Gillette

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gillette
Gillette.svg
Tunnuslause The Best a Man Can Get (suom. Parasta mitä mies voi saada)
Tuotetyyppi partahöylät ja muut parranajotuotteet
Omistaja Procter & Gamble
Alkuperämaa Flag of the United States.svg Yhdysvallat
Perustettu 1901[1]
Kotisivu gillette.com

Gillette tai Global Gillette on monikansallisen Procter & Gamble -yhtiön tuotemerkki, jolla markkinoidaan partahöyliä ja muita parranajoon liittyviä tuotteita. Tuotemerkin omisti aikaisemmin The Gillette Company.

Gillette-tuotemerkin taustalla on henkilönimi: King Camp Gillettelle myönnettiin turvallisen partakoneen (engl. safety razor) patentti vuonna 1904.[2] K. C. Gillette oli kauppamatkustaja, joka määrätietoisesti pyrki löytämään kuluttajaa kiinnostavia keksintöjä. Herätteen tähän Gillette oli saanut tapaamaltaan kruunukorkin kehittäjältä William Painterilta. Mary Bellisin mukaan ajatus turvallisesta ja halvasta partaterästä juolahti Gilletten mieleen äkillisesti eräänä aamuna vuonna 1895. Idean kehittely toteutukseksi asti vei kuusi vuotta. Kehittelyssä merkittävässä roolissa oli MIT:stä valmistunut William Nickerson.[3]

Vuonna 2005 yhdysvaltalainen kuluttajatuotteita valmistava yhtiö Procter & Gamble osti Gilletten 57:n miljardin yhdysvaltain dollarin hintaan.[4] Talouslehti Forbes arvioi vuonna 2016 Gilletten olevan maailman 28. arvokkain brändi. Lehti arvioi brändin arvoksi 20,2 miljardia yhdysvaltain dollaria.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synty ja ensimmäiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

King Camp Gillette.

Gillette-yhtiö juontaa juurensa 1800-luvun loppuvuosilta, jolloin yhdysvaltalainen kauppamatkustaja ja keksijä King Camp Gillette sai ajatuksen partahöylästä, jonka terät voisi hävittää niiden tylstyttyä. Tuolloisten partahöylien terät olivat käytännössä lyhyitä partaveitsen pätkiä, jotka piti teroittaa säännöllisesti nahkavyön avulla ja lähettää välillä ammattimiehen hiottavaksi.[6] Kipinän kertakäyttöisen terän keksimiseen Gillette sai kruunukorkin keksijältä William Painterilta, jonka yhtiön markkinoijana Gillette tuolloin työskenteli. Gilletten tekemille keksinnöille oli tuolloin myönnetty jo useita patentteja, mutta mikään niistä ei tuottanut rahaa. Painter kehotti Gilletteä keksimään jotain kruunukorkin tapaista kertakäyttöistä.[7]

Idean kehittäminen toimivaksi malliksi ja patenttitoimistolle kelpaavaksi piirustukseksi vei kuusi vuotta.[8] Gillettellä oli vaikeuksia löytää ketään joka kykenisi kehittämään toimivan menetelmän terien valmistamiseen ohuesta teräslevystä mutta löysi lopulta MIT:n yliopistossa kemistin tutkinnon suorittaneen William E. Nickersonin. Pian tämän jälkeen vuonna 1901 Gillette ja muut hankkeessa mukana olevat perustivat yhtiön nimeltä "American Safety Razor Company". Yhtiöllä oli aluksi rahoitusvaikeuksia, mutta lopulta Gilletten vanha ystävä John Joyce sijoitti yhtiöön tuotantokaluston rakentamiseen tarvittavan summan. Tuotanto alkoi hitaasti vuonna 1903, mutta seuraavana vuonna Nickerson onnistui uuden terien hiontakoneen valmistuksessa ja myyntiluvut moninkertaistuivat ensimmäisen vuoden 51:stä partahöylästä ja 168:sta terästä 90 884:ään höylään ja 123 648:aan terään. Yhtiö laajensi tuotantoa nopeasti myös Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Vuonna 1905 yhtiö perusti myyntitoimiston Lontooseen ja partaterätehtaan Pariisiin, ja vuonna 1906 yhtiöllä oli tehdas myös Kanadassa, myyntioperaatio Meksikossa sekä Saksan kautta toimiva Euroopan jakeluverkosto.[9]

Ensimmäinen maailmansota ja 1920-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkean hinnoittelunsa johdosta yhtiön myyntiluvut kasvoivat maltillisesti vuodesta 1908 vuoteen 1916. Parran leikkuuttaminen parturilla ja sen leikkaaminen itse partaveitsellä olivat yhä suosittuja tapoja yhdysvaltalaisten keskuudessa eikä kahden päivän sänkikään ollut epätavallinen näky. Tämä muuttui Yhdysvaltojen julistettua sodan keskusvaltoja vastaan vuonna 1917. Yhdysvaltain asevoimien säännöstöt vaativat tuolloin sotilaita hankkimaan omat parranajovälineensä ja sodan julistusvuonna yhtiö myi 1,1 miljoonaa partahöylää. Yhtiö markkinoi partahöyläänsä suunnittelemalla maavoimien ja laivaston tunnuksin koristellun partahöyläkotelon ja myi huomattavasti kilpailijoitaan AutoStropia ja Eversharpia enemmän.[10]

Vuonna 1918 Yhdysvaltain asevoimat alkoi jakaa Gilletten parranajovälineitä jokaiselle asevelvolliselle. Myyntiluvut nousivat 3,5 miljoonaan partahöylään ja 32 miljoonaan terään. Tämän seurauksena miljoonat nuoret miehet tottuivat ajamaan partansa päivittäin Gilletten höylällä. Yhtiö hyödynsi tätä markkinoinnissaan sodan päätyttyä ja kannusti sanoma- ja aikakauslehtimainoksissaan kotiutuneita sotilaita pitämään kiinni asevoimissa omaksumastaan tavasta.[11]

Gilletten alkuperäisen partahöylän patenttisuoja oli loppumassa vuoden 1921 marraskuussa joten pysyäkseen tulevia kilpailijoitaan edellä yhtiö toi markkinoille uuden "New Improved"-nimisen partahöylän ja vaihtoi hinnoitteluaan kilpailukykyisemmäksi. Alkuperäisen partahöylän nimeksi annettiin "Old Type" ja sen hinta alennettiin aiemmasta viidestä dollarista yhteen dollariin, mikä teki siitä tarpeeksi edullisen hankinnan myös alempiin tuloluokkiin kuuluville. Tämän seurauksena Gilletten terämarkkinat laajenivat huomattavasti ja yksikkömyynti kymmenkertaistui vuodesta 1917 vuoteen 1925. Yhtiö laajensi myös toimintaansa Yhdysvaltojen ulkopuolella heti sodan loputtua: Lontoossa avattiin "New Improved"-höyliä valmistava tehdas ja yhtiö perusti tusinoittain myyntitoimistoja ja tytäryhtiöitä Eurooppaan ja muualle maailmaan.[12]

Gillette koki takaiskun vuosikymmenen lopulla sen kilpailijan AutoStropin haastaessa yhtiön oikeuteen patenttirikkomuksesta. Asia sovittiin oikeuden ulkopuolella ja Gillette lupautui ostamaan AutoStropin 310 000:lla äänestysoikeudettomalla Gilletten osakkeella. Ennen kaupan toteutumista AutoStropin määräämässä tilintarkastuksessa kävi kuitenkin ilmi että Gillette oli liioitellut myyntilukujaan ja tuottojaan usean vuoden ajan ja maksanut bonuksia yhtiöjohdolle näiden myyntilukujen perusteella. AutoStrop lupasi toteuttaa kaupan tästäkin huolimatta mutta vaati suuren määrän etuoikeutettuja osakkeita äänioikeudettomien osakkeiden sijaan. Yritysfuusio toteutui vuonna 1930 ja teki AutoStropin johtajasta Henry Gaismanista Gilletten enemmistöomistajan.[13]

1930-luku ja toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvun tienoilla valmistettu Gilletten partahöylä ja paketti Blue Blade -partateriä.

30-luvun lama-aika heikensi Gilletten kotimaan markkina-asemaa huomattavasti. Yhtiön osuus Yhdysvaltain markkinoista tippui alle 50:een prosenttiin kuluttajien ostaessa kilpailevien valmistajien teriä ja käyttäessä samaa terää pidemmän ajan. Gillette joutui ensimmäistä kertaa kilpailemaan hinnassa kilpailevien terävalmistajien kanssa, mikä johti terien laadun huonontumiseen yhtiön venyttäessä tuotantokalustoaan. Vuonna 1932 yhtiö pyysi mainoksessaan anteeksi teriensä laskenutta tasoa ja toi samalla markkinoille uuden, laadukkaamman partaterän nimeltä "Blue Blade" (suom. sininen terä).[14] Gillette kehitti myös "Brushless Shaving Cream" -parranajovoiteen ja toi viimeisinä lamavuosina markkinoille myös sähkökäyttöisen partakoneen joka kuitenkin vedettiin pian myynnistä.[15]

Gillette toi vuonna 1938 markkinoille halvemman "Thin Blade" -partaterän (suom. ohut terä), joka oli painoltaan noin painoltaan noin puolet aikaisemmasta "Blue Blade" -terästä. Halpojen tuotteiden ja hiiliteräksen puutteen ansiosta ohuemmasta terästä tuli lama- ja sotavuosien ajaksi paljon edeltäjäänsä suositumpi.[16] Yhtiö alkoi panostaa huomattavasti markkinointiin yhdysvaltalaisissa urheilutapahtumissa sen huomattua, että sen mainonta World Series -baseballtapahtumassa nosti myyntilukuja yli kaksi kertaa odotettua enemmän.[17]

Vaikka kilpailu oli kovaa kotimaisilla markkinoilla, Gilletten ulkomaan tytäryhtiöt alkoivat ylittää Yhdysvalloista kertyvät liikevoitot. AutoStropin terätehdas Brasiliassa mahdollisti yhtiön laajentumisen Latinalaiseen Amerikkaan, Englannissa AutoStropin ja Gilletten toiminnot yhdistettiin yhden katon alle ja yhtiö rakensi uuden terätehtaan Lontooseen. Gilletten Berliinin tehdas valmisti vuonna 1937 40 prosenttia Saksan 900:sta miljoonasta terästä ja piti hallussaan 65-70:tä prosenttia Saksan terämarkkinoista. Kaksi kolmasosaa Gilletten vuoden 1937 tuotoista tuli ulkomaan operaatioista ja seuraavana vuonna - jolloin yhtiön Yhdysvaltain markkinaosuus tippui 18 %:iin - yhtiön 2,9 miljoonan dollarin voitot tulivat lähes kokonaan ulkomaan operaatioista.[18]

Vuonna 1942 Gillette määrättiin kohdistamaan yhtiön koko partahöylätuotanto ja suurin osa terätuotannosta Yhdysvaltain asevoimille. Sodan loppuun mennessä varusmiehille oli jaettu 12,5 miljoonaa partahöylää ja puolitoista miljardia partaterää. Gillette avusti asevoimia myös sotilastiedustelussa valmistamalla yhdysvaltalaisille vakoojille tarkkoja kopioita saksalaisista partateristä jotteivät vakoojien parranajovälineet paljastaisi heitä. Yhtiö valmisti myös magneettisia, kompassina toimivia partateriä sekä karttoja ja rahaa kahvansa sisällä pitäviä partahöyliä yhdysvaltalaisia sotavankeja vapauttamaan pyrkiville tiedustelujoukoille.[19]

Tuotehistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Messinkipäällysteinen Old Type -partahöylä 1920-luvun paikkeilta.
Gilletten vuonna 1998 markkinoille tuoma Gillette Mach3.
  • Old Type, Gilletten ensimmäinen partahöylä ja siihen sopiva kahdelta puolelta teroitettu terä.[20] Höylän myynti aloitettiin vuonna 1903 mutta nimi "Old Type" otettiin käyttöön vasta vuonna 1921 Gilletten tuotua markkinoille toisen partahöylän jolle annettiin nimi "New Improved".[21]
  • New Improved tuotiin markkinoille 1921. Gilletten alkuperäisen partahöylän patentti oli umpeutumassa saman vuoden marraskuussa ja yhtiö tarvitsi uuden myyntivaltin pysyäkseen markkinajohtajana kilpailevien halpakopioiden ilmaantuessa. Yhtiö jatkoi myös vanhan mallisten höylien myymistä mutta huomattavasti halvempaan hintaan kuin aikaisemmin: entinen viiden Yhdysvaltain dollarin hintataso tippui yhteen dollariin.[22]
  • Blue Blade, vuonna 1932 julkaistu kaksipuolinen partaterä. Tuodessaan terän markkinoille yhtiö julkaisi mainoksen, jossa se pyysi anteeksi Gilletten terien edeltävinä vuosina laskenutta tasoa.[23]
  • Thin Blade, vuonna 1938 julkaistu kaksipuolinen partaterä joka oli ohuempi ja halvempi kuin Blue Blade.[17]
  • Techmatic oli 1960-luvun puolivälissä julkaistu höylä, jonka rullaksi muotoiltua terää kelattiin käytettäväksi sitä mukaa kun terä tylstyi.[24]
  • Trac II oli vuonna 1971 julkaistu kaksiteräisiä kertakäyttökasetteja käyttävä partahöylä.[25] Trac II oli maailman ensimmäinen kaksiteräinen partahöylä.[26]
  • Atra (euroopassa Contour) oli vuonna 1977 julkaistu kaksiteräisiä teräkasetteja käyttävä partahöylä jossa oli kääntyvä pää.[27]
  • Atra Plus, vuonna 1985 julkaistu paranntelu versio Atrasta joka lisäsi teräkasettiin voitelunauhan.[28]
  • Good News, vuonna 1976 julkaistu kaksiteräinen kokonaan kertakäyttöinen partahöylä.[29]
  • Good News Plus, vuonna 1986 julkaistu kertakäyttöinen partahöylä jossa oli voitelunauha.[30]
  • Gillette Sensor, vuonna 1990 julkaistu kaksiteräinen partahöylä jonka terät liikkuivat kasetin sisällä jousien avulla.[31][32]
  • Sensor for Women, vuonna 1992 julkaistu naisille suunnattu höylä johon sopivat myös alkuperäisen Sensor-partahöylän teräkasetit.[33]
  • Mach3, vuonna 1998 julkaistu maailman esimmäinen kolmiteräinen partahöylä.[34]
  • Gillette Fusion ja Fusion Power, vuonna 2006 julkaistu viisiteräinen partahöylä ja sen värähtelevä versio.[35][36] Gilletten mukaan paristokäyttöinen Fusion Power tuottaa mikrovärähtelyjä joiden avulla partakarvat saa ajettua lyhyemmiksi.[37]

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2003 Gilletteä syytettiin ylihinnoittelusta investointipankki Morgan Stanleyn julkaistua raportin, jonka mukaan Gillette oli ennen Mach3-partahöylänsä julkaisua vuonna 1998 nostanut vanhojen Sensor ja Sensor Excel -tuotteidensa hintoja noin prosentilla per vuosi. Mach3:n julkaisun jälkeen hinnat olivat raportin mukaan nousseet noin kuusi prosenttia per vuosi, mikä oli lähes kaksi kertaa inflaation verran. Gillette kiisti nostaneensa hintoja inflaatiota enemmän ja puolusti hinnoitteluaan sillä, että yhtiö oli käyttänyt 10 vuotta ja 750 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria Mach3:n kehittämiseen ja kahden tehtaan tuotantokalustoihin.[38]

Vuonna 2005 Gilletten tuolloinen kilpailija Schick toi Connecticutin piirioikeuteen siviilikanteen, jossa se syytti Gilletteä valheellisten väittämien esittämisestä M3Power-partahöylänsä mainonnassa. Oikeus totesi Gilletten TV-mainoksessa näytetyn animaation jossa paristokäyttöisen partahöylän värähtelyt saavat partakarvat suoristumaan olevan harhaanjohtava ja epätosi.[39] Oikeus käsitteli myös mainoksessa esitettyä väitettä siitä, että värähtelyt saavat partakarvat ulkonemaan ihosta, mutta kummankaan yhtiön oikeudelle esittämät tutkimukset ja asiantuntijalausunnot eivät olleet riittäviä näyttämään väitteen olevan epätosi. Todisteiden puutteesta huolimatta oikeus kuitenkin totesi väitteen olevan kyseenalainen.[37]

Brittiläinen sanomalehti Daily Mail raportoi vuonna 2009 Britannian kuluttajansuojajärjestö OFT:n tutkivan Gilletten omistavaa Procter & Gamblea ja Gilletten tuotteita myyviä vähittäiskauppiaita hintakartellista. Lehti kritisoi myös Gilletten terien hinnoittelua: partateräteollisuuden sisäpiiriläinen kertoi lehdelle yhden Gillette Fusion Power -partateräkasetin valmistushinnan olevan enintään 5 Englannin penniä ja pakkausmateriaalin 2 penniä lopullisen vähittäismyyntihinnan ollessa 2,43 puntaa per teräkasetti.[40]

Vuonna 2016 Gillette tuomittiin Ranskassa vuodesta 2003 vuoteen 2006 toimineesta hintakartellista johon oli Gilletten lisäksi osallistunut kaksitoista muuta kodinhoito- ja hygienatuotteiden valmistajaa.[41] Ranskan kilpailuviranomaisen Autorité de la concurrencen mukaan kartelli vahingoitti kuluttajia ja kansantaloutta, sillä se kohdistui usein välttämättömiin kuluttajatuotteisiin markkinoilla joilla kilpaili vain harvoja yrityksiä. Gillette tuomittiin maksamaan sakkoja lähes 75 miljoonaa euroa.[42]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • McKibben, Gordon: Cutting Edge: Gillette's Journey to Global Leadership. Boston, Massachusetts: The Gillette Company, 1998. ISBN 0-87584-725-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McKibben s. 11
  2. McKibben s. 14
  3. Bellis, Mary: History of Razors and Shaving (About.com)
  4. Isidore, Chris: P&G to buy Gillette for $57B money.cnn.com. 28.1.2005. Cable News Network. Viitattu 14.2.2017. (englanniksi)
  5. Gillette on the Forbes World's Most Valuable Brands List Forbes.com. 05.2016. Forbes Media LLC. Arkistoitu versio tallennettu 9.2.2017. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)
  6. McKibben s. 5
  7. McKibben s. 7-8
  8. McKibben s. 6
  9. McKibben s. 9-15
  10. McKibben s. 17-19
  11. McKibben s. 19-20
  12. McKibben s. 20-21
  13. McKibben s. 29-30
  14. McKibben s. 32-33
  15. McKibben s. 34
  16. McKibben s. 35
  17. a b McKibben s. 36-39
  18. McKibben s. 34-35
  19. McKibben s. 39-40
  20. King C. Gillette: Patent US775134 - Razor. (Kts. piirustuksen kohta "Fig.1.") Google.com/patents. 15.11.1904. United States Patent and Trademark Office. Viitattu 3.9.2016. (englanniksi)
  21. McKibben s. 20
  22. McKibbon s.20-21
  23. McKibben s. 33
  24. McKibben s. 58
  25. McKibben s. 69
  26. 1971 | Gillette News news.gillette.com. Procter & Gamble. Viitattu 14.2.2017. (englanniksi)
  27. McKibben s. 98
  28. McKibben s. 118
  29. McKibben s. 98
  30. 1986 | Gillette News news.gillette.com. Procter & Gamble. Viitattu 16.2.2017. (englanniksi)
  31. McKibben s. 252
  32. McKibben s.240
  33. McKibben s. 271
  34. Aoki, Naomi: The war of the razors archive.boston.com. 31.8.2003. The New York Times Company. Arkistoitu versio tallennettu 2.9.2016 . Viitattu 3.9.2016. (englanniksi)
  35. Gillette unveils 5-bladed razor money.cnn.com. 14.9.2005. Cable News Network. Arkistoitu versio tallennettu . Viitattu 3.9.2016. (englanniksi)
  36. Gillette Fusion(TM) Advertising Debuts During Super Bowl XL; Super Bowl Sunday and Gillette Fusion: The Best a Man Can Get news.pg.com. 27.1.2006. Procter & Gamble. Arkistoitu versio tallennettu . Viitattu 3.9.2016. (englanniksi)
  37. a b Hall, Janet C.: United States District Court, District of Connecticut: Schick Manufacturing, Inc. v. The Gillette Company (PDF) ecf.ctd.uscourts.gov. 31.5.2005. Arkistoitu versio tallennettu . Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  38. Lusher, Adam: Gillette accused of taking too big a cut from its customers Telegraph.co.uk. 21.9.2003. Telegraph Media Group Limited. Arkistoitu versio tallennettu 1.9.2016. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  39. Hanlon, Mike: Truth in advertising Newatlas.com. 1.7.2006. Gizmag Pty Ltd. Arkistoitu versio tallennettu . Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  40. Poulter, Sean: Sharp practice? The razor heads that cost just 5p to make, but sell for £2.43 each Dailymail.co.uk. 8.7.2009. Associated Newspapers Ltd. Arkistoitu versio tallennettu . Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  41. Huge price-fixing fine is upheld The Connexion. 28.10.2016. Arkistoitu versio tallennettu 9.2.2017. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)
  42. 18 December 2014: Home and personal care products sold in supermarkets - The Autorité de la concurrence fines concerted practices between manufacturers a total of 345,2 € millions and 605,9 € millions on each market concerned (Lehdistötiedote päivitetty 27.10.2016) autoritedelaconcurrence.fr. 18.12.2014. Autorité de la concurrence. Arkistoitu versio tallennettu 9.2.2017. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.