Harjalammas
| Harjalammas | |
|---|---|
 Harkovan eläintarhassa. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Vuohieläimet Caprinae |
| Suku: |
Ammotragus Blyth, 1840 |
| Laji: | lervia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ammotragus lervia |
|
 |
|
| Katso myös | |
Harjalammas eli harjavuohi[2][3] (Ammotragus lervia) on vuohieläinten (Caprinae) alaheimoon kuuluva sorkkaeläin ja Ammotragus-sukunsa ainoa laji. Se muistuttaa ulkonäöltään ja luustoltaan vuohia, mutta perinnöllisesti se on lähempää sukua lampaille[4].
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harjalammaan kuvaili tieteelle Peter Simon Pallas vuonna 1777.[1] Harjalammas on jaettu usein kuuteen eri alalajiin, joita ovat A. l. lervia, A. l. angusi, A. l. blainei, A. l. fassini, A. l. ornatus ja A. l. sahariensis.[5] Eri alalajien morfologisia eroja ei kuitenkaan olla määritelty tarkasti ja alalajit risteytyvät keskenään useilla alueilla.[1]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harjalampaat painavat 30–145 kg. Niiden ruumiinpituus on 130–165 cm ja säkäkorkeus 75–110 cm. Naaraat ovat uroksia huomattavasti pienempiä. Turkki on lyhyt ja väriltään punertava tai hiekanruskea. Ruumiin alapuoli on hieman muuta ruumista vaaleampi. Kurkulla kasvaa karvainen harja, joka uroksilla on naaraita pidempi. Naarailla ja uroksilla kasvavat sarvet, jotka tosin uroksilla ovat hieman suuremmat. Sarvet kasvavat kaartuen taakseppäin ja niissä on useita renkaita. Renkaat kuluvat ajan kuluessa, joten vanhemmilla yksilöillä sarvet voivat olla sileät.[6]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harjalammas eli aikoinaan koko Pohjois-Afrikan vuoristoissa. Nykyään sitä tavataan saarekemaisesti Algeriassa, Tšadissa, Libyassa, Malissa, Mauritaniassa, Marokossa, Nigerissä, Sudanissa, Egyptissä, Tunisiassa ja Länsi-Saharassa. Sitä on istutettu Meksikoon, Espanjan Kanariansaarille ja mantereelle, Kroatiaan, Italiaan ja Yhdysvaltoihin.[1]
Harjalampaita tavataan tavallisesti jyrkänteillä ja kivikkoisilla seuduilla aina merenpinnan tasosta 4 100 metrin korkeuksille saakka. Ympräistössään ne tarvitsevat kiviä tai puita varjoa varten.[1]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harjalampaita tavataan yleensä yksin tai pienissä ryhmissä. Ne ovat aktiivisia yleensä aamu- tai iltahämärässä. Päivät ne viettävät varjossa auringonsuojassa. Harjalampaat käyttävät ravinnokseen ruohoja, pensaita, jäkäliä ja akaasioita. Ne voivat saada lähes kaiken tarvitsemansa nesteen ravinnostaan.[6] Ne juovat kuitenkin vettäkin etenkin sen ollessa helposti saatavilla. Harjalampaat tekevät myös pienimuotoisia muuttoliikeitä ravinnon perässä.[1]
Harjalampoaiden pääasiallisia petoeläimiä ovat leopardi ja aavikkoilves. Harjalampaiden elinympäristössä on vain vähän piiloksi kelpaavaa kasvillisuutta. Harjalammas pyrkiikin vaaran uhatessa olemaan huomamaatta jähmettymällä paikalleen.[6]
Harjalampaat voivat lisääntyä koko vuoden ympäri ja naaras voi synnyttää kaksi kertaa vuodessa. Lisääntyminen painottuu kuitenkin syyskuun ja marraskuun väliselle ajalle. Naaraan tiineys kestää 160 päivää ja poikaia syntyy kerrallaan 1–3. Poikaset pystyvät seuraamaan emoaan jyrkänteillä liikkuessa mitlei heti syntymänsä jälkeen. Naaras imettää 3–4 kuukautta ja poikaset kasvavat sukukypsiksi 18-kuukauden ikäisinä. Harjalampaat voivat elää 20-vuotiaiksi.[6]
Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt harjalampaan vaarantuneeksi lajiksi. Kannat ovat laskeneet esimerkiksi metsästyksen ja elinympäristön tuhoutumisen takia. Elinympäristöä uhkaavat karjanlaidunnus, polttopuunkeruu ja aavikoituminen.[1]
Harjalampaan kantojen kooksi on arvioitu 5 000-10 000 yksilöä. Marokossa niitä on arviolta 800–2 000, Algeriassa useampia tuhansia ja Nigerissä yli 4 000. Tšadissa ja Mauritaniassa on pieniä kantoja. Libyan, Tunisian, Sudanin ja Länsi-Saharan kantojen kokoa ei tunneta. Sudanissa sitä pidetään kuitenkin hyvin harvinaisena. Egyptissä lajia pidettiin aikanaan jo sukupuuttoon kuolleena, mutta sittemmin sen on todettu olevan edelleen suhteellisen yleinen maan Läntisen ja Itäisen autiomaan alueilla.[1]
Lajia tavataan joillakin suojelluilla alueilla ja sen metsästäminen on kielletty muutamissa maissa sen levinneisyysalueella. Kaikissa maissa kieltoja ei kuitenkaan valvota yhtä tehokkaasti.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Cassinello, J., Bounaceur, F., Brito, J.C., Bussière, E., Cuzin, F., Gil-Sánchez, J., Herrera-Sánchez, F. & Wacher, T: Ammotragus lervia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.12.2021. (englanniksi)
- ↑ harjavuohi (harjalammas) – Ammotragus lervia Laji.fi. Viitattu 14.8.2020.
- ↑ KOMISSION ASETUS (EU) 2019/2117 EUR-Lex. Viitattu 14.8.2020.
- ↑ Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 168. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Ammotragus lervia Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 17.4.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d José R. Castelló: Bovids of the World : Antelopes, Gazelles, Cattle, Goats, Sheep, and Relatives, s. 302–303. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-16717-6. (englanniksi)