Gustaf Wrede af Elimä
Gustaf Wrede af Elimä eli Parkanon parooni (13. huhtikuuta 1853 Vaasa – 23. lokakuuta 1939 Fiskars) oli Parkanossa asunut kansanomainen aatelismies ja originelli, joka toimi Parkanon hoitoalueen metsänhoitajana 1893–1918 ja asui eläkkeellä ollessaankin Parkanossa. Hänet tunnettiin 1920–1930-luvuilla suojeluskunta-aktiivina.[1][2]
Hänen isänsä oli Vaasan läänin maaherra Carl Gustaf Fabian Wrede ja äitinsä Margareta Sofia Eleonora Glansenstjerna. Gustaf Wreden sisaruksia olivat ylijohtaja Carl Ernst Wrede, senaattori Otto Wrede sekä vankien ystävä Mathilda Wrede. Hän pääsi ylioppilaaksi Vaasan alkeisoppilaitoksesta 1873 ja valmistui metsänhoitajaksi Evon metsäopistosta vuonna 1878. Wrede toimi aluemetsänhoitajana Hyrynsalmella 1883–1893 ja Parkanossa 1893–1918.[1][2]
Parooni tunnettiin pitkästä parrastaan ja tukastaan sekä askeettisista elämäntavoistaan, sotilaselämän ihailusta ja voimakkaasta isänmaallisuudesta. Wrede osallistui Suomen sisällissotaan valkoisten joukoissa ja oli mukana Satakunnan rintamalla muun muassa Lavian, Suodenniemen, Pomarkun ja Kyröskosken taisteluissa kunnes sairastuminen pakotti hänet poistumaan rintamalta.[2] Hän osallistui myös aktiivisesti Parkanon suojeluskuntatoimintaan. Parooni oli 1930-luvun alussa mukana Lapuan liikkeen toiminnassa ja kirjoitti ahkeraan Sinimusta- ja Fascisti-nimisiin lehtiin. Hän oli myös Fascisti-lehden päätoimittajana kesällä 1931.[3]
Parkanon paroonilla oli tapana pukeutua hyvin yksinkertaisesti - hän käytti sarkavaatteita ja pieksuja, päässä hänellä oli Väinämöisen lakki ja selässä tuohikontti. Viimeisinä vuosinaan hän käytti kuitenkin suojeluskuntapukua näiden asusteiden sijaan.
Parkanon parooni vaikutti myös Suomen hirvikannan pelastamiseen. Vuonna 1918 Suomen hirvikanta oli rauhoituksesta huolimatta supistunut muutamaan kymmeneen yksilöön, jotka elivät Parkanon alueella valtion metsissä. Aluemetsänhoitajana toiminut Parkanon parooni sai opetusministeriöltä 5 000 markan apurahan joka mahdollisti, että hirviä saatiin pyydettyä ja sijoitettua vartioituun hirviaitaukseen, jossa ne olivat turvassa salametsästäjiltä. Parin vuoden kuluttua aitauksessa ollut hirvikanta oli kasvanut muutamaan kymmeneen yksilöön ja eläimet vapautettiin. Vuonna 1923 säädetty hirvien metsästyskielto sai sitten hirvikannan lähtemään jälleen kasvuun.[4]
Parkanon paroonista on jäänyt elämään paljon juttuja ja kaskuja.[5]
Parooni Wrede oli naimisissa vuodesta 1884 Wendla Eleonora (Venny) Munsterhjelmin (1859–1928) kanssa. Heillä oli kaksi tytärtä, jotka kuolivat naimattomina, sekä poika Rabbe Carl Gustaf, joka kuoli 25-vuotiaana liikenneonnettomuudessa Amerikassa.[6][1] Paroni asui Kotamäessä parin kilometrin päässä Parkanon kirkolta länteen ja kivenheiton päässä Porin-Haapamäen radan varrella olleesta Vatusen seisakkeesta. Hän rakensi Kotamäkeen aikoinaan Louhilinna-nimisen komean asuinrakennuksen, mutta se tuhoutui tulipalossa.[7]
Paroonin markkinoiden yhteydessä 3.8.2012 paljastettiin Parkanon paroonin patsas nimeltään "Paroonin henki". Lasikuituinen patsas on sastamalaisen kansantaiteilija Tauno Vuorenniemen käsialaa ja se sijaitsee Keskuskadun ja Satakunnankadun liikenneympyrässä. Patsaan on tilannut Parkanon Nuorisoseura.[8]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Parkanon parooni : ihminen roolin ja tarinoiden takana, Mäkynen-Schouwvlieger, Aune, Parkano-seura, 1994
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ a b c Vapaaherra Gustaf Wrede, Aamulehti, 25.10.1939, nro 288, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Fascisti, 01.07.1931, nro 1, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Luontoon.fi : Seitsemisen kansallispuisto : Suomen hirvikannan pelastus (Web Archive)
- ↑ Hajanaisia muistelmia toimintani alkuajoilta Parkanosta ja parkanolaisista, kirj. V. Soimajärvi (Web Archive)
- ↑ Parkanon historiaa : Parkanon paroni (Web Archive)
- ↑ 85-vuotiaan paroonin puheilla Parkanon Kotamäessä, Aamulehti, 13.04.1938, nro 100, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Ylä-Satakunta 2.8.2012
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Parkanon Parooni, Aamulehti 05.10.1929, nro 272, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Vieraita ja arkiahertelua Lapuan kansliassa (Parkanon parooni Vihtori Kosolan vieraana Lapualla), Hakkapeliitta, 09.12.1930, nro 50, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Kirkkoherra Armas Aavikko : Parkanon parooni rengasmatkalla Valamoon, Aamulehti, 15.08.1937, nro 217, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- G. Paaer : Parkanon parooni, Suomen Kuvalehti, 02.04.1938, nro 13, s. 25, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Muutamia piirteitä Parkanon Paroonista eli vapaaherra Gustaf Wredestä, Uusi Suomi, 19.11.1939, nro 313, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||
