Hääkarkuri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hääkarkuri
Swing Time
Swing Time 1936.jpg
Ohjaaja George Stevens
Käsikirjoittaja Howard Lindsay
Allan Scott
Perustuu Erwin S. Gelseyn tarinaan Portrait of John Garnett
Tuottaja Pandro S. Berman
Säveltäjä Jerome Kern
Koreografi Hermes Pan
Pääosat Fred Astaire
Ginger Rogers
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö RKO Radio Pictures
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 27. elokuuta 1936
Suomen lippu 21. huhtikuuta 1937
Kesto 103 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti (myös ranska)
Budjetti 886 000 USD
Tuotto 2 618 000 USD
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Hääkarkuri (engl. Swing Time) on George Stevensin ohjaama yhdysvaltalainen musikaalikomediaelokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1936. Hääkarkurin pääosissa ovat Fred Astaire ja Ginger Rogers. Elokuva on kuudes Astairen ja Rogersin yhteinen elokuva.[1] Elokuvan sivurooleissa ovat muun muassa Helen Broderick, Victor Moore, Eric Blore ja Georges Metaxa, ja sen elokuvamusiikista ja -sanoituksista vastasivat Jerome Kern ja Dorothy Fields.[2] Hääkarkuri perustuu Erwin S. Gelseyn tarinaan Portrait of John Garnett, jonka pohjalta Howard Lindsay ja Allan Scott laativat käsikirjoituksen.[2][3] Pandro S. Berman toimi elokuvan tuottajana ja Hermes Pan koreografina.[3][2] Hääkarkuri kertoo tanssijasta, joka myöhästyy omista häistään ja lopulta rakastuu tanssinopettajaan.

Tanssikriitikot Arlene Croce, John Mueller ja Hannah Hyam pitävät Hääkarkuria Astairen ja Rogersin parhaana tanssimusikaalina.[4][5][6] Hääkarkurissa on neljä tanssia, joita pidetään omien lajiensa mestariteoksina. ”Never Gonna Dancea” usein pidetään Hermes Panin syvällisimpänä saavutuksena, kun taas ”The Way You Look Tonight” voitti parhaan laulun Oscar-palkinnon vuonna 1937. ”The Way You Look Tonight” -kappaleesta tuli Astairen menestynein levytys, joka sijoittui Yhdysvaltain myyntilistojen kärkeen vuonna 1936.

Vuonna 1999 Hääkarkuri oli Entertainment Weeklyn julkaisemassa sadan parhaan elokuvan luettelossa. Vuonna 2004 Hääkarkuri valittiin ”kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä” elokuvana säilytettäväksi Kongressin kirjaston National Film Registryyn.[2][7] Vuoden 2007 American Film Instituten 100-vuotissarjan 100 parasta elokuvaa -listauksessa Hääkarkuri pääsi sijalle 90.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

John ”Lucky” Garnett (Fred Astaire) on uhkapeluri ja tanssija, joka myöhästyy omista häistään. Loukkaantunut Margaret-morsian (Betty Furness) ja suuttunut Margaretin isäpuoli (Landers Stevens) asettavat Garnettille ehdon: jos hän onnistuu ansaitsemaan 25 000 dollaria, hän saa toisen mahdollisuuden avioitua. Garnettista tuleekin hääkarkuri, kun hän rakastuu kauniiseen Penny-nimiseen tanssinopettajaan (Ginger Rogers).

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Fred Astaire  … John ”Lucky” Garnett  
 Ginger Rogers  … Penelope ”Penny” Carroll  
 Victor Moore  … Edwin ”Pop” Cardetti  
 Eric Blore  … herra Gordon  
 Helen Broderick  … Mabel Anderson  
 Betty Furness  … Margaret Watson  
 Georges Metaxa  … Ricardo Romero  
 Landers Stevens  … tuomari Watson  

Musikaalinumerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musikaalinumerot
Kappale Tanssija(t) Laulaja(t) Säveltäjä Sanoittaja
”Pick Yourself Up” Ginger Rogers ja Fred Astaire Ginger Rogers ja Fred Astaire Jerome Kern Dorothy Fields
”Waltz in Swing Time”
”Never Gonna Dance” Fred Astaire
”A Fine Romance” Ginger Rogers ja Fred Astaire
The Way You Look Tonight Fred Astaire
”Bojangles of Harlem” Fred Astaire ja kuoro

Elokuvan lopussa Astaire ja Rogers laulavat lyhennetyt versiot kappaleista ”A Fine Romance” ja ”The Way You Look Tonight” samanaikaisesti muutetuilla sanoilla. Kappeleiden melodioita on hieman muutettu siten, että kappaleet sopivat hyvin toisiinsa.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fred Astaire vietti melkein kahdeksan viikkoa elokuvan tanssien valmistautumiseen.[2] Säveltäjä Jerome Kern palkattiin laatimaan seitsemän laulua elokuvaan.[2] Hän neuvotteli 50 000 dollarin palkan ja tietyn prosenttiosuuden tuotosta.[2]

Hääkarkuria kuvattiin työnimillä I Won’t Dance ja Never Gonna Dance.[2] Myös nimeä Pick Yourself Up harkittiin elokuvan nimeksi.[2] Yhteensä elokuvalle harkittiin viittätoista eri nimikettä.[2] Vaikka elokuva sijoittuu New Yorkiin, se kuvattiin kokonaisuudessaan Kalifornian Los Angelesissa ja studiossa.[2] Hääkarkurin tuotanto alkoi 11. toukokuuta 1936 ja päättyi 31. heinäkuuta 1936.[8][2] Elokuvan budjettina oli 886 000 dollaria,[9] ja RKO Radio Pictures toimi elokuvan tuotantoyhtiönä.[3][8]

”Never Gonna Dance” -musikaalinumeron huipentumasta otettiin yhteensä 47 ottoa yhden päivän aikana.[2] Musikaalinumero vaati Ginger Rogersilta monta vaativaa tanssipyörähdystä. Rogersin jalat vuotivat verta, kun huipentuma saatiin kuvattua onnistuneesti.[2]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hääkarkurin Yhdysvaltain ensi-ilta oli 27. elokuuta vuonna 1936 New Yorkissa,[8][2] jonka jälkeen elokuva pääsi maanlaajuiseen teatterilevitykseen 4. syyskuuta.[8] Los Angelesin ensi-ilta oli 22. syyskuuta. Suomessa elokuva sai ensi-iltansa 21. huhtikuuta vuonna 1937.[3] RKO Radio Pictures toimi elokuvan levittäjänä Yhdysvalloissa.[8][2]

Ilmestyessään Hääkarkuri oli sekä arvostelu- että yleisömenestys. Kriitikot ylistivät erityisesti Ginger Rogersin roolisuoritusta ja tanssiesityksiä.[10] Kuitenkin kriitikot arvostelivat elokuvan juonta.[11] Nykyään kriitikot pitävät Hääkarkuria Rogersin ja Astairen parhaimpana elokuvana. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan kriitikoiden arvosteluista täysi sata prosenttia on myönteistä perustuen 20 arvosteluun.[12]

Ilmestymisvuonnaan Hääkarkuri tuotti 1 624 000 dollaria Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja 994 000 muualla maailmassa. Elokuva tuotti maailmanlaajuisesti 2 618 000 dollaria ja toi tuotantoyhtiö RKO:lle voittoja 830 000 dollarin edestä.[13]

Palkinnot ja palkintoehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja palkintoehdokkuudet
Vuosi Palkinto Kategoria Ehdokas Tulos
1937 Oscar-palkinto Paras laulu Jerome Kern (sävellys)
Dorothy Fields (sanoitukset)
Voitto
Paras tanssiohjaus Hermes Pan Ehdokkuus

Vuosina 2005 ja 2006 Hääkarkuri oli ehdokkaana kahteen Satellite-palkintoon parhaista klassikkoelokuvan DVD-julkaisuista.

Muut julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa Hääkarkuri julkaistiin ensimmäisen kerran VHS:nä vuonna 1992. Turner Entertainment julkaisi elokuvan VHS:nä vuonna 1999 ja Warner Bros. vuonna 2000. Hääkarkuri restauroitiin, ja se julkaistiin Yhdysvalloissa DVD:nä ensimmäisen kerran 16. elokuuta 2005.[1] Elokuva on julkaistu DVD:nä myös useissa Astaire ja Rogers -kokoelmissa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Swing Time (1936) allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 3.5.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p SWING TIME (1936) tcm.com. TCM.com. Viitattu 3.5.2014. (englanniksi)
  3. a b c d Swing Time (1936) elonet.fi. Elonet.fi. Viitattu 3.5.2014. (suomeksi)
  4. Croce, Arlene (1972). The Fred Astaire and Ginger Rogers Book. London: W.H. Allen. ISBN 0-491-00159-2.
  5. Mueller, John (1986). Astaire Dancing – The Musical Films. London: Hamish Hamilton. ISBN 0-241-11749-6.
  6. Hyam, Hannah (2007). Fred and Ginger – The Astaire-Rogers Partnership 1934–1938. Brighton: Pen Press Publications. ISBN 978-1-905621-96-5.
  7. National Film Registry Titles 1989 - 2013 loc.gov. http://www.loc.gov/. Viitattu 3.5.2014. (englanniksi)
  8. a b c d e Swing Time afi.com. AFI.com. Viitattu 3.5.2014. (englanniksi)
  9. Richard Jewel, "RKO Film Grosses: 1931–1951", Historical Journal of Film Radio and Television, Volume 14; Nro. 1, 1994 s. 55
  10. Mueller, John (1986). Astaire Dancing – The Musical Films; s. 103. London: Hamish Hamilton. ISBN 0-241-11749-6.
  11. John Mueller, s. 101: "tarinassa on epäjohdonmukaisuuksia, epäuskottavuutta, päähänpistoja, sivuuttamisia ja järjettömyyttä"; Arlene Croce, s. 102 ja Hannah Hyam, s. 46: "katkonaisuutta juonessa"
  12. Swing Time (1936) rottentomatoes.com. Rottentomatoes.com. Viitattu 3.5.2014. (englanniksi)
  13. Richard Jewel, "RKO Film Grosses: 1931–1951", Historical Journal of Film Radio and Television, Volume 14; Nro. 1, 1994 s. 55

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]