Gramota-arkisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gramota eli Kolttakylän arkisto Siidassa, Inarissa. Asiakirja on jäljennös, kotelo alkuperäinen.

Gramota-arkisto eli ns. Kolttakylän arkisto on kokoelma 1600–1700-luvuilta peräisin olevia Venäjän tsaarien allekirjoittamia asiakirjoja. Kolttasaamelaisten keräämä kokoelma oli kääritty rullalle, joka oli sijoitettu ontoksi koverrettuun mäntypuiseen pölkkyyn. Arkistoa säilytettiin Petsamon Suonikylässä, josta se talvisodan aikana joutui suomalaisten haltuun. Nykyään alkuperäiset asiakirjat ovat Inarin Saamelaisarkiston kokoelmissa, niiden kopiot sekä puinen säilytyskotelo ovat nähtävillä Inarissa sijaitsevassa saamelaismuseo Siidassa.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gramota-arkiston asiakirjoista vanhin on vuodelta 1601 ja nuorin vuodelta 1775. Ne käsittelevät muun muassa Suonikylän kolttien asemaa ja oikeuksia sekä heidän taloudellisia suhteitaan Petsamon luostariin.[1][2]

Noin 28 cm pitkään ja 12 cm halkaisijaltaan olevaan pölkkyyn on kaiverrettu vuosiluku 1865, jota pidetään sen valmistamisen ajankohtana. Pölkky oli Suonikylässä kätketty juurakon alle ja sen sijainti oli alun perin vain kolmen miehen tiedossa. Mikäli joku kätköpaikan tietävistä kuoli, nimesivät kaksi muuta hänen tilalleen uuden henkilön. Myöhemmin arkisto oli tiettävästi yhden henkilön hallussa.

Arkiston vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1931 apulaissisäministeri Niilo Solja vieraili Petsamossa ja toi arkiston mukanaan Helsinkiin, jossa sen sisältämät asiakirjat valokuvattiin ja tutkittiin. Arkisto palautettiin Suonikylään vuonna 1933. Talvisodan sytyttyä koltat evakuoitiin Tervolaan. Joulukuussa 1939 majuri Matti Tiitola lähetti arkiston kuriirin mukana Rovaniemelle, jossa sitä säilytettiin Lapin rajavartioston kassaholvissa aina Lapin sodan päättymiseen saakka. Koska koltat eivät sodan jälkeen päässeet palaamaan kotiseudulleen, luovutti majuri Tiitola asiakirjat silloiselle Valtionarkistolle (nykyinen Kansallisarkisto).

Gramata-arkisto joutui unohduksiin aina vuoteen 1996 asti, jolloin se löydettiin saamelaismuseo Siidassa järjestetyn kolttasaamelaisia esittelevän näyttelyn valmistelun yhteydessä. Vuonna 1998 Kansallisarkisto lainasi säilytyskotelon sekä asiakirjojen kopiot sijoitettavaksi saamelaismuseon perusnäyttelyyn. Gramota-arkiston alkuperäiset asiakirjat olivat Kansallisarkiston kokoelmissa aina huhtikuuhun 2012 saakka, jolloin ne luovutettiin Inarin Saamelaisarkistolle.[1]

Maailmanperintölistalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saamelaisarkisto ja Kansallisarkisto esittivät vuonna 2014 Gramota-arkistoa lisättäväksi Unescon Memory of the World -ohjelmaan, jonka tavoitteena on säilyttää ihmiskunnan merkittävät arkistot ja kirjastokokoelmat. Suomesta Unescon luetteloon kuului tuolloin vain A. E. Nordenskiöldin karttakokoelma.[3] Arkisto valittiin Unescon Maailman muisti -listalle 9. lokakuuta 2015.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kolttasaamelaisten arkisto palasi saamelaisalueelle 3.4.2012. Arkistolaitos. Viitattu 17.10.2013.
  2. Arkisto: Kolttakylän arkisto (kokoelma) Arkistolaitos. Viitattu 10.10.2015.
  3. Näkkäläjärvi, Pirita: Kolttasaamelaisten arkisto ehdolla Unescon Maailman muisti -luetteloon Yle Uutiset. 28.3.2014. Viitattu 10.10.2015.
  4. Näkkäläjärvi, Pirita: Mittaamattoman arvokas koltta-arkisto pääsi kuin pääsikin Unescon listalle Yle Uutiset. 9.10.2015 (päivitetty 10.10.2015). Viitattu 10.10.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]