Hans Löhrl
.jpg)
Hans Löhrl (25. toukokuuta 1911 Stuttgart - 26. kesäkuuta 2001 Egenhausen, Schwarzwald) oli saksalainen lintutieteilijä ja käyttäytymistutkija.
Löhrl opiskeli biologiaa ja geologiaa Tübingenin yliopistossa. Hän väitteli filosofian tohtoriksi Münchenin yliopistosta, väitöksen aiheena oli paikallisten pikkujyrsijöiden ja päästäisten ekologia ja fysiologia (Ökologische und physiologische Studien an einheimischen Muriden und Soriciden). Tämän jälkeen Löhrl tutki lintuja sekä Rossittenin lintuasemalla että yksityisellä Radolfzellin lintuasemalla Mettnaussa. Vuosina 1957–1962 Löhrl johti Baden-Württembergin valtiollista linnustonsuojelulaitosta (Staatliche Vogelschutzwarte) Ludwigsburgissa, ja 1962–1976 Max Planck -instituutin Radolfzellin lintuasemaa. Hän toimi Saksan lintutieteellisen yhdistyksen (DO-G) varapuheenjohtajana 1971–1979. Vuonna 1981 DO-G myönsi hänelle kunniajäsenyyden, ja American Ornithologists' Union (AOU) vuonna 1989.
1930-luvulta alkaen Löhrl tutki pääasiassa vuoriuunilinnun, kattohaikaran ja harmaahaikaran elämää ja muuttoa. Myöhemmin hän tutki myös pähkinänakkelia, tiaisia, kalliokiipijää, haarapääskyä, punarintaa, sepelsieppoa ja käkeä.
Löhrl julkaisi yksitoista kirjaa, 296 tieteellistä artikkelia ja 111 kansantajuista kirjoitusta.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
