Gerhard Stöck

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Gerhard Stöck (oikealla) Berliinin olympialaisissa vuonna 1936.
Gerhard Stöck (oikealla) Berliinin olympialaisissa vuonna 1936.
Maa: Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Berliini 1936 keihäänheitto
Pronssia Pronssia Berliini 1936 kuulantyöntö
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Pariisi 1938 kuulantyöntö

Gerhard Stöck (28. heinäkuuta 1911 Schönlanke29. maaliskuuta 1985 Hampuri) oli saksalainen yleisurheilija, keihäänheiton olympiavoittaja Berliinissä 1936.

Stöck oli aloittanut keihäänheiton tosissaan 1931[1] ja harjoitteli erikoisella menetelmällä. Hän juoksi jopa 15 kilometrin lenkkejä yleensä Itämeren rantahietikolla heittäen keihästä edellään.[2] Vuosien 1934–1935 aikana Stöck seurasi tarkkaan Matti Järvistä filmaten hänen heittonsa ja opetteli saman tyylin.[2] Syksyllä 1935 Stöck heitti Helsingissä Saksan ennätyksen 73,96.[1]

Stöck oli monipuolinen urheilija, joka oli keihäänheiton ohella huipulla myös kuulantyönnössä ja piti hallussaan viisiottelun epävirallista maailmanennätystä.[3] Hän voitti kolme opiskelijoitten maailmanmestaruutta, 1936 keihäässä ja viisiottelussa, 1939 kuulassa.

Berliinin kisoissa Stöck osallistui aluksi kuulantyöntöön. Siinä hän oli kolmannella sijalla alusta loppuun asti ja teki parhaan tuloksensa 15,66 viimeisellään.[4]

Neljä päivää myöhemmin keihäänheitossa ennakkosuosikki oli Matti Järvinen, mutta tämä oli keskenkuntoinen loukkaantumisen jäljiltä, samoin kuin toinen kova suomalainen, Yrjö Nikkanen.[2] Stöck oli kilpailussa viidentenä neljän kierroksen jälkeen.[4] Adolf Hitlerin saapuessa stadionille Stöck heitti viidennen heittonsa, ainoan yli 70 metriä kantaneen.[2] Tulos oli 71,84 ja se riitti kultaan Nikkasen viedessä hopeaa ja Kalervo Toivosen pronssia. Matti Järvinen jäi viidenneksi.

Pariisin EM-kisoissa 1938 Stöck sai kuulassa hopeaa tuloksella 15,59. Keihäässä hän jäi seitsemänneksi.[5]

Toisen maailmansodan aikana Stöck palveli luutnanttina Wehrmachtissa ja oli mukana muun muassa Stalingradin taistelussa.

Gerhard Stöckin tytär Jutta Stöck juoksi 100 m aikaan 11,5 ja oli kahdesti EM-hopealla pikaviestissä.[1]

Ennätykset[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuula 16,49
  • Keihäs 73,96

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.
  2. a b c d Raevuori, Antero: Huippu-urheilun maailma, osa 1. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08689-4.
  3. Jukola, Martti: Huippu-urheilun historia. WSOY, 1956.
  4. a b Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilu 1936. Kopi-Jyvä Oy, 1988. ISBN 952-90042-0-6.
  5. Siukonen, Markku; Ahola, Matti: Suuri EM-kirja. Gummerus, 1990. ISBN 951-8920-11-7.