Gullichsen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gullichsen on suomalainen suku, jonka juuret ovat alkuaan Norjasta. Norjalaisen laivanvarustajan poika Alexander Gullichsen muutti Suomeen 1880-luvulla Gutzeitin sahan palvelukseen. Hänen jälkeläisensä ovat tulleet tunnetuiksi liike-elämän ja kulttuurin aloilla.[1]

Suvun jäseniä ja heidän puolisoitaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äitinsä puolelta sukuun kuuluu muun muassa suomalais-brittiläinen laulaja Ronya (oik. Ronja Stanley, ent. Gullichsen, s. 1991), joka on kirjailija Anna Gullichsenin tytär.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jorma Ahvenainen: Gullichsen, Alexander (1865–1917) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 25.8.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Alexander Gullichsen, Stora Enso[vanhentunut linkki]
  3. Sanna Mattila: Salaperäisestä suomalais­naisesta tuli Norjan hovin sisä­piiriläinen – tällainen on kotkalaisen Ragnin uskomaton tarina Ilta-Sanomat. 31.1.2021. Viitattu 12.5.2021.
  4. Jarno Peltonen: Gullichsen, Maire (1907–1990) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 5.3.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. Anna Gullichsen (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi) Schildts & Söderströms. Viitattu 18.1.2019.
  6. Antti Tokola: Gullichsen, Kristian (1932–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004 (päivitetty 15.3.2007). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  7. Paula Holmila: Gullichsen hylkäsi Bonkin. Uusi Suomi, 4.4.2008. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. a b Palikainen on idylli mahtipuiden varjossa – Turun Sanomat, 29.8.2004[vanhentunut linkki]
  9. Merja Ryhtä: Johan Gullichsen sijoittaa tutkimukseen, tietotekniikkaan, elinkeinoelämään ja nuorten kehittämiseen. Somero, 5.11.2013, 88. vsk, nro 87, s. 3.
  10. Lilli Alanen Tammi.fi. Arkistoitu 30.11.2010. Viitattu 20.2.2011.
  11. Noora Vaarala: Entinen poikaystävä huoritteli ja musa-alan sedät nauroivat päin naamaa – sitten Ronja Stanley otti ohjat omiin käsiinsä, ja nyt hän laulaa laukeamisesta Helsingin Sanomat 18.1.2019. Viitattu 18.1.2019.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.