Heinrich Gustav Magnus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heinrich Gustav Magnus
Heinrich Gustav Magnus.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt2. toukokuuta 1802
Berliini
Kuollut4. huhtikuuta 1870 (67 vuotta)
Berliini
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Eilhard Mitscherlich
Tutkimusalue Kemia

Heinrich Gustav Magnus (2. toukokuuta 1802 Berliini4. huhtikuuta 1870 Berliini) oli saksalainen fyysikko ja kemisti.[1][2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magnuksen isä oli varakas kauppias, ja yhdestä hänen viidestä veljestään, Eduardista (1799-1872), tuli kuuluisa taidemaalari. Opiskeltuaan Berliinissä Magnus lähti Tukholmaan Jöns Jacob Berzeliuksen oppiin ja myöhemmin Pariisiin, jossa hän opiskeli jonkin aikaa Louis-Joseph Gay-Lussacin ja Louis Jacques Thénardin johdolla. Vuonna 1831 hän palasi Berliiniin yliopiston tekniikan ja fysiikan lehtoriksi. Vuonna 1834 Magnus valittiin Berliinin yliopiston ylimääräiseksi ja vuonna 1845 varsinaiseksi professoriksi. Hänet valittiin kolme kertaa tiedekunnan dekaaniksi, vuosina 1847, 1858 ja 1863. Magnus varusti omilla varoillaan laboratorion, josta tuli malliesimerkki myöhemmin perustetuille tutkimuslaitoksille.[2][1]

Vuosina 1827-1833 Magnus keskittyi pääasiassa kemiallisiin tutkimuksiin, joiden tuloksena hän löysi etyylirikkihapon, etikkahapon ja isetionihapon sekä niiden suoloja ja yhdessä C. F. Ammermüllerin kanssa perjodihapon. Muiden aiheiden joukossa, joiden parissa hän myöhemmin työskenteli, olivat kaasujen imeytyminen vereen (1837-1845), kaasujen laajeneminen lämmön vaikutuksesta (1841-1844), veden ja erilaisten liuosten höyrynpaineet (1844-1854), lämpösähköinen ilmiö (1851), elektrolyysi (1856), sähkömagneettinen induktio (1858-1861), lämmön siirtyminen kaasuissa (1860) ja lämmön polarisaatio (1866-1868). Vuodesta 1861 lähtien hän kiinnitti paljon huomiota joidenkin kaasujen ja höyryjen diatermiseen ilmiöön eli valonsäteiden lämmön läpäisyyn, erityisesti kuivan ja kostean ilman kohdalla, sekä lämpövaikutuksiin, joita kosteuden tiivistyminen kiinteille pinnoille aiheuttaa. Virtausfysiikan Magnuksen ilmiö on nimetty hänen mukaansa.[2]

Magnuksen maine johti siihen, että Preussin hallitus antoi hänelle useita tehtäviä. Vuonna 1865 hän edusti Preussia Frankfurtin konferenssissa, joka kutsuttiin koolle yhtenäisen metrijärjestelmän käyttöönottamiseksi Saksassa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Heinrich Gustav Magnus Nordisk familjebok. 1912. Viitattu 3.12.2021.
  2. a b c d Heinrich Gustav Magnus Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 3.12.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]