Gleb Panfilov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gleb Panfilov vuonna 2010 kädessään Kinotavr-festivaalin palkinto.

Gleb Anatoljevitš Panfilov (ven. Глеб Анато́льевич Панфи́лов, 21. toukokuuta 1934 Magnitogorsk) on venäläinen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja.

Gleb Panfilovin isä oli sanomalehdentoimittaja ja äiti ekonomisti.[1] Hän valmistui Uralin polyteknisestä instituutista ja työskenteli Sverdlovskissa tehtaalla, tutkimuslaitoksessa ja komsomolin kaupunkikomiteassa.[2] 1950-luvun lopussa hän perusti Sverdlovskiin elokuvaharrastajien studion ja teki sen jälkeen dokumentti- ja lyhytelokuvia paikallistelevisioon.[3] Vuosina 1960–1963 Panfilov opiskeli Neuvostoliiton elokuvakoulun VGIK:in kuvaajalinjalla ja valmistui ohjaajaksi vuonna 1966. Hän työskenteli aluksi Lenfilm-elokuvastudiolla ja vuodesta 1976 Mosfilmillä.[4]

Panfilovin ensimmäinen näytelmäelokuva oli Venäjän kansalaissodasta kertova ”Tulessa ei voi kahlata” (V ogne broda net, 1968). Esikoiselokuva ja sitä seurannut ”Alku” (Natšalo, 1970) toivat Panfiloville mainetta yhtenä aikansa kiinnostavimmista neuvosto-ohjaajista.[4] Ne tekivät tunnetuksi myös hänen vaimonsa Inna Tšurikovan, joka näytteli pääosia ohjaajan myöhemmissäkin elokuvissa.[1] Neuvostoyhteiskuntaa kriittisesti kuvaava[5] ”Pyydän puheenvuoroa” (Prošu slova, 1976) sai Karlovy Varyn elokuvajuhlien palkinnon, mutta seuraava elokuva ”Teema” (Tema, 1979) joutui hyllytetyksi ja pääsi levitykseen vasta perestroikan aikana.[1]

1980-luvulla Panfilov keskittyi yhä suurisuuntaisempiin kirjallisuusfilmatisointeihin. ”Valentina” (1981) perustuu Aleksandr Vampilovin näytelmään ”Viime kesänä Tšulimskissa”. Maksim Gorkin näytelmään ”Vassa Železnova” perustuva ”Vassa” (1983) sai Moskovan elokuvajuhlien pääpalkinnon.[4] Niitä seurasi Gorkin ”Äiti”-romaanin filmatisointi Mat (1990). Huomiota herättivät myös Panfilovin teatteriohjaukset: ShakespearenHamlet” (1986) ja juutalaisten maastamuuttoa käsittelevä Aleksandr Galinin ”Sorry” (1992).[1]

Panfilovin myöhempiin töihin kuuluu Venäjän viimeisen keisariperheen kohtalosta kertova Romanovy – ventsenosnaja semja (2000), jota hän valmisteli yli kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2006 sai ensi-iltansa Aleksandr Solženitsynin romaaniin ”Ensimmäinen piiri” perustuva samanniminen televisioelokuva.[1]

Ohjaustyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tulessa ei voi kahlata (V ogne broda net, 1968)
  • Alku (Natšalo, 1970)
  • Pyydän puheenvuoroa (Prošu slova, 1976)
  • Teema (Tema, 1979)
  • Valentina (1981)
  • Vassa (1983)
  • Mat (”Äiti”, 1990)
  • Romanovy. Ventsenosnaja semja (”Romanovien keisariperhe”, 2000)
  • Ensimmäinen piiri (V kruge pervom, 2006)
  • Hranit vetšno (”Säilytettävä ikuisesti”, 2007)
  • Bez viny vinovatyje (”Syyttöminä syytetyt, 2008)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kto jest kto v sovremennoi kulture Viitattu 14.11.2010. (venäjäksi)
  2. Entsiklopedija ”Krugosvet” Viitattu 14.11.2010. (venäjäksi)
  3. Ofitsialnyi sait Gleba Panfilova: Biografija Viitattu 14.11.2010. (venäjäksi)
  4. a b c Kino: Entsiklopeditšeski slovar, s. 316. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
  5. Zorkaja, N.M.: Istorija sovetskogo kino, s. 481. Sankt-Peterburg: Aleteija, 2005. ISBN 5-89329-457-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]