Genie
| Genie | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet |
Genie Wiley Susan Wiley |
| Syntynyt | 18. huhtikuuta 1957 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Vanhemmat |
Clark Wiley Irene Wiley |
| Sukulaiset | 3 isosisarusta |
Genie eli Susan Wiley (s. 18. huhtikuuta 1957 Los Angeles, Yhdysvallat) on 4. marraskuuta 1970 Los Angelesin esikaupungista Arcadiastalähde? löydetty lapsi, joka oli elänyt eristyksessä yli kymmenen vuotta. Hän herätti löytyessään paljon tieteellistä kiinnostusta, koska tutkijat halusivat selvittää, voisiko lapsi ja hänen kielitaitonsa kehittyä yhä normaalisti pitkän eristyksen jälkeenkin. Nimi "Genie" on pseudonyymi.[1]
Genien ollessa 20 kuukauden ikäinen hänen isänsä lukitsi hänet lastenhuoneeseen. Genie vietti päivänsä pottaan sidottuna ja yönsä katetussa pinnasängyssä. Kun lapsi piti ääntä, isä löi häntä. Kukaan perheenjäsenistä ei puhunut lapselle mitään, ja hän oli lähes koko vuorokauden ilman muiden seuraa. Kun Genie oli 13-vuotias, hänen äitinsä otti tytön mukaansa kaupungille. Äiti erehtyi etsimästään virastosta ja päätyi sosiaalivirastoon. Sen jälkeen Genie huostaanotettiin ja hän siirtyi asumaan lastensairaalaan.
Genien löytymisen jälkeen hän osallistui neljän vuoden ajan erilaisiin tutkimuksiin, kunnes tutkimusten rahoitus lopetettiin. Sen jälkeen hän asui useammassa sijaiskodissa. Vuonna 2000 hän asui kalifornialaisessa hoitokodissa ja oli oletettavasti yhä elossa vuonna 2016.
Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Genie syntyi 18. huhtikuuta 1957 neljäntenä lapsena Clark Wileyn ja tämän 20 vuotta nuoremman vaimon Irene Wileyn (o.s. Oglesby[1]) perheeseen. Äiti oli puolisokea ja isä perhettään kohtaan väkivaltainen. Isä ei pitänyt metelistä eikä alun perin ollut halunnut lapsia. Genien sisaruksista vanhin kuoli 2–3 kuukauden[2][3] ikäisenä laiminlyönnin seurauksena ja toiseksi vanhin jo synnytyksen aikana. Genien viisi vuotta vanhempi isoveli selvisi aikuisikäiseksi.[4]
Geniellä todettiin vauvana synnynnäinen lonkkanivelen sijoiltaanmeno, ja hän piti 4–11 kuukauden ikäisenä sitä korjaavaa lastaa. 14 kuukauden ikäisenä hän sairastui ja kävi välinpitämättömäksi. Lääkäri kertoi vanhemmille, että Genie saattoi olla älyllisesti jälkeenjäänyt, ja välinpitämättömyys olisi johtunut siitä.[5] Isä oli Genien kehitysvammasta varma ja uskoi, että se johtui lonkkaniveliä korjanneesta lastasta. Hänen uskomuksensa juontui myös osittain siitä, että Genie ei oppinut kävelemään saman ikäisenä kuin muut lapset.[3]
Clark Wileyn äiti kuoli tapaturmaisesti vuonna 1958, minkä jälkeen Wiley alkoi kärsiä mielenterveysongelmista.[1] Hän lukitsi Genien lopulta makuukammariin, jonka ikkunat oli peitetty verhoilla. Päivisin lapsi istui köytettynä potalla, kun taas useimmiksi öiksi hänet laitettiin katettuun pinnasänkyyn pakkopaitaan puettuna. Joka kerta kun Genie päästi ääniä, isä löi häntä. Genien kanssa hän hommunikoi vain haukkumalla ja murisemalla, ja esti myös äitiä ja isoveljeä puhumasta lapselle. Kotona ei ollut televisiota tai radiota, eikä isä sietänyt siellä muutakaan meteliä. Geniestä tulikin lähes täysin mykkä, eikä hän osannut kuin joitakin yksittäisiä sanoja[1]. Lasta hoitivat sekä äiti että isoveli, mutta he eivät saaneet viettää huoneessa kerralla muutamaa minuuttia kauempaa. Genien ruokavalio koostui maidosta, vauvanruoasta ja muroista.[4][3]
Genie löydettiin 13-vuotiaana, kun hänen äitinsä lähti miehensä luota ja otti hänet mukaansa. Tyttö painoi tuolloin 28 kilogrammaa ja oli noin 138 cm pitkä[3]. Äiti päätyi sokeille palveluja tarjoavaa virastoa etsiessään sosiaalitoimistoon, missä sosiaalityöntekijä arveli käytöksen ja ulkonäön perusteella Genien olevan autistinen kuusivuotias[1][4]. Kun todellinen ikä kävi selväksi, Genie vietiin lastensairaalaan ja vanhempia syytettiin lapsen kaltoinkohtelusta. Äidin syytteet hylättiin vuonna 1975 sen jälkeen, kun hänen asianajajansa esitti, että hän oli myös väkivallan uhri eikä ollut tarkoituksella kohdellut Genietä kaltoin. Isä tappoi itsensä ennen omaa oikeudenkäyntiään. Hänen itsemurhaviestissään luki "Maailma ei tule koskaan ymmärtämään"[1].[4]
Elämä huostaanoton jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teini-ikä ja Genielle tehdyt tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Geniestä tuli nopeasti tieteellisen kiinnostuksen kohde, koska tutkijat kokivat hänen tapauksensa olevan ainutlaatuinen tilaisuus tutkimukselle. Tutkijoita kiinnosti tietää, onko Genien kaltaisen laiminlyödyn ja eristyksissä eläneen lapsen mahdollista yhä kehittyä henkisesti, kunhan hänelle tarjottaisiin parempi oppimisympäristö.[4] Kielitieteilijät olivat puolestaan kiinnostuneita Genien kielenkehityksestä.[1]
Kun Genie huostaanotettiin, hän liikkui hieman kanin tavoin hypähdellen ja pysytteli hiljaa[1]. Hän alkoi saada opetusta perustaidoissa ja oppi nopeasti pukemaan vaatteet päälleen ja käyttämään vessaa. Lisäksi Genie oppi leikkimään, syömään ja kuuntelemaan musiikkia[1]. Hän puhui muutaman ensimmäisen kuukauden ajan yksittäisillä sanoilla ja oppi uutta sanastoa. Noin viiden kuukauden kuluttua sairaalaan tulostaan hän alkoi spontaanisti käyttää ympärillään kuulemiaan uusia sanoja[3]. Vuoden sisällä Genie alkoi myös ajoittain puhumaan kolmen ja neljän[3] sanan lauseita. Yrityksistä huolimatta Genie ei oppinut kielioppia.[4] Hän kuitenkin pärjäsi älykkyystesteissä hyvin, kommunikoi osin piirrustusten avulla ja osasi muodostaa niistä tarinoita.[1]
Psykologi James Kentistä tuli Genien kasvattivanhempi. Vuoden kuluttua Genielle ilmaantui ihottumaa. Hänen opettajansa Jean Butlerin mukaan kyseessä oli vihurirokko, minkä johdosta hän vei Genien kotiinsa eristyksiin. Myöhemmin väite osoittautui virheelliseksi. On epäselvää, miksi Butler eristi hänet. On muun muassa epäilty, että hän tahtoi tulla kuuluisaksi. Pian Genie ryhtyi asumaan Butlerin kotona, missä hän alkoi kätkeä tavaroita. Sittemmin Butler yritti laillistaa asemansa Genien kasvattivanhempana, mutta hakemus hylättiin.lähde?
Vuosien 1971–1975 välillä[4] Genie kasvoi terapeutti David Riglerin ohjauksessa ja Riglerin vaimosta Marilynistä tuli hänen opettajansa. Hänelle muun muassa opetettiin raivonhallintaa. Tuona aikana Genie kykeni myös käymään pienimuotoisia keskusteluja ajasta, jolloin häntä kohdeltiin kaltoin. Hän oppi Riglereillä viettäminään vuosina sekä puhuttua kieltä että viittomakieltä ja myös hymyilemään.lähde?
Genielle tehtyjen tutkimusten perusteella tutkijat arvelivat, että lapsen kyky oppia oman äidinkielensä kielioppi lakkasi 5–10 ikävuoden välillä[1]. Fromkin nostaa teorian tueksi esiin erään toisen kielestä eristyksissä eläneen lapsen tapauksen. Tämä lapsi oli löydetty jo 6-vuotiaana, ja hän oppi Geniestä eroten puhumaan jo kahden vuoden sisällä rakenteeltaan edistyneitä virkkeitä.[3] Vaikka Genie oli kehittynyt huomattavasti, hoitoa rahoittanut National Institute of Mental Health ei ollut enää täysin vakuuttunut siitä, että Genien hoito oli tieteellisesti merkittävä. Vuonna 1974 rahoitus lopetettiin.lähde?
Aikuisikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1975 Genie palasi takaisin äitinsä hoivaan, mutta äiti osoittautuikin kykenemättömäksi hoitamaan häntä. Genie asui sen jälkeen useammassa sijaiskodissa, joista osassa häntä kohdeltiin fyysisesti kaltoin. Kaltoinkohtelun seurauksena Genie taantui.[4]
Ainakin 1970-luvun loppupuolesta lähtien Genien hoitovastuussa on ollut Kalifornian osavaltio.[1] Vuoden 2000 tietojen mukaan Genie asuu eteläisessä Kaliforniassa eräässä hoitopaikassa. Ei ole täysin varmaa, onko hän yhä elossa,[4] joskin vuonna 2016 hänen uskottiin yhä elävän. Genien äiti kuoli vuonna 2003 ja isoveli vuonna 2011. Viimeisen kerran Genie ja veli olivat tavanneet vuonna 1982.[1]
Genien tapauksen pohjalta on tehty elokuva Häkkilintu vuonna 2001.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Starved, tortured, forgotten: Genie, the feral child who left a mark on researchers The Guardian. 14.7.2016. Viitattu 24.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Raised by a Tyrant, Suffering a Sibling's Abuse ABC News. 19.5.2008. Arkistoitu 14.9.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Fromkin, Victoria ym.: The Development of Language in Genie: a Case of Language Acquisition beyond the “Critical Period”. Brain and Language, 1974, nro 1, s. 81 - 107. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Genie www.britannica.com. 21.4.2024. Viitattu 24.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Curtiss, Susan, Fromkin, Victoria & Krashen, Stephen: Language Development in the Mature (Minor) Right Hemisphere. ITL: Review of Applied Linguistics, 1978. Artikkelin verkkoversio.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rolls, Geoff: Classic case studies in Psychology. Hodder Arnold, 2005. ISBN 0-340-88692-7. (englanniksi)
- Rymer, R.: Genie: a Scientific Tragedy. New York: HarperCollins, 1993. (englanniksi)
- Curtiss, Susan: Genie: A psycholinguistic Study of a modern-day "Wild Child". New York, San Francisco, London: Academic Press, 1977. (englanniksi)
| ||||||||||||||
