Greg Lake
Gregory Stuart ”Greg” Lake (10. marraskuuta 1947 Poole, Dorset – 7. joulukuuta 2016)[1][2] oli brittiläinen muusikko, joka tunnettiin parhaiten urastaan progressiivista rockia soittavan King Crimsonin basistina ja laulajana, sekä Emerson, Lake & Palmer -yhtyeen basistina, kitaristina, laulajana sekä sanoittajana. Lake kuoli syöpään 69-vuotiaana 7. joulukuuta 2016.[2]
Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lake varttui rantalomakaupunki Bournemouthin köyhällä alueella. Hän sai 12-vuotislahjaksi äidiltään kitaran ja alkoi ottaa soittotunteja. Hän tutustui saman kitaranopettajan toiseen oppilaaseen Robert Frippiin. Jo näihin aikoihin Lake sävelsi sittemmin isoksi hitiksi muodostuneen kappaleensa ”Lucky Man”. Cliff Richardia ja The Shadowsin Hank Marvinia ihaillut poika kiersi yhtyeestä toiseen kitaristina ja laulajana. Unit Four, The Time Checks ja vuoden 1967 paikkeilla The Shame, joka pääsi tekemään singlen seuraavana vuonna. Hän lauloi myös Shy Limbs -nimisen yhtyeen levyllä ja pääsi Mick Taylorin tilalle kokoonpanoon nimeltä The Gods, johon kuuluivat sittemmin Uriah Heep -yhtyeen keskeisinä jäseninä toimineet Ken Hensley ja Lee Kerslake. Juuri kun The Godsin piti alkaa levyttää, Lake lähti basistiksi ja laulusolistiksi ystävänsä Robert Frippin uuteen yhtyeeseen King Crimson.[3]
King Crimson[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: King Crimson
Emerson, Lake & Palmer[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Emerson, Lake & Palmer
Greg Lake 1980–1990-luvuilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Emerson Lake & Palmerin hajottua 1979 Lake kokosi uuden yhtyeen, johon tulivat mukaan Thin Lizzyn entinen kitaristi Gary Moore, Rory Gallagherin kanssa soittanut rumpali Ted McKenna ja Joe Cockerin ja Gerry Raffertyn entinen kosketinsoittaja Tommy Eyre. Tällä kokoonpanolla syntyi ensimmäinen sooloalbumi Greg Lake 1981, jonka kitaravoittoinen soundi poikkesi täysin Emerson Lake & Palmerin tyylistä. Toisen sooloalbumin Manoeuvres (1983) jälkeen piti parin vuoden tauon musiikkiurallaan, kunnes palasi valokeilaan Asia-yhtyeen kiertueen laulusolistina, jäämättä kuitenkaan vakituiseksi yhtyeen jäseneksi.[3]
Vuonna 1986 ELP päätettiin koota uudelleen, nyt nimellä Emerson, Lake & Powell, rumpalina Cozy Powell. Yhtye teki yhden albumin ja maailmankiertueen. Alkuperäiseen kokoonpanoon ELP palasi Carl Palmerin paluun myötä 1990-luvun alussa ja julkaisi albumin Black Moon (1992). 1990-luvun loppuun asti Lake jakoi aikansa soolouran ja ELP:n kesken. Hän teki myös vapaaehtoistyötä kadonneiden lasten hyväksi.[3]
Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1981 Greg Lake
- 1983 Manoeuvres
- 1995 King Biscuit Flower Hour Presents Greg Lake in Concert (live)
- 1997 The Greg Lake Retrospective: From the Beginning
- 1998 From The Underground: The Official Bootleg
- 2000 Live
- 2002 Nuclear Attack
- 2003 From The Underground 2 : Deeper Into The Mine : An Official Greg Lake Bootleg
- 2007 Greg Lake (Compilation)
- 2013 Songs Of A Lifetime
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Artist biography: Greg Lake, oldies.com. Viitattu 25.12.2013
- ↑ a b Greg Lake: King Crimson and ELP star dies aged 69, BBC News 8.12.2016.
- ↑ a b c Colin Larkin: The Encyclopedia of Popular Music, katso Greg Lake Biography Allmusic.com. Viitattu 25.12.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Greg Lake Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
