H-ABC-oireyhtymä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

H-ABC-oireyhtymä on leukodystrofia, joka aiheuttaa etenevän, vaikeutuvan oirekuvan. Sairaus aiheuttaa hermosolujen puutteellisen myelinisaation sekä tyvitumakkeiden ja pikkuaivojen surkastumisen. Oireyhtymä aiheuttaa muun muassa liikehäiriöitä, jotka johtuvat ekstrapyramidaalijärjestelmän toiminnan poikkeavuudesta. Yleensä oireet alkavat varhaislapsuudessa, mutta ensioireet voivat ilmetä myöhemminkin. Oireiden varhaisempi alkamisajankohta korreloi vaikeamman oirekuvan ja nopeamman etenemisen kanssa.[1]

H-ABC-oireyhtymään kuuluvat rakennepoikkeavuudet johtavat liikkumisen häiriöihin, joihin liittyvät lihasjäykkyys, hypotonia sekä liikkeiden ja tasapainon säätelyn häiriö. Varsinkin ekstrapyramidijärjestelmän poikkeava toiminta johtaa lihasjäykkyyteen ja liikehäiriöihin. Näitä liikehäiriöitä ovat dystonia, koreoatetoosi ja opistotonus. Sairastuneiden silmissä on esiintynyt silmävärvettä ja silmän kiertoliikettä aiheuttavaa silmälihasten supistustilaa. Muita H-ABC-oireyhtymään kuuluvia piirteitä ovat ataksia, etenevä spastinen tetraplegia, epilepsia, mikrokefalia, ummetus, refluksitauti sekä kuulon ja näön ongelmat. Puheessa, ääntämisessä ja nielemisessä on kuvattu häiriöitä. H-ABC-oireyhtymä voi aiheuttaa kehitysvamman, jonka vaikeusaste vaihtelee yksilöllisesti. Yleensä motorinen kehitys on ongelmallisempaa kuin kognitiivinen. Motoristen taitojen kehitys viivästyy ja kävely voi jäädä epävakaaksi. Osa sairastuneista ei koskaan opi kävelemään, ja kävelykyky saattaa hävitä taudin edetessä. Keskittymisen häiriöt ja oppimisvaikeudet ovat mahdollisia.[1]

H-ABC-oireyhtymä johtuu TUBB4A-geenin mutaatiosta kromosomissa 19. Tammikuuhun 2022 mennessä kuvatut tapaukset olivat johtuneet poikkeuksetta sporadisista uusista mutaatioista, mutta oireyhtymällä katsotaan olevan autosomaalinen, vallitseva periytymistapa. Marjo van der Knaap ja hänen tutkimusryhmänsä laativat ensimmäisen kuvauksen H-ABC-oireyhtymästä vuonna 2002, ja sen aiheuttava geenivirhe löydettiin 2013. Tammikuuhun 2022 mennessä tapauksia oli maailmassa raportoitu noin 70. Esiintyvyyden on katsottu olevan sama sukupuolesta riippumatta. H-ABC-oireyhtymän diagnostiikassa oleellisia ovat magneettikuvauslöydökset, jotka eroavat muihin leukodystrofioihin liittyvistä aivolöydöksistä. Kuvantamisessa ovat havaittavissa puutteellinen myelinisaatio sekä isoaivojen ja tyvitumakkeiden keskivaikea tai vaikea surkastuma. Taudinkulun aikana aivokuorukka häviää. Geenitutkimus vahvistaa diagnoosin. H-ABC-oireyhtymän hoito on oireenmukainen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Johanna Rintahaka, H-ABC-oireyhtymä Tukiliitto 7.1.2022, viitattu 16.7.2023