Heidi Kollanen
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 6. kesäkuuta 1997 | ||
| Syntymäpaikka | Tampere, Suomi | ||
| Pelipaikka | hyökkääjä | ||
| Seura | |||
| Seura | Vittsjö GIK | ||
| Junioriseurat | |||
| Ilves | |||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2012– | Ilves | 60 | (81) |
| Florida State University | |||
| 2018 | PK-35 Vantaa | 22 | (15) |
| 2018–2019 | Tavagnacco | 15 | (5) |
| 2019–2023 | KIF Örebro | 90 | (18) |
| 2024– | Vittsjö GIK | 32 | (2) |
| Maajoukkue | |||
| 2012–2013 | Suomi U17 | 9 | (2) |
| 2014–2016 | Suomi U19 | 12 | (13) |
| 2018– | Suomi | 40 | (3) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 1. heinäkuuta 2025.
| |||
Heidi Kollanen (s. 6. kesäkuuta 1997 Tampere) on suomalainen jalkapalloilija, joka edustaa Ruotsissa Damallsvenskanin Vittsjötä. Pelipaikaltaan Kollanen on hyökkääjä.[1] Hän on pelannut Suomen naisten maajoukkueessa vuodesta 2018.
Seurajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kollanen debytoi Tampereen Ilveksen edustusjoukkueessa kaudella 2012 seuran pelatessa Naisten Liigaa. Kollanen teki kauden aikana kahdeksassa ottelussa yhden maalin[2]. Ennen kautta 2012 Kollanen kärsi pahasta polven rustovammasta ollen sivussa seitsemän kuukautta[3].
Kaudeksi 2013 Ilves putosi Naisten Ykköseen. Kollanen pelasi kauden aikana yhdeksässä ottelussa ja onnistui maalinteossa kymmenen kertaa[4]. Seuraavalla kaudella Ykkösessä Kollanen pelasi 21 ottelua ja teki niissä 47 maalia[4]. Kollasen yhden ottelun maalikeskiarvo oli näin ollen 2,24. Ilves palasi kauden jälkeen takaisin Naisten Liigaan. Kaudella 2015 Kollanen oli liigan paras maalintekijä ja saavutti SM-hopeaa.
Kollanen pelasi puolitoista vuotta Yhdysvalloissa Florida State Universityn joukkueessa. Keväällä 2018 hän siirtyi vantaalaisseura PK-35:een.[5] Seura voitti Suomen-mestaruuden ja Kollanen oli seuran paras sekä koko liigan toiseksi paras maalintekijä.[6]
Kollanen siirtyi marraskuussa 2018 Italiaan UPC Tavagnaccon joukkueeseen. Hän pelasi kauden aikana Serie A:ssa 15 ottelua ja teki niissä viisi maalia. Heinäkuusta 2019 alkaen Kollanen on pelannut Ruotsissa.[1] Hän edusti kauden 2023 loppuun saakka KIF Örebrota ja pelasi siellä 90 Damallsvenskanin ottelua, joissa hän teki 18 maalia.[1][7] Tämän jälkeen hän siirtyi Vittsjöhön. Hän pelasi kaudella 2024 Damallsvenskanissa 22 ottelua ja teki niissä yhden maalin.[1]
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kollanen pelasi Suomen alle 17-vuotiaiden maajoukkueessa yhdeksän ottelua tehden kaksi maalia vuosina 2012–2013[2]. Vuodesta 2014 hän kuului alle 19-vuotiaiden maajoukkueeseen, jossa maaleja syntyi yhdeksässä ottelussa 12 kappaletta[2]. Naisten maajoukkueessa hän pelasi ensimmäisen kerran huhtikuussa 2018 MM-karsintaottelussa Espanjaa vastaan[8]. Kesäkuun 2025 loppuun mennessä hän on pelannut 40 naisten maaottelua, joissa hän on tehnyt kolme maalia[9]. Hän teki maalin syyskuussa 2019 EM-karsintojen vierasottelussa Albaniaa vastaan,[10] lokakuussa 2019 kotiottelussa saman vastustajan maaliin[11] ja helmikuussa 2023 Kypros Cupin ottelussa Romaniaa vastaan[12]. Hän pelasi EM-kilpailuissa 2022 avauskokoonpanossa viimeisessä alkulohko-ottelussa Saksaa vastaan[1].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Heidi Kollanen Soccerdonna. Viitattu 2.7.2025. (saksaksi)
- ↑ a b c http://nr.soccerway.com/players/heidi-kollanen/242015/
- ↑ Korhonen, Maarit: Kolme tulevaa tähteä? Match 1/2015, s. 38
- ↑ a b http://palloverkko.palloliitto.fi/Live/Stats/PlayerDetails.aspx?playerID=2172001[vanhentunut linkki]
- ↑ Vähämäki, Tero: PK-35 Vantaan Heidi Kollanen tähtää ammattilaiseksi Vantaan Sanomat. 10.5.2018. Viitattu 20.11.2018.
- ↑ Lund, Sakari: Jalkapallomestareiden paras maalintekijä siirtyy Italiaan 20.11.2018. Yle. Viitattu 28.6.2020.
- ↑ Takamäki, Noora: Heidi Kollanen maalasi Damallsvenskanin avauskierroksella – 17-vuotiaalle Vilma Koivistolle voitokas debyytti 27.6.2020. Yle. Viitattu 18.2.2021.
- ↑ Helmarit kärsi tappion Espanjalle 6.4.2018. Suomen Palloliitto. Viitattu 18.2.2021.
- ↑ Heidi Kollanen Suomen Palloliitto. Viitattu 2.7.2025.
- ↑ Helmarit avasi EM-karsinnat vakuuttavalla voitolla 2.9.2019. Suomen Palloliitto. Arkistoitu 20.8.2020. Viitattu 19.2.2021.
- ↑ Helmarit jätti Albanian täysin vaille mahdollisuuksia Vaasassa 8.10.2019. Suomen Palloliitto. Arkistoitu 24.9.2020. Viitattu 19.2.2021.
- ↑ Hirvonen, Hinni: Helmareiden kapteeni iloitsi viisi senttiä pituutta tuoneista voitoista – kommentoi joukkuekaverinsa kohurangaistusta: ”Olemme kaikki Even tukena” 22.2.2023. Yle. Viitattu 6.12.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1 Talaslahti | 2 Pikkujämsä | 3 Hyyrynen | 4 Öling | 5 Koivisto | 6 Auvinen | 7 Engman | 8 Ahtinen | 9 Kemppi | 10 Alanen | 11 Heroum | 12 Tamminen | 13 Danielsson | 14 Kollanen | 15 Kuikka | 16 Westerlund | 17 Franssi | 18 Sällström | 19 Sainio | 20 Summanen | 21 Rantanen | 22 Rantala | 23 Korpela | Valmentaja Signeul
1 Koivunen | 2 V. Koivisto | 3 Nyström | 4 Öling | 5 E. Koivisto | 6 Tynnilä | 7 Hartikainen | 8 Ahtinen | 9 Kosola | 10 E. Siren | 11 Heroum | 12 Tamminen | 13 O. Siren | 14 Kollanen | 15 Kuikka | 16 Lehtola | 17 Franssi | 18 Sällström | 19 Roth | 20 Summanen | 21 Sevenius | 22 Rantala | 23 Korpela | Valmentaja Saloranta