-Aasian ja Latinalaisen Amerikan kulttuureihin. Matkaa hän taittoi usein polkupyörän selässä tai liftaten. Rautavaaraa kiinnostivat erityisesti uskonnot, rituaalit sekä kulttuurien kohtaaminen ja sekoittuminen. Osallistumalla paikalliseen elämänmenoon hän pyrki kokemaan kulttuurit "sisältä käsin", minkä ansiosta hän pääsikin todistamaan erilaisia ilmiöitä, jotka usein jäävät tavalliselle matkailijalle varsin etäisiksi.

Seura-lehden artikkelien lisäksi Rautavaara dokumentoi kokemuksiaan valokuvaamalla, äänittämällä ja maalaamalla. Myöhemmiltä matkoiltaan hän toi Suomeen mittavan määrän esineitä. Rautavaara koki elämäntehtäväkseen opettaa suomalaisia vieraista kulttuureista. Osia hänen kokoelmastaan onkin ollut esillä erilaisissa näyttelyissä 1980-luvulta lähtien, ja 1990-luvun puolivälissä ryhdyttiin neuvottelemaan Espoon kaupungin kanssa museon perustamisesta. Rautavaara oli aktiivisesti mukana museon suunnittelussa ja toteuttamisessa. Valmiissa muodossa hän ei sitä kuitenkaan päässyt koskaan näkemään.

Helinä Rautavaara kuoli 27. helmikuuta 1998 Helsingissä.

Helinä Rautavaaran museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helinä Rautavaaran etnografinen museo avattiin Espoon Tapiolassa Weegee-talon kolmannessa kerroksessa kesäkuussa 1998. Vuonna 2006 Museo siirtyi Weegeen toiseen kerrokseen osaksi uutta Näyttelykeskus Weegeetä maaliskuuhun 2016 asti.

Museo toimii 28.2.2017 alkaen Espoon Tapiolassa. Museon uusi kokoelmanäyttely Leiri kertoo yhteisöjen voimasta ja kyvystä selviytyä muuttuvassa maailmassa. Näyttelyn seitsemän ”telttaa” kätkevät sisälleen yhteisöilleen merkityksellisiä esineitä. Länsiafrikkalaiset tanssipuvut, capoeiera-soittimet ja bengaliyhteisön Durga-alttari ovat elävää kulttuuriperintöä ja yhdyssiteitä eri puolilla maailmaa asuvien ihmisten välillä. Näyttely esittelee sekä Helinä Rautavaaran kokoelmaa, että museolle lahjoitettua esineistöä.

Museossa järjestetään lisäksi vaihtuvia näyttelyitä sekä erilaisia tapahtumia, työpajoja ja seminaareja.

Keskustelu ja kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuusta 2007 asti Espoon kaupunki on vaatinut koululaisten vanhemmilta luvan siihen, että lapset voivat kouluaikana osallistua kulttuuri- ja liikuntapolku KULPS:n puitteissa järjestettävälle vierailulle Helinä Rautavaaran museoon. Päätöksen perusteena oli huoli lasten altistumisesta vieraille uskonnollisille tavoille. Museon kanta on, että sen tiloissa harjoitetaan ainoastaan sivistystointa – ei siis minkäänlaisia uskonnollisia menoja.[1] Päätös liittyy pitkäaikaiseen keskusteluun Helinä Rautavaaran elämäntyöstä sekä vieraita kulttuureja koskevan tiedon roolista perusopetuksessa. Päätös koskee vain kulttuuri- ja liikuntapolkua, eivätkä lapset tarvitse erityislupaa museovierailuille mulloin kujin kouluaikana.

Tanssiteos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2010 sai Louhisalissa ensi-iltansa espoolaisen tanssiteatterin Glims & Glomsin esitys Helinä, joka kertoo itseoppineesta antropologista ja uskontotieteilijästä. Helinän koreografian on tehnyt Simo Heiskanen, joka myös esittää vanhaa Helinää, teoksen kertojaa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lehtimäki, Helena: Minä Helinä Rautavaara. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-15260-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]