Guillain-Barrén oireyhtymä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Guillain-Barrén oireyhtymä on potilaan ääreishermostoa vaurioittava äkillinen autoimmuunisairaus, akuutti polyradikuliitti. Sen kuvasi Jean Landry vuonna 1859, mutta nimensä syndroomalle antoivat myöhemmin Georges Guillain ja Jean Alexandre Barré.

Guillain-Barrén oireyhtymän riskitekijöitä ei juuri tunneta, mutta huomattava osa potilaista on hieman aiemmin sairastanut jonkin virus- tai bakteeri-infektion. Suomessa todetaan vuosittain noin 50–100 tapausta.[1] Yleisin aiheuttaja on kampylobakteeri.[2]

Oireyhtymä johtaa yleensä jonkinasteiseen väliaikaiseen halvaantumiseen. Raajojen puutuminen ja lihastoiminnan heikkeneminen ovat tyypillisiä oireita, muita ovat muun muassa kipu, verenpaineen ja sydämensykkeen muutokset sekä virtsaamis- ja ulostamishäiriöt. Vaikeimmissa tapauksissa potilas päätyy tilapäiseen hengityslaitehoitoon.

Noin 80-90 prosenttia sairastuneista paranee täysin noin vuoden kuluessa. 5–10 prosentille jää pysyvä haitta ja hoitomenetelmien kehittymisestä huolimatta edelleen nelisen prosenttia menehtyy sairauteen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kärppä, Mikko: Akuutti polyradikuliitti – ”tikkuilusta” tehohoitoon. Duodecim, 20.8.2009, nro 15, s. 1615–1621. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. ISSN 0012-7183.
  2. Guillain-Barrén oireyhtymä ja rokotukset Thl. Viitattu 28.1.2011.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.