807 Naval Air Squadron
807 Naval Air Squadron (807 NAS) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston ilmavoimien lentolaivue.
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laivue perustettiin 15. syyskuuta 1940 RNAS Worthy Downissa kalustonaan yhdeksän (myöhemmin 12) Fairey Fulmar Mk I hävittäjää. Laivueesta liitettiin joulukuussa kolme konetta HMS Pegasukselle katapulttikoneiksi. Koko laivue liitettiin helmikuussa 1941 HMS Furiousille tehtävänään saattueiden suojaaminen.[1]
Laivueen kalusto vaihdettiin Fulmar Mk II koneiksi ennen siirtymistä HMS Ark Royalille yhdessä 801 laivueen kanssa suojaamaan Maltan saattueita. HMS Ark Royalin upotessa laivueen koneista neljä kykeni lentämään Gibraltarille.[1]
Laivue kalustettiin uudelleen Fairey Fulmareilla ja Hawker Sea Hurricaneilla ja liitettiin HMS Argukselle suojaamaan saattueita. Laivue jaettiin kesäkuussa 1942 kahtia ja sijoitettiin HMS Argukselle ja HMS Eaglelle suojaamaan operaatio Harpoonia. Tehtävän aikana laivue pudotti neljä viholliskonetta, mutta menetti samalla viisi.[1]
Laivue vastaanotti marraskuussa ensimmäisenä laivueena Supermarine Seafiret ja liitettiin sen jälkeen HMS Furiousille tehtävänään suojata Pohjois-Afrikan maihinnousuja. Laivueen kalusto vaihdettiin toukokuun lopulla uudempaan Seafire Mk LIIc:hen ja siirrettiin samalla HMS Indomitablelle suojaamaan Sisilian maihinnousua. HMS Indomitablen vaurioiduttua torpedokoneen laukaisemasta torpedosta laivue siirrettiin saattuetukialus HMS Battlerille suojaamaan maihinnousua Salernoon.[1]
Laivue siirrettiin HMS Hunterille ja matkasi Englantiin, missä se liitettiin osaksi 4. Laivaston hävittäjälennostoa. Laivueeseen liitettiin helmikuussa 1944 osa 808. laivueesta, jotta sen vahvuus saataisiin nostettua 20 koneeseen. Laivue palasi huhtikuussa Välimerelle, jossa osa laivueen koneista siirrettiin maatukikohtaan toimimaan yhdessä Desert Air Forcen kanssa Italiassa.[1]
Laivue koottiin elokuussa HMS Hunterille suojaamaan maihinnousua Etelä-Ranskaan (operaatio Dragoon). Laivue siirtyi myöhemmin maatukikohtaan Aegean merelle tukemaan maavoimia. Laivue palasi maaliskuussa 1945 HMS Hunterille ja matkasi Kauko-Itään. Laivue osallistui Rangoonin valtauksen suojaamiseen huhti-toukokuussa, minkä jälkeen laivue oli japanilaisten merenkulun häiritsemistehtävissä.[1]
Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laivue vastaanotti 1. lokakuuta 1958 Lossiemouthissa ensimmäiset Supermarine Scimitarinsa. Laivue lakkautettiin 15. toukokuuta 1962.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Finnis Bill: The History of the Fleet Air Arm from Kites to Carriers. Shrewsbury: Airlife Publishing Ltd, 2000. ISBN 1-84037-182-X. (englanniksi)
- Wragg David: Fleet Air Arm Handbook 1939-1945. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2001. ISBN 0-7509-3430-1. (englanniksi)
- Jackson A J: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
- Taylor H A: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)
- Kay Anthony L & Smith J R: German Aircraft of the Second World War. Lontoo: Putnam, 2002. ISBN 0-85177-920-4. (englanniksi)
- Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)