HMS Ocean (R68)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo toisen maailmansodan Colossus-luokan lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia, katso HMS Ocean.
HMS Ocean
Puolustusministeri Earl Alexander tarkastaa HMS Oceanin Koreassa vuonna 1952.
Puolustusministeri Earl Alexander tarkastaa HMS Oceanin Koreassa vuonna 1952.
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Alexander Stephen and Sons, Glasgow, Skotlanti
Kölinlasku 8. marraskuuta 1942
Laskettu vesille 8. heinäkuuta 1944
Palveluskäyttöön 8. elokuuta 1945
Palveluskäytöstä 1960
Tekniset tiedot
Uppouma 13190 t (kuiva)
Pituus 190 m
Leveys 24 m
Syväys 5,6 m
Koneteho 40000 hp
Nopeus 25 solmua
Miehistöä 1300
Aseistus 6 neliputkista kaksipaunaista ilmatorjuntatykkiä
32 Boforsin 20 mm ilmatorjuntatykkiä
48 lentokonetta

HMS Ocean oli viides Britannian Kuninkaallisen laivaston Colossus-luokan lentotukialus, mutta aiemmin valmistuneista sisaraluksistaan poiketen se ei ollut palveluskelpoinen ennen toisen maailmansodan päättymistä. Australian hallitus esitti maaliskuussa 1944 ostavansa kevyen lentotukialuksen jona esitettiin HMS Oceania. Esitys hylättiin varhain kesäkuussa 1945 ja alus otettiin palvelukseen Kuninkaallisessa laivastossa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin Alexander Stephen and Sonsilta Glasgowista ja sen köli laskettiin 8. marraskuuta 1942 Linthousen telakalla telakkanumerolla 598. Vaikka telakalla oli jatkuva pula osaavista työntekijöistä ja tarvikkeista niin alus kyettiin laskemaan vesille lauantaina 8. heinäkuuta 1944 nousuveden ollessa korkeimmillaan. Aluksen pituus ylitti suurimpana mahdollisena pidetyn noin 600 jalkaa lähes 100 jalalla. Rajoittavana tekijänä pidettiin Clyde-joen leveyttä, mutta sotatilan vaatimuksesta näin suuri alus otettiin valmistettavaksi. Kaikki käytettävissä olleet hinaajat kytkettiin vesille laskettavaan alukseen hidastamaan sen liukua, jolloin kaikkia meni niin kuin pitikin ja alus saatiin kytkettyä varustettavaksi. Aluksen kummina oli Lady Olive Willis, joka sen lisäksi, että oli toisen merilordin vara-amiraali Sir Algernon Williksen puoliso oli myös St John's Ambulance Servicen johtaja.[1]

Lähes valmiin aluksen ensimmäinen päällikkö Caspar John otti aluksensa vastaan toukokuussa 1945. Alus otettiin palvelukseen muutamaa viikkoa myöhemmin lauantaina 30. kesäkuuta, jolloin sillä oli ainoastaan etukomennuskunta. Aluksen miehistön pääosa 58 upseeria ja 346 miestä saapuivat junalla Chathamista vielä samana päivänä. Vaikeasta miehistötilanteesta johtuen aluksen miehistö oli supistettu minimiin. Seuraavina päivinä aluksen miehistöä täydennettiin mahdollisuuksien mukaan.[1]

Aluksella pidettiin sunnuntaina 1. heinäkuuta avoimien ovien päivät telakan työntekijöille. Se irrotti ensimmäisen kerran köytensä laiturista 4. heinäkuuta, jolloin alus lähti neljän hinaajan avustamana Linthousesta King George V:n telakalle odottamaan seuraavan päivän nousuvettä. Seuraavana aamuna köydet irrotettiin, minkä jälkeen alus neljän hinaajan avustamana purjehti alavirtaan. Paria tuntia myöhemmin alus kiinnittyi Amiraliteetin kelluvaan telakkaan Helensburghissa, missä aluksen vedenalaiset osat puhdistettiin ja maalattiin.[1]

Alus poistui 16. heinäkuuta telakalta ankkuroituen Greenockin edustalle. Se aloitti 19. heinäkuuta koeajot palaten illalla Greenockin edustalle ankkuriin. Seuraavina päivinä alukselle nostettiin kaksi Fairey Fireflytä sekä kaksi Grumman Hellcatiä, jotta lentokoneiden käsittelykoulutus saatiin käyntiin. Alus pysyi kuitenkin ankkurissa 1. elokuuta saakka, jolloin se lähti merelle kolmen tunnin nopeuskokeisiin. Se teki maksiminopeuskokeen 5. elokuuta Arranin mitatulla merimaililla, jolloin sen nopeudeksi saatiin 25,78 solmua.[1]

HMS Ocean aloitti 7. elokuuta lentotoiminnan testauksen ja aluksella suoritettiin lentotoimintaharjoitus ensimmäisen kerran vielä samana päivänä. Alukselle laskeutui ensimmäisenä koneena Fairey Barracuda, joka myös nousi kannelta katapultin avustamana. Aluksella aloitettiin konetyyppien testaukset 11. elokuuta, jolloin eri konetyypit laskeutuivat kannelle ja nousivat siltä. Alus vietti sunnuntain 12. elokuuta ankkurissa Greenockin edustalla, jolloin sen varastojen täydentäminen aloitettiin. Se lähti 14. elokuuta Clydestä etelään Mersey joen suuhun, jonne se ankkuroitui seuraavana päivänä.[2]

Alus kiinnittyi 17. elokuuta Bootle's Gladstone Dockin pohjoisseinälle, jossa alukselle asennettiin uusi pääturbiinin roottori sekä viimeisimmät tutkajärjestelmät marraskuun ensimmäiseen viikkoon mennessä. Töiden lähestyessä loppuaan 2. marraskuuta alukselle nousi merijalkaväenosasto ja laivaston piispa siunasi kaksi päivää myöhemmin aluksen kappelin. Alus palasi palvelukseen 6. marraskuuta, kun 158 miestä oli saapunut täydennyksenä. Aluksen miehistö oli täydennyksen jälkeen ensimmäisen kerran täysi.[3]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • McCart, Neil: The Colossus-Class Aircraft Carriers 1944-1972. Cheltenham, UK: Fan Publications, 2002. ISBN 1-901225-06-2. (englanniksi)
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d McCart, Neil s. 79
  2. McCart, Neil s. 79-80
  3. McCart, Neil s. 80

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]