Gongwanglingin löytöpaikka
| Gongwanglingin löytöpaikka | |
|---|---|
| 公王岭 | |
| Sijainti | |
  Gongwanglingin löytöpaikka |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kiina |
| Paikkakunta | Lantianin piirikunta Shaanxissa |
| Historia | |
| Tyyppi | arkeologinen löytöpaikka |
| Ajanjakso |
varhaispleistoseeni 1,15 tai 1,63 miljoonaan vuotta |
| Kulttuuri | paleoliittinen kausi |
| Merkitys | Homo erectuksen kallon löytöpaikka |
Gongwanglingin löytöpaikka (kiin. 公王岭 pinyin: Gōngwánglǐng) tai Lantianin löytöpaikka on paleoliittiseen kivikauteen liittyvä arkeologinen tutkimuskohde Kiinassa Shaanxin maakunnan Lantianin piirikunnassa, joka kuuluu maakunnan pääkaupunkiin Xi’ania.[1][2]
Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Löytöpaikka sijaitsee Gongwangin kylässä itään Lantianista pienen mäen päällä. Seutu sijaitsee Pohjois-Kiinan lössialueen eteläreunalla. Lössiä on kertynyt noin 5 metriä viime jääkauden aikana ja 2,5 metriä jääkautta edeltävältä interglasiaalikaudella. Löytökerrostuma sijaitsee vieläkin syvemmällä 40–44 metrin syvyydessä. Muinainen kohde on ollut avoimen maaston leiripaikka, jossa toimeliaisuuden tuotteet on heitetty maahan löydettäväksi. Toinen Homo erectuksen kohde Chenjiawon löytöpaikka sijaitsee alle 30 kilometrin päässä.[1][2][3]
Tutkimushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kohteen löysivät vuonna 1964 pekingiläiset tutkijat (Institute of Vertebrate Paleontology and Paleoanthropology). Ensimmäinen löytynyt fossiili oli ihmisen yläleuan kappale ja sitä seurasi muutama kuukausi myöhemmin pääkallon päälaenkappale (kalotti). Ihmisfossiilit löytyivät erittäin runsaasti eläinfossiilejä sisältäneen maakerroksen sisältä. Kohteesta on määritetty useita kertoja paleomagneettisia ajoituksia, jotka ovat antaneet vaihtelevasti eriaikaisia tuloksia (730 000–1,15 miljoonaa vuotta). Alusta lähtien löydöksiä verrattiin Zhoukoudianin pääkallonkappaleisiin ja siksi Gongwanglingin päälaki määriteltiin kuuluvan Homo erectukselle.[1]
Ajoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heti löytämisen jälkeen alettiin pohtia pääkallon ajoitusta. Vertailemalla eri maakerroksia muihin vertailupaikkoihin, päädyttiin aluksi 1,15 miljoonan vuoden ikään. Tätä arvoa on käytetty pitkään kirjallisuudessa, vaikka muitakin ajoituksia on esitetty. Paleomagneettista stratigrafiaa on sovellettu ajoitusmenetelmänä tällekin kohteelle ja sillä on kallolle saatu 800 000–750 000 vuoden ikä. Samalla menetelmällä on saatu iäksi myös 1 miljoonaa vuotta. Liu ja Ding tutkivat hapen isotooppien vaihteluita ja saivat näiden tulosten avulla iäksi 800 000–730 000 vuotta. Suurin ongelma lienee tulosten tulkitseminen liian pienen aineiston avulla.[1][3]
Uusin ajoitus on tehty vertailemalla maakerrostumia eri paikoissa ja nyt on havaittu joidenkin ikäkausien maakerroksien puuttuvan välistä. Se maakerrostuma, jossa ihmisen jäänteet esiintyivät, onkin vanhempaa perua. Uusi ajoitus kerrostumasta, joka sisälsi pääkallon kalotin, tulisi sijoittua aikahaarukkaan 1,54–1,65 miljoonaa vuotta sitten. Koska paleomagetostratigrafianen ajoitusmenetelmä etsii magneettisesti kääntyneitä maakerrostumia, voitiin tällä kertaa tunnistaa eräs muuallakin määritelty kääntymistapahtuma. Se ajoittaisi kalotin vain hieman vanhemmaksi kuin 1,62 miljoonaa vuotta ja ehkä siksi 1,63 miljoonaa vuotta sitten voisi olla kalotin oikea ikä. Tämä ajoitus on tuore eikä tiedeyhteisö ole vielä hyväksynyt sitä laajalti.[4]
Löytöaineisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käsitys siitä, millainen oli Lantianin ihminen (engl. Lantian Man), on muodostettu Gongwanglingista ja Chenjiawosta löydettyjen ihmisfossiilien avulla. Löytöaineistoon kuuluu pääkallosta lähes kokonaan säästynyt päälaki (kalotti), joka oli valitettavasti säilynyt heikosti. Kallon sivulla on säästynyt poskipäät ja kallon etuosasta silmän päälliset paksut kulmakaaret. Kallon etuosasta ja nenän alta löytyi osa maxillasta, joka on muodoltaan voimakkaasti eteenpäin työntyvä.[5][2] Lisäksi löytyi vielä kolme erectuksen hammasta, mutta ne ovat toisesta lähellä olevasta kaivauskohteesta.[6]
Kalotti on tyypillinen Homo erectukselle ja sitä on verrattu alusta asti Zhoukoudianin vastaavaan löytöön.[2] Kallon muotojen avulla on laskettu arvio yksilön aivojen tilavuudelle, joka siis on 780 cm³. Lisäksi on huomattu, että kyseessä on naaraan kallo. Myös Chenjiawon leukaluu kuului naaraalle.[6][1]
Kiviesineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kohteesta on löytynyt noin 20 ihmisen muokkaamaa kiviesinettä eli artefaktia. Ainoat työvälineet olivat kaapimet ja niiden lisäksi kerättiin talteen valmistuksessa syntyneitä iskoksia ja kivien ytimiä.[2]
Eläinfossiilit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Löytöpaikalta on kerätty talteen runsaasti eläinten fossiileja, joista pääosa on elännyt subtrooppisella ilmastovyöhykkeellä, josta on päätelty ilmaston olleen lämpimämpi kuin nykyään.[4]
Antropologinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanha ajoitus teki pääkallosta Kiinan vanhimpia löydöksiä. Uusin ajoitus tekisi siitä toiseksi vanhimman Homo erectuksen ajoituksen Afrikan ulkopuolella![4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Brown, Peter: Chinese Middle Pleistocene hominids and modern human origins in east Asia, s. 139–140. kirjasta: "Human Roots. Africa and Asia in the Middle Pleistocene". Bristol, Englanti: Western Academic & Specialist Publishers, 2001. ISBN 978-0953541843. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 4.12.2015). (englanniksi)
- ↑ a b c d e Norton, Christopher J. & Gao, Xing & Liu, Wu & Braun, David R. & Wu, Xiujie: Central-East China – A Plio-Pleistocene Dispersal Corridor: The Current State of Evidence for Hominin Occupations. (kirjasta "Asian Paleoanthropology: From Africa to China and Beyond") Vertebrate Paleobiology and Paleoanthropology, 2010, s. luku 12. Springer Science+Business Media B.V. doi:10.1007/978-90-481-9094-2_12. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 15.12.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Zhu, Rixiang & An, Zhisheng & Potts, Richard & Hoffman, Kenneth A.: Magnetostratigraphic dating of early humans in China. Earth-Science Reviews, 2002, nro 61, s. 341–359. doi:10.1016/S0012-8252(02)00132-0. ISSN 0012-8252. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 15.12.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c Zhu, Zhao-Yu & al.: New dating of the Homo erectus cranium from Lantian (Gongwangling), China. Journal of Human Evolution, 2014, nro 78, s. 144–157. Elsevier. doi:10.1016/j.jhevol.2014.10.001. ISSN 0047-2484. Phys.org (pdf). Viitattu 17.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Shang, Hong & Trinkaus, Erik & Liu, Wu & Wu, Xinzhi & Zhu, Qizhi: Neurocranial abnormalities of the Gongwangling Homo erectus from Lantian, China. Journal of Archaeological Science, 2008, 9. vsk, nro 35, s. 2589–2593. Washington, USA: Elsevier. doi:10.1016/j.jas.2008.04.012. ISSN 0305-4403. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.12.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Lloyd Miller II: Lantian Man Older than Previously Thought, NewHistorian, 3.12.2014
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Brown, Peter: gongwangling (valokuvia) (englanniksi)