Kruunukorkki
Kruunukorkki on metallinen pullonsulkija, jonka amerikkalainen keksijä William Painter patentoi vuonna 1892.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hiilidioksidipitoiset juomat olivat suosittuja jo 1880-luvulla, mutta hiilidioksidia sisältävien pullojen tiivis sulkeminen oli ongelmallista. Useimmat tuon ajan pullonsulkijoista olivat epäluotettavia ja vuotavia. Useimmat pullonsulkijoista myös pilasivat juoman joutuessaan kosketukseen juoman kanssa. William Painter kehitti pullonsulkijaongelman ratkaisuksi kruunukorkin vuonna 1891 ja sai sille vuotta myöhemmin patentin nro 468,258. Painterin kruunukorkki oli yksinkertainen, taloudellinen, kertakäyttöinen ja edullinen valmistaa. Tiiviste oli alun perin tehty korkista, jonka päällä käytettiin usein paperitiivistettä estämään juoman ja metallikorkin kosketus keskenään.[1]
Kruunukorkin nykyinen rakenne on samanlainen, ainoastaan korkin hampaiden määrä on vähentynyt 24:stä 21:een.[2] Tiivisteenä käytetyn korkkitiivisteen korvasi muovista tehty tiiviste vuonna 1968.[3] Suomessa korkkitiivisteestä siirryttiin muovitiivisteisiin 1970-luvun alussa. Kruunukorkkien metalli on joko käytetään galvanoitua tai maalattua rautapeltiä. Korkkeihin voidaan tehdä erilaisia painatuksia.[4]
Kruunukorkit ovat myös suosittuja keräilykohteita.[5]
Kruunukorkki Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kruunukorkki saapui Suomeen 1930-luvulla, mutta vasta vuoden 1977 alusta lähtien se on ollut markkinajohtajana olut- ja virvoitusjuomapulloissa. Tuolloin kotimaiset panimot tekivät yhteisen päätöksen kruunukorkkiin siirtymisestä.
Suomen ja myös Pohjoismaiden ainoa kruunukorkkeja valmistava tehdas on Hämeenlinnassa toimiva Finn-Korkki.[6][7] Yhtiö valmisti aiemmin kotimaan juomateollisuudelle korkit, mutta yhtiöiden siirtyessä ulkomaiseen omistukseen ne ovat alkaneet tuomaan korkkeja ulkomailta. Finn-Korkki tekee korkkeja enää Olville ja pienpanimoille muun tuotannon mennessä ulkomaille. Yhtiön tuotannosta menee ulkomaille noin 95 prosenttia, 40–50 maahan joista suurin osa on Euroopassa.[6] Toinen suomalainen valmistaja G. W. Sohlberg lopetti korkkituotantonsa vuonna 1996.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b William Painter – Crown Bottle Cap Lemelson-MIT Program. Viitattu 24.7.2020. (englanniksi)
- ↑ William Painter – Bottle Cap National Inventors Hall of Fame. Viitattu 24.7.2020. (englanniksi)
- ↑ History and Timeline – Crown has a long history of leading the industry with innovative packaging technology Crown Holdings, Inc.. Viitattu 24.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Crown Corks Astir Vitogiannis Bros S.A.. Viitattu 24.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Tanhuanpää, Asko: Suomalaisveljekset keräilleet korkkeja 25 vuotta – käsittämätön kokoelma! 12.7.2015. Iltalehti. Viitattu 26.7.2017.
- ↑ a b Simola, Katri: Irakiin pullonkorkkeja vievä yritys: "Meni hyvin, kunnes tuli Isis-ongelma" Yrittajat.fi. 26.12.2014. Arkistoitu 24.7.2020. Viitattu 24.7.2020.
- ↑ Kiiski, Timo: Maailman kriisit piinaavat suomalaisfirman bisneksiä: 7,8 miljoonaa korkkia piti hävittää sodan takia Iltalehti. 4.8.2018. Viitattu 24.7.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kruunukorkki Wikimedia Commonsissa
- How cork is made – material, making, history, used, processing, components, composition, structure, produc How Product are Made. Viitattu 24.7.2020. (englanniksi)