Jānis Lūsis
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Jānis Lūsis | |||
Maa:  Neuvostoliitto
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Mexico 1968 | keihäänheitto | |
 Hopeaa |
München 1972 | keihäänheitto | |
 Pronssia |
Tokio 1964 | keihäänheitto | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Belgrad 1962 | keihäänheitto | |
| Kultaa |
Budapest 1966 | keihäänheitto | |
| Kultaa |
Ateena 1969 | keihäänheitto | |
| Kultaa |
Helsinki 1971 | keihäänheitto | |
Jānis Lūsis (19. toukokuuta 1939 Jelgava, Latvia – 29. huhtikuuta 2020[1]) oli latvialainen keihäänheittäjä ja olympiavoittaja. Hän oli ensimmäinen neljä Euroopan-mestaruutta yhdessä lajissa voittanut yleisurheilija.
Lūsis edusti Neuvostoliittoa neljissä kesäolympialaisissa. Vuonna 1964 Tokiossa hän heitti pronssia tuloksella 80,57 m. Kultaa hän voitti Méxicossa 1968 tuloksella 90,10 m[2] ja hopeaa Münchenissä 1972 tuloksella 90,46 m häviten Klaus Wolfermannille kahden senttimetrin erolla. Montréalissa 1976 hän sijoittui kahdeksanneksi tuloksella 80,26 m.[3]
Euroopan mestaruuksia Lūsis voitti neljä kappaletta. Belgradissa 1962 hänen voittotuloksensa oli 82,04 m ja eroa hopeamitalisti Viktor Tsybulenkoon, hallitsevaan olympiavoittajaan jäi 4,12 metriä.[4] Budapestissa 1966 voittotulos oli 84,48 m ja eroa hopeamitalisti Władysław Nikiciukiin 2,72 metriä.[5] Ateenassa 1969 Lūsis heitti tuloksen 91,52 m ja voitti Pauli Nevalan 1,94 metrillä.[6] Neljäs mestaruus tuli Helsingistä 1971 tuloksella 90,68 m ja 5,38 metrin erolla maanmies Jānis Doninsiin.[7] Vielä Rooman EM-kilpailuissa 1974 Lūsis sijoittui kuudenneksi tuloksella 83,06 m, pronssimitalisti Terje Thorslundille 0,62 metriä hävinneenä.[8]
Lūsis heitti urallaan kaksi keihään maailmanennätystä: 91,98 metriä Saarijärvellä kesäkuussa 1968 sekä 93,80 metriä Tukholmassa heinäkuussa 1972.[9]
Lūsis oli siinä mielessä poikkeuksellinen tapaus huippukeihäänheittäjäksi, ettei hän koskaan kärsinyt leikkaushoitoa vaativista loukkaantumisista.
Urheilu-uransa jälkeen Lūsis toimi valmentajana. Hän oli naimisissa vuoden 1960 naisten keihään olympiavoittajan Elvīra Ozoliņan kanssa. Heidän poikansa Voldemārs Lūsis on myös keihäänheittäjä ja kilpaillut muun muassa 2000 ja 2004 olympialaisissa.
Lūsis kuoli 29. huhtikuuta 2020, 80-vuotiaana.[1][10]
Pisimmät heitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lähde: alltime-athletics.com[11]
- 93,80 (1) Tukholma 6. heinäkuuta 1972
- 91,98 (1) Saarijärvi 23. kesäkuuta 1968
- 91,52 (1) Ateena 19. syyskuuta 1969
- 91,38 (1) Podolsk 24. elokuuta 1972
- 91,32 (1) Leningrad 16. kesäkuuta 1973
- 91,10 (1) Leninakan 16. elokuuta 1968
- 91,06 (1) Riika 4. syyskuuta 1968
- 90,98 (1) Odessa 7. syyskuuta 1967
- 90,98 (1) Odessa 9. lokakuuta 1972
- 90,92 (1) Tampere 19. kesäkuuta 1968
- 90,76 (1) Oslo 3. heinäkuuta 1972
- 90,68 (1) Helsinki 11. elokuuta 1971 (EM-kisat)
- 90,56 (1) Tartto 25. elokuuta 1968
- 90,46 (2) München 3. syyskuuta 1972 (Olympiakisat)
- 90,32 (1) Riika 29. elokuuta 1968
- 90,10 (1) México 16. lokakuuta 1968 (Olympiakisat)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 473. IAAF, 2005. (englanniksi)
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 76, 86, 95, 111, 123. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
- Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 113–114. , 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b 1968 Olympic javelin champion Lusis dies worldathletics.org. 29.4.2020. Viitattu 29.4.2020.
- ↑ Wallechinsky, s. 113
- ↑ Wallechinsky, s. 114
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 76
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 86
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 95
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 111
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 123
- ↑ Butler, s. 473
- ↑ Keihäänheiton olympiavoittaja Janis Lusis on kuollut yle.fi. 29.4.2020. Viitattu 29.4.2020.
- ↑ Men's javelin - Old Specification www.alltime-athletics.com. Viitattu 1.5.2020.
| ||||||
| ||||||||||||||
