Gillette

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gillette

Gillette.svg

Tunnuslause The Best a Man Can Get (suom. Parasta mitä mies voi saada)
Perustettu 1901[1]
Kotipaikka Flag of the United States.svg Boston, Massachusetts, Yhdysvallat
Tuotteet Partahöylät ja parranajotuotteet
Omistaja Procter & Gamble
Kotisivu www.gillette.com

Gillette tai Global Gillette on Procter & Gamblen tuotemerkki, jolla markkinoidaan partahöyliä ja muita parranajoon liittyviä tuotteita. Tuotemerkin omisti aikaisemmin The Gillette Company.

Gillette-tuotemerkin taustalla on henkilönimi: King Camp Gillettelle myönnettiin turvallisen partakoneen (engl. safety razor) patentti vuonna 1904.[2] K. C. Gillette oli kauppamatkustaja, joka määrätietoisesti pyrki löytämään kuluttajaa kiinnostavia keksintöjä. Herätteen tähän Gillette oli saanut tapaamaltaan kruunukorkin kehittäjältä William Painterilta. Mary Bellisin mukaan ajatus turvallisesta ja halvasta partaterästä juolahti Gilletten mieleen äkillisesti eräänä aamuna vuonna 1895. Idean kehittely toteutukseksi asti vei kuusi vuotta. Kehittelyssä merkittävässä roolissa oli MIT:stä valmistunut William Nickerson.[3]

Ensimmäisen toimivan laserin kehittänyt Theodore Ted Maiman käytti laserin tehon epävirallisena yksikkönä gilletteä, niiden partaterien lukumäärää, jotka tietyn tehon kehittävä laser kykeni läpäisemään.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synty ja ensimmäiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gillette-yhtiö juontaa juurensa 1800-luvun loppuvuosilta, jolloin yhdysvaltalainen kauppamatkustaja ja keksijä King Camp Gillette sai ajatuksen partahöylästä, jonka terät voisi hävittää niiden tylstyttyä. Tuolloisten partahöylien terät olivat käytännössä lyhyitä partaveitsen pätkiä, jotka piti teroittaa säännöllisesti nahkavyön avulla ja lähettää välillä ammattimiehen hiottavaksi.[5] Kipinän kertakäyttöisen terän keksimiseen Gillette sai kruunukorkin keksijältä William Painterilta, jonka yhtiön markkinoijana Gillette tuolloin työskenteli. Gilletten tekemille keksinnöille oli tuolloin myönnetty jo useita patentteja, mutta mikään niistä ei tuottanut rahaa. Painter kehotti Gilletteä keksimään jotain kruunukorkin tapaista kertakäyttöistä.[6]

Idean kehittäminen toimivaksi malliksi ja patenttitoimistolle kelpaavaksi piirustukseksi vei kuusi vuotta.[7] Gillettellä oli vaikeuksia löytää ketään joka kykenisi kehittämään toimivan menetelmän terien valmistamiseen ohuesta teräslevystä mutta löysi lopulta MIT:n yliopistossa kemistin tutkinnon suorittaneen William E. Nickersonin. Pian tämän jälkeen vuonna 1901 Gillette ja muut hankkeessa mukana olevat perustivat yhtiön nimeltä "American Safety Razor Company". Yhtiöllä oli aluksi rahoitusvaikeuksia, mutta lopulta Gilletten vanha ystävä John Joyce sijoitti yhtiöön tuotantokaluston rakentamiseen tarvittavan summan. Tuotanto alkoi hitaasti vuonna 1903, mutta seuraavana vuonna Nickerson onnistui uuden terien hiontakoneen valmistuksessa ja myyntiluvut moninkertaistuivat ensimmäisen vuoden 51:stä partahöylästä ja 168:sta terästä 90 884:ään höylään ja 123 648:aan terään. Yhtiö laajensi tuotantoa nopeasti myös Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Vuonna 1905 yhtiö perusti myyntitoimiston Lontooseen ja partaterätehtaan Pariisiin, ja vuonna 1906 yhtiöllä oli tehdas myös Kanadassa, myyntioperaatio Meksikossa sekä Saksan kautta toimiva Euroopan jakeluverkosto.[8]

Ensimmäinen maailmansota ja 1920-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkean hinnoittelunsa johdosta yhtiön myyntiluvut kasvoivat maltillisesti vuodesta 1908 vuoteen 1916. Parran leikkuuttaminen parturilla ja sen leikkaaminen itse partaveitsellä olivat yhä suosittuja tapoja yhdysvaltalaisten keskuudessa eikä kahden päivän sänkikään ollut epätavallinen näky. Tämä muuttui Yhdysvaltojen julistettua sodan keskusvaltoja vastaan vuonna 1917. Yhdysvaltain asevoimien säännöstöt vaativat tuolloin sotilaita hankkimaan omat parranajovälineensä ja sodan julistusvuonna yhtiö myi 1,1 miljoonaa partahöylää. Yhtiö markkinoi partahöyläänsä suunnittelemalla maavoimien ja laivaston tunnuksin koristellun partahöyläkotelon ja myi huomattavasti kilpailijoitaan AutoStropia ja Eversharpia enemmän.[9]

Vuonna 1918 Yhdysvaltain asevoimat alkoi jakaa Gilletten parranajovälineitä jokaiselle asevelvolliselle. Myyntiluvut nousivat 3,5 miljoonaan partahöylään ja 32 miljoonaan terään. Tämän seurauksena miljoonat nuoret miehet tottuivat ajamaan partansa päivittäin Gilleten höylällä. Yhtiö hyödynsi tätä markkinoinnissaan sodan päätyttyä ja kannusti sanoma- ja aikakauslehtimainoksissaan kotiutuneita sotilaita pitämään kiinni asevoimissa omaksumastaan tavasta.[10]

Gilletten alkuperäisen partahöylän patenttisuoja oli loppumassa vuoden 1921 marraskuussa joten pysyäkseen tulevia kilpailijoitaan edellä yhtiö toi markkinoille uuden "New Improved"-nimisen partahöylän ja vaihtoi hinnoitteluaan kilpailukykyisemmäksi. Alkuperäisen partahöylän nimeksi annettin "Old Type" ja sen hinta alennettiin aiemmasta viidestä dollarista yhteen dollariin, mikä teki siitä tarpeeksi edullisen hankinnan myös alempiin tuloluokkiin kuuluville. Tämän seurauksena Gilletten terämarkkinat laajenivat huomattavasti ja yksikkömyynti kymmenkertaistui vuodesta 1917 vuoteen 1925. Yhtiö laajensi myös toimintaansa Yhdysvaltojen ulkopuolella heti sodan loputtua: Lontoossa avattin "New Improved"-höyliä valmistava tehdas ja yhtiö perusti tusinoittain myyntitoimistoja ja tytäryhtiöitä Eurooppaan ja muualle maailmaan.[11]

Tuotehistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Messinkipäällysteinen Old Type -partahöylä 1920-luvun paikkeilta.
Gilletten vuonna 1998 markkinoille tuoma Gillette Mach3.
  • Old Type, Gilletten ensimmäinen partahöylä ja siihen sopiva kahdelta puolelta teroitettu terä.[12] Höylän myynti aloitettiin vuonna 1903 mutta nimi "Old Type" otettiin käyttöön vasta vuonna 1921 Gilletten tuotua markkinoille toisen partahöylän jolle annettiin nimi "New Improved".[13]
  • New Improved tuotiin markkinoille 1921. Gilletten alkuperäisen partahöylän patentti oli umpeutumassa saman vuoden marraskuussa ja yhtiö tarvitsi uuden myyntivaltin pysyäkseen markkinajohtajana kilpailevien halpakopioiden ilmaantuessa. Yhtiö jatkoi myös vanhan mallisten höylien myymistä mutta huomattavasti halvempaan hintaan kuin aikaisemmin: entinen viiden Yhdysvaltain dollarin hintataso tippui yhteen dollariin.[14]
  • Blue Blade, vuonna 1932 julkaistu kaksipuolinen partaterä. Tuodessaan terän markkinoille yhtiö julkaisi mainoksen, jossa se pyysi anteeksi Gilletten terien edeltävinä vuosina laskenutta tasoa.[15]
  • Techmatic oli 1960-luvun puolivälissä julkaistu höylä, jonka rullaksi muotoiltua terää kelattiin käytettäväksi sitä mukaa kun terä tylstyi.[16]
  • Trac II oli vuonna 1971 julkaistu kaksiteräisiä kertakäyttökasetteja käyttävä partahöylä.[17]
  • Good News, vuonna 1976 julkaistu kaksiteräinen kokonaan kertakäyttöinen partahöylä.[18]
  • Gillette Sensor, vuonna 1990 julkaistu kaksiteräinen partahöylä jonka terät liikkuivat kasetin sisällä jousien avulla.[19][20]
  • Sensor for Women, vuonna 1992 julkaistu naisille suunnattu höylä johon sopivat myös alkuperäisen Sensor-partahöylän teräkasetit.[21]
  • Mach3, vuonna 1998 julkaistu maailman esimmäinen kolmiteräinen partahöylä.[22]
  • Gillette Fusion ja Fusion Power, vuonna 2006 julkaistu viisiteräinen partahöylä ja sen värähtelevä versio.[23][24] Gilletten mukaan paristokäyttöinen Fusion Power tuottaa mikrovärähtelyjä joiden avulla partakarvat saa ajettua lyhyemmiksi.[25]

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2003 Gilletteä syytettiin ylihinnoittelusta investointipankki Morgan Stanleyn julkaistua raportin, jonka mukaan Gillette oli ennen Mach3-partahöylänsä julkaisua vuonna 1998 nostanut vanhojen Sensor ja Sensor Excel -tuotteidensa hintoja noin prosentilla per vuosi. Mach3:n julkaisun jälkeen hinnat olivat raportin mukaan nousseet noin kuusi prosenttia per vuosi, mikä oli lähes kaksi kertaa inflaation verran. Gillette kiisti nostaneensa hintoja inflaatiota enemmän ja puolusti hinnoitteluaan sillä, että yhtiö oli käyttänyt 10 vuotta ja 750 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria Mach3:n kehittämiseen ja kahden tehtaan tuotantokalustoihin.[26]

Vuonna 2005 Gilletten tuolloinen kilpailija Schick toi Connecticutin piirioikeuteen siviilikanteen, jossa se syytti Gilletteä valheellisten väittämien esittämisestä M3Power-partahöylänsä mainonnassa. Oikeus totesi Gilletten TV-mainoksessa näytetyn animaation jossa paristokäyttöisen partahöylän värähtelyt saavat partakarvat suoristumaan olevan harhaanjohtava ja epätosi.[27] Oikeus käsitteli myös mainoksessa esitettyä väitettä siitä, että värähtelyt saavat partakarvat ulkonemaan ihosta, mutta kummankaan yhtiön oikeudelle esittämät tutkimukset ja asiantuntijalausunnot eivät olleet riittäviä näyttämään väitteen olevan epätosi. Todisteiden puutteesta huolimatta oikeus kuitenkin totesi väitteen olevan kyseenalainen.[25]

Brittiläinen sanomalehti Daily Mail raportoi vuonna 2009 Britannian kuluttajansuojajärjestö OFT:n tutkivan Gilletten omistavaa Procter & Gamblea ja Gilletten tuotteita myyviä vähittäiskauppiaita hintakartellista. Lehti kritisoi myös Gilletten terien hinnoittelua: partateräteollisuuden sisäpiiriläinen kertoi lehdelle yhden Gillette Fusion Power -partateräkasetin valmistushinnan olevan enintään 5 Englannin penniä ja pakkausmateriaalin 2 penniä lopullisen vähittäismyyntihinnan ollessa 2,43 puntaa per teräkasetti.[28]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • McKibben, Gordon: Cutting Edge: Gillette's Journey to Global Leadership. Boston, Massachusetts: The Gillette Company, 1998. ISBN 0-87584-725-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McKibben s. 11
  2. McKibben s. 14
  3. Bellis, Mary: History of Razors and Shaving (About.com)
  4. Units of measurements
  5. McKibben s. 5
  6. McKibben s. 7-8
  7. McKibben s. 6
  8. McKibben s. 9-15
  9. McKibben s. 17-19
  10. McKibben s. 19-20
  11. McKibben s. 20-21
  12. King C. Gillette: Patent US775134 - Razor. (Kts. piirustuksen kohta "Fig.1.") Google.com/patents. 15.11.1904. United States Patent and Trademark Office. Viitattu 3.9.2016. (englanniksi)
  13. McKibben s. 20
  14. McKibbon s.20-21
  15. McKibben s. 33
  16. McKibben s. 58
  17. McKibben s. 69
  18. McKibben s. 98
  19. McKibben s. 252
  20. McKibben s.240
  21. McKibben s. 271
  22. Aoki, Naomi: The war of the razors (Arkistoitu versio alkuperäisestä.) archive.boston.com. 31.8.2003. The New York Times Company. Viitattu 3.9.2016. (englanniksi)
  23. Gillette unveils 5-bladed razor (Arkistoitu versio alkuperäisestä.) money.cnn.com. 14.9.2005. Cable News Network. Viitattu 3.9.2016. (englanniksi)
  24. Gillette Fusion(TM) Advertising Debuts During Super Bowl XL; Super Bowl Sunday and Gillette Fusion: The Best a Man Can Get (Arkistoitu versio alkuperäisestä.) news.pg.com. 27.1.2006. Procter & Gamble. Viitattu 3.9.2016. (englanniksi)
  25. a b Hall, Janet C.: United States District Court, District of Connecticut: Schick Manufacturing, Inc. v. The Gillette Company (PDF) (Arkistoitu versio alkuperäisestä.) ecf.ctd.uscourts.gov. 31.5.2005. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  26. Lusher, Adam: Gillette accused of taking too big a cut from its customers (Arkistoitu versio alkuperäisestä.) Telegraph.co.uk. 21.9.2003. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  27. Hanlon, Mike: Truth in advertising (Arkistoitu versio alkuperäisestä.) Newatlas.com. 1.7.2006. Gizmag Pty Ltd. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  28. Poulter, Sean: Sharp practice? The razor heads that cost just 5p to make, but sell for £2.43 each (Arkistoitu versio alkuperäisestä.) Dailymail.co.uk. 8.7.2009. Associated Newspapers Ltd. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.