Tanssin kuningaspari

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tanssin kuningaspari
The Story of Vernon and Irene Castle
The Story of Vernon and Irene Castle 1939.jpg
Ohjaaja H. C. Potter
Käsikirjoittaja Richard Sherman
Oscar Hammerstein II
Dorothy Yost
Perustuu Irene Castlen romaaniin ja novelliin
Tuottaja George Haight
Koreografi Hermes Pan[1]
Pääosat Fred Astaire
Ginger Rogers
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö RKO Radio Pictures[2][3]
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 31. maaliskuuta 1939
Suomen lippu 12. toukokuuta 1940
Kesto 93-104[2] minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 1 196 000 USD
Tuotto 1 825 000 USD
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Tanssin kuningaspari (televisioesityksessä käytetty nimeä Tanssien tähtiin;[2] engl. The Story of Vernon and Irene Castle) on H. C. Potterin ohjaama yhdysvaltalainen tositapahtumiin perustuva musikaalielokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1939.[4] Elokuvamusikaalin pääosissa ovat Fred Astaire ja Ginger Rogers. Sivurooleissa ovat Edna May Oliver ja Walter Brennan. Tanssin kuningaspari sijoittuu Pariisiin, ja se kertoo 1910-luvun tanssijoista Vernon (1887–1918) ja Irene Castlesta (1893–1969).[1]

Tanssin kuningaspari perustuu Irene Castlen romaaniin My Husband (1919) ja novelliin My Memories of Vernon Castle (1918–1919), joiden pohjalta Richard Sherman, Oscar Hammerstein II ja Dorothy Yost laativat käsikirjoituksen.[2][3] Irene Castle työskenteli elokuvassa neuvonantajana.[4] Castle oli usein eri mieltä ohjaaja Potterin kanssa yksityiskohtien suhteen.[4] Kun ilmoitettiin, että valkoihoinen näyttelijä Walter Brennan palkattiin uskollisen palvelijan Walter Ashin rooliin, Castle oli tyrmistynyt, koska tosielämän Walter oli tummaihoinen.[5]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Aloitteleva yhdysvaltalainen tanssija Irene Foote (Ginger Rogers) vakuuttaa newyorkilaistaustaisen brittiläisen vaudeville-koomikon, Vernon Castlen, luopumaan komediasta ja siirtymään hienostuneen juhlatanssin pariin. Kolmen kuukauden tanssiharjoitusten jälkeen Vernon ja Irene avioituvat ja lähtevät Pariisiin, jonne he ja heidän ystävänsä Walter Ash (Walter Brennan) jäävät rahattomina jumiin. Pariisilaiset johtajat yrittävät ainoastaan saada Vernonia takaisin vaudevillen pariin, mutta Castlet tavoittavat vaikutusvaltaisen agentin Maggie Suttonin (Edna May Oliver), joka järjestää heille tanssikarsinnan maineikkaassa Café de Parisissa. Café de Parisissa Vernonista ja Irenestä tulee suuri sensaatio yhdessä yössä. Menestyneen Euroopan-kiertueen jälkeen Castlet palaavat Yhdysvaltoihin, missä heistä tulee yhtä iso sensaatio kuin Euroopassakin. Heidän maineensa ja omaisuutensa nousevat ennennäkemättömään huippuun ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kun sota syttyy, Vernon palaa Isoon-Britanniaan liittyäkseen lentojoukkoihin. Irene tekee toisaalla isänmaallisia elokuvia auttaakseen sotaponnisteluja. Vernon lähetetään takaisin Yhdysvaltoihin monien vaarallisten tehtävien jälkeen kouluttamaan yhdysvaltalaisia lentäjiä. Irene odottaa jo innokkaasti aviomiestään takaisin sodasta kotiin, mutta Vernon kuolee traagisesti lento-onnettomuudessa, kun hän väistää lentokonettaan tuhoisin seurauksin välttääkseen törmäystä oppilaansa kanssa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Fred Astaire  … Vernon Castle  
 Ginger Rogers  … Irene Foote Castle  
 Edna May Oliver  … Maggie Sutton  
 Walter Brennan  … Walter Ash  
 Lew Fields  … oma itsensä  
 Etienne Girardot  … Papa Aubel  
 Janet Beecher  … rouva Foote  
 Rolfe Sedan  … Emile Aubel  
 Robert Strange  … tohtori Hubert Foote  
 Clarence Derwent  … Papa Louis  
 Sonny Lamont  … Charlie  
 Frances Mercer  … Claire Ford  

Musiikkinumerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanssit
Tanssin kappale Tanssija(t) Säveltäjä(t) Sanoittaja(t)
"King Chanticleer" Ginger Rogers ja Fred Astaire Nat D. Ayer A. Seymour Brown
"Only When You’re In My Arms" (Fred Astairella laulu) Harry Ruby Con Conrad ja Bert Kalmar
"Waiting for the Robert E. Lee" Lewis F. Muir L. Wolfe Gilbert
"The Syncopated Walk" Irving Berlin Irving Berlin
"Too Much Mustard" Cecil Macklin Cecil Macklin
"Rose Room" Art Hickman Harry Williams
"Très Jolie" Emil Waldteufel Emil Waldteufel
"Little Brown Jug" Joseph E. Winner Joseph E. Winner
"Dengozo" Ernesto Nazareth Ernesto Nazareth
"You’re Here and I’m Here" Jerome Kern Harry B. Smith
"Chicago" (kuorolla laulu) Fred Fisher Fred Fisher
"Hello, Frisco, Hello" (kuorolla laulu) Louis A. Hirsch Gene Buck
"Way Down Yonder in New Orleans" (kuorolla laulu) Turner Layton Henry Creamer
"Take Me Back to New York Town" (kuorolla laulu) Harry von Tilzer Andrew B. Sterling
"Cecil Waltz" Frank W. McGee Frank W. McGee
"Night of Gladness" Charles Ancliffe Charles Ancliffe
"Missouri Waltz" John V. Eppel ja Frederick Knight Logan
"The Yama Yama Man" (Ginger Rogersilla laulu) Ginger Rogers Karl Hoschna Collin Davis
"By the Light of the Silvery Moon" Fred Astaire ja Sonny Lamont Gus Edwards Edward Madden
"Hello, Hello. Who’s Your Lady Friend?" (Fred Astairella laulu) Fred Astaire, Emmett O’Brien ja kuoro Harry Fragson Worton David ja Bert Lee
Laulut
Kappale Laulaja(t) Säveltäjä(t) Sanoittaja(t)
"Oh, You Beautiful Doll" kuoro Nat D. Ayer A. Seymour Brown
"The Glow-Worm" Paul Lincke Lilla Robinson
"Come, Josephine in my Flying Machine" Fred Fisher Alfred Bryan
"Cuddle Up a Little Closer" Karl Hoschna ja Otto A. Harbach Karl Hoschna ja Otto A. Harbach
"It’s a Long Way to Tipperary" Jack Judge ja Harry H. Williams Jack Judge ja Harry H. Williams
"By the Beautiful Sea" kvartetti Harry Carroll Harold Atteridge
"Row, Row, Row" James V. Monaco William Jerome
"While They Were Dancing Around" Ginger Rogers James V. Monaco Joseph McCarthy
"The Darktown Strutter’s Ball" Jean Sablon (esittäjänä Louis Mercier) Shelton Brooks Elsie Janis
"La Marseillaise" Fred Astaire, Ginger Rogers ja Adrienne D’Ambricourt Claude Joseph Rouget de Lisle Claude Joseph Rouget de Lisle
Elokuvamusiikki
Kappale Soitinsävellys
"Over There" George M. Cohan
"Missouri Waltz" John V. Eppell
"Too Much Mustard" Cecil Macklin
"Smiles" Lee G. Roberts
"Keep the Home Fires Burning" Ivor Novello
"On Moonlight Bay" Percy Weinrich
"Destiny Waltz" Sidney Baynes
"The Castle Walk" James Reese Europe ja Ford T. Dabney

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanssin kuningasparin tuotantoyhtiö RKO Radio Pictures osti Irene Castlelta tarinan elokuvaoikeudet 20 000 dollarilla vuonna 1937.[4] RKO olisi halunnut Castlen näyttelevän oman äitinsä roolin elokuvassa, mutta hän kieltäytyi.[4] Tanssin kuningasparin tuotanto alkoi 10. marraskuuta vuonna 1938 ja päättyi 26. tammikuuta vuonna 1939.[3][4] Elokuvaa kuvattiin muun muassa Kalifornian Los Angelesin Bel Air -kaupunginosassa ja Newport Beachilla, ja työniminä olivat The Castles, The Life of Vernon and Irene Castle ja The Romantic Vernon Castles.[4] Elokuvan tuotantokustannus oli 1 196 000 dollaria.[6]

Laulaja-lauluntekijä Jean Sablon hylkäsi ranskalaislaulajan roolin, koska hän piti roolia liian pienenä.[4] Rooli meni lopuksi Louis Mercierille, mutta Sablonin ääntä käytettiin kuitenkin elokuvan ääniraidassa.[4]

Tanssin kuningaspari on Fred Astairen ja Ginger Rogersin yhdeksäs yhteinen elokuva, ja viimeinen, jonka he tekivät RKO:lle.[5] Astaire ja Rogers tekivät kymmenen vuotta myöhemmin musikaalin Me tanssimme taas (1949) Metro-Goldwyn-Mayerilla.[5][4] Tanssin kuningaspari on ainoa Astairen ja Rogersin elokuvamusikaaleista, joka perustuu tositapahtumiin.[4] Tanssin kuningaspari poikkeaa muutenkin muista Astairen ja Rogersin yhteisistä elokuvamusikaaleista: Tanssin kuningaspari on realistisempi kuin muut, elokuvassa ei ole screwballkomedia-piirteitä, ja elokuvassa on muista poiketen traaginen loppu.[1]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanssin kuningaspari sai ensi-iltansa New Yorkissa 31. maaliskuuta vuonna 1939,[4][3] ja maanlaajuinen ensi-ilta oli 28. huhtikuuta.[3][4] Suomessa elokuva sai ensi-illan 12. toukokuuta vuonna 1940.[2] Yhdysvalloissa elokuvan levittäjänä oli RKO Radio Pictures.[7][3]

Ilmestyessään Tanssin kuningaspari oli suosittu Yhdysvalloissa tuottaen 1 120 000 dollarin lipputulot. Elokuva tuotti ulkomailla 705 000 dollaria; yhteensä elokuva tuotti 1 825 000 dollaria maailmanlaajuisesti.[8] Elokuvan suuren budjetin takia Tanssin kuningaspari jäi tappiolle 50 000 dollaria, joten elokuva ei menestynyt kaupallisesti.[5][9] Rotten Tomatoes -sivuston mukaan kriitikoiden arvosteluista 80 prosenttia on myönteisiä perustuen viiteen arvosteluun.[10]

Elokuvasta on saatavilla useita VHS- ja DVD-julkaisuja.[5] Vuonna 2006 Tanssin kuningaspari oli ehdolla parhaan klassikkoelokuvan DVD-julkaisun Satellite-palkinnon saajaksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c THE STORY OF VERNON AND IRENE CASTLE (1939) Reelclassics.com. Viitattu 2.5.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e Story of Vernon and Irene Castle, The (1939) Elonet.fi. Viitattu 2.5.2014. (suomeksi)
  3. a b c d e f The Story of Vernon and Irene Castle AFI.com. Viitattu 2.5.2014. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h i j k l m THE STORY OF VERNON AND IRENE CASTLE (1939) TCM.com. Viitattu 2.5.2014. (englanniksi)
  5. a b c d e The Story of Vernon and Irene Castle (1939) Allmovie.com. Viitattu 2.5.2014. (englanniksi)
  6. Richard Jewel, "RKO Film Grosses: 1931-1951", Historical Journal of Film Radio and Television, Vol. 14; Nro 1, 1994 s. 14
  7. The Story of Vernon and Irene Castle Boxofficemojo.com. Viitattu 2.5.2014. (englanniksi)
  8. Richard Jewel, "RKO Film Grosses: 1931-1951", Historical Journal of Film Radio and Television, Vol. 14; Nro 1, 1994 s. 14
  9. Richard Jewel, "RKO Film Grosses: 1931-1951", Historical Journal of Film Radio and Television, Vol. 14; Nro 1, 1994 s. 14
  10. The Story of Vernon and Irene Castle (1939) Rottentomatoes.com. Viitattu 2.5.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]