Helena Allahwerdi
Helena Allahwerdi (o.s. Liikanen, s. 15. tammikuuta 1938 Helsinki) on suomalainen filosofian tohtori, joka tunnetaan kansainvälisyyskasvatuksen uranuurtajana Suomessa.[1]
Allahwerdin kaksossisar on kasvatustieteilijä, professori emerita Pirkko Liikanen. Tytöt varttuivat Helsingin Kaisaniemenkadulla virkamiesisän ja ompelijaäidin tyttärinä, karjalaisevakoiden ympäröiminä. Tytöt pääsivät ylioppilaiksi vuonna 1956 Helsingin suomalaisesta yksityislyseosta, minkä jälkeen Helena Liikanen lähti au pairiksi Yhdysvaltoihin ja suoritti opintoja New Yorkin Columbian yliopistossa. Helsinkiin palattuaan hän valmistui vuonna 1962 humanististen tieteiden kandidaatiksi pääaineenaan englantilainen filologia ja vuonna 1969 valtiotieteiden kandidaatiksi pääaineenaan sosiologia. Vuonna 2001 hän väitteli tohtoriksi 63-vuotiaana aiheesta Kansainvälisyyskasvatuksen suositukset maailmankansalaisen kypsyyskokeeseen.[1][2]
Helena Liikanen avioitui vuonna 1962 alun perin Irakin, sittemmin Itävallan kansalaisen, insinööri Munir Allahwerdin kanssa, joka oli työssä YK-tehtävissä. Heille syntyi 2 poikaa, joita äiti hoiti kouluikään saakka. Miehen työ vei perhettä moniin sotaakäyviin maihin, kunnes he asettuivat Suomeen 1970. Helena Allahwerdi sai työtä ensi kouluhallituksesta ja sitten Suomen YK-liitosta kansainvälisyyskasvatuksen sihteerinä 1972. Vuonna 2002 hänestä tuli Haaga Instituutin ja Helsingin kauppaoppilaitoksen kansainvälisten asioiden johtaja. Tästä tehtävästä hän jäi eläkkeelle 72-vuotiaana vuonna 2010.[1]
Helena Allahwerdille myönnettiin vuonna 1976 Noppa-työryhmän jäsenenä valtion tiedonjulkistamispalkinto. Vuonna 1971 aloitettu Noppa-hanke tähtäsi alle kouluikäisille lapsille suunnattujen tv-ohjelmien tuotantoon, tärkeimpänä tuloksenaan vuosina 1973–1981 lähetetty lastenohjelma Noppa. Työryhmässä oli mukana myös Allahwerdin kaksossisar, varhaiskasvatuksen professori Pirkko Liikanen sekä toimittajat Antero Ikonen, Sirppa Sivori-Asp ja Ulpu Tolonen.[1] Helena Allahwerdi on toiminut monien lastenohjelmien käsikirjoittajana[3][1] sekä lasten ja aikuisten koulutusmateriaalien laatijana ja julkaisujen toimittajana. Vuonna 1990 Allahwerdi sai Rauhankasvatusliiton rauhankasvatuspalkinnon[4].
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Islamin porteilla. Toim. yhdessä Helena Hallenbergin kanssa. Tammi, 2002.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Penttilä, Tuula: Helena Allahwerdi ja Pirkko Liikanen – kaksoset maailmankansalaisina Naisen ääni. 2017. Suomalainen Naisliitto ry. Viitattu 12.5.2019.
- ↑ Sukuseuran tiedottaja (1999-2002) Helena Allahwerdi o.s. Liikanen 10.10.2002. Liikasten sukuseura. Arkistoitu 6.6.2016. Viitattu 12.5.2019.
- ↑ Allahwerdi, Helena, Radio- ja tv-arkiston Ritva-tietokanta, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 12.5.2019.
- ↑ Palkittu. Helsingin Sanomat, 27.11.1990, s. 4. Näköislehden aukeama (tilaajille).
| ||||||||||
