Haman joukkomurha

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Hamaa hallituksen kapinakaupunkiin tekemän hyökkäyksen jälkeen.

Haman joukkomurha (arab. مجزرة حماة‎) vuonna 1982 oli tapahtumasarja, jossa Syyrian hallituksen joukot kukistivat Muslimiveljeskunnan kapinan kovaotteisesti. Muslimiveljeskunnan sissit hyökkäsivät Hamassa baath-puolueen toimistoihin ja poliisiasemille tappaen kymmeniä baath-puolueen jäseniä. Armeija saarsi kaupungin ja tulitti sitä tykein. Lisäksi hallituksen asemiehet kiduttivat ja tappoivat epäilemiään muslimiveljeskunnan jäseniä. Eri arvioiden mukaan kapinassa ja sen kukistamisessa kuoli 7 000–40 000 henkeä.[1][2]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimiveljeskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimiveljeskunta piti baath-puolueen arabinationalismia epäislamilaisena. Syyrian Baath-puolue kielsi Muslimiveljeskunnan vuonna 1963.

Myös monet vähemmän uskonnolliset rikkaat sunnit vastustivat baathia, koska kokivat tämän radikaalin talouspolitiikan uhkaksi omistuksilleen. Varsinkin Haman kaupungissa oli voimakas baathin vastainen mieliala sunnien keskuudessa[3].

Vuoden 1964 levottomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1964-1965 oli Syyriassa suuri mielenosoitusten ja lakkojen aalto, jonka armeija kukisti. Hamassa islamilaiset protestoijat ryöstelivät viinikauppoja. Mellakoijilla oli paikallisen imaamin ja joidenkin kauppiassukujen tuki. Mellakoijat murhasivat erään islamilaisen baath-miliisin miehen. Tämän jälkeen protestoijat hyökkäsivät moniin baath-puolueen toimistoihin[4]. Baathin johtama kansalliskaarti kukisti kapinan panssarien ja tykistön avulla. Presidentti Amin al-Hafiz määräsi kapinalliset surmattavaksi, ja armeija pommitti moskeijaa. Moni kapinallinen kuoli tulituksessa sortuvan minareetin romahdukseen. Noin 70-100 muslimiveljeskunnan jäsentä kuoli. Moni veljeskuntalainen meni maan alle[5].

Epävakautta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talouden alamäki ja Libanonin kriisi johtivat vuodesta 1976 suureen tyytymättömyyteen ja opposition aktivoitumiseen Syyriassa. Vuonna 1980 hallituksen kaatuminen näytti mahdolliselta[6]. Muslimiveljeskunta nousi voimakkaimmaksi oppositioryhmäksi. Hallitus sääti vuonna 1980 lain, jonka perusteella muslimiveljeskunnan jäsenen sai hirttää. Mutta toisaalta Syyrian hallitus maksoi muslimiveljeskunta-kytkennäiselle Hamasille, joka piti päämajaansa Damaskoksessa.

Muslimiveljeskunta ja muut islamilaisryhmät aloittivat sissisodan 1979 hyökäten armeijan upseereja ja hallituksen virkamiehiä vastaan. Hallitus vastasi joukkopidätyksin, kidutuksin, joukkomurhin ja muilla vastaavilla keinoilla. Muslimiveljeskunta yritti murhata 26. kesäkuuta 1980 Syyrian presidentin. Kostona tästä hallitus teloitutti 1200 vangittua islamilaista.

Vuoden 1981 välikohtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaississit iskivät vuonna 1981 erääseen Haman lähellä olleeseen alaviittikylään. Hallitus lähetti erikoisjoukot ja 47. prikaatin etsimään sissejä talosta taloon. Hamassa syntyi katutaisteluja[7]. Ulkonaliikkumiskielto julistetiin. Hallituksen joukot teloittivat ainakin 350 Haman asukasta huhtikuun lopussa 1981[8].

Vuoden 1982 kapina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeijan yksikkö etsi yöllä kello 23. helmikuuta 1982 sissikomentaja Umar Jawwadia alias Abu Bakria. Katoilla olevat kapinallisten sala-ampujat tappoivat Syyrian armeijan sotilaita. Vahvistuksia saapui saartamaan Abu Bakria. Tämä määräsi kapinan aloitettavaksi. Sadat islamilaiskapinalliset hyökkäsivät baath-virkailijoiden koteihin, poliisiasemille ja kaappasivat aseita. Aamulla kapinalliset olivat surmanneet 70 baath-puolueen virkailijaa. He julistivat Haman vapaaksi kaupungiksi, ja kehottivat syyrialaisia kaatamaan Assadin hallinnon.

Kukistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Hafez Assad vastasi kapinaan lähettämällä Hamaan erikoisjoukkoja ja sotilastiedustelun asiamiehiä. Hallituksen joukot kehottivat asukkaita antautumaan, ja varoittivat, että jokaista kaupunkiin jäävää kohdellaan kapinallisena. Armeija tulitti Hamaa tykistöllä ja tankkien tykein neljä päivää tuhoten suuren osan vanhasta kaupungista. Kapinalliset tekivät kovaa vastarintaa. Ihmisiä pakeni ulos kaupungista, jossa oli pian ruoka- ja vesipula. Armeija saarsi kaupungin. Kaupungin valtaus ja tulitus jatkui kolme viikkoa. Hallitus etsi Muslimiveljeskunnan jäseniä järjestelmällisesti. Hallituksen joukot pidättivät, kiduttivat ja tappoivat joukoittain Muslimiveljeskunnan jäseniksi epäilemiään. Monien arvioiden mukaan hallitus tappoi 1000-40000, ja 100000 pakeni[9]. Hallituksen harjoittamat Muslimiveljiksi epäiltyjen kidutukset ja murhat jatkuivat vallatussa kapinakaupungissa viikkoja.[1][10] Taisteluja hallituksen ja kapinallisten välillä oli myös muualla, ainakin Jisr al Shugourissa.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimiveljeskunnan kapina kukistui. Hallitus kovensi otteitaan mahdollista oppositiota vastaan. Monia kapinallisia pakeni ulkomaille, mm. Jordaniaan, Irakiin ja länsimaihin. Muslimiveljeskunta jakautui Lontoon maltilliseen pääryhmään, ja Irakin aseellisen vastarinnan kannattajiin. Hallitus kiisti Haman joukkomurhan, mutta se mainittiin virallisesti "tapahtumana" tai "välikohtauksena".lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Weapons of Mass Destruction: Hama
  2. Kathrin Nina Wiedl: The Hama Massacre - reasons, supporters of the rebellion, consequences. München 2007, ISBN 978-3638710343. (Excerpts)
  3. Seale, Patrick. 1989. Asad, the Struggle for the Middle East. University of California Press.
  4. Seale, 1990, pp. 92-93.
  5. Dumper, Stanley, and Abu-Lughod, 2007, p.164.
  6. Middle East Watch. Syria Unmasked: The Suppression of Human Rights by the Assad Regime. New Haven: Yale UP, 1991, p. 8.
  7. Middle East Watch. Syria Unmasked: The Suppression of Human Rights by the Assad Regime. New Haven: Yale UP, 1991, p. 8.
  8. Middle East Watch. Syria Unmasked: The Suppression of Human Rights by the Assad Regime. New Haven: Yale UP, 1991, pp. 17-18.
  9. {{Käännös|[[1]]
  10. Wiedl, K. N. 2007. The Hama Massacre - reasons, supporters of the rebellion, consequences. GRIN Verlag. ISBN 978-3638710343 (Google Books)