GM1-gangliosidoosi
GM1-gangliosidoosi on lysosomaalinen kertymäsairaus, joka tuhoaa aivojen ja selkäytimen hermosoluja. Sairaus voidaan jaotella oireiden alkamisiän perusteella kolmeen päätyyppiin. Tauti saattaa kuitenkin ilmetä sekamuotoisena, joten osa tutkijoista pitää GM1-gangliosidoosia tautikirjona eikä tiukasti kolmeen tyyppiin jaoteltavana sairautena.[1]
Päätyypit ja oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
GM1-gangliosidoosin vaikein muoto on sen tyyppi 1. Siinä oireet kehittyvät yleensä kuuden kuukauden ikään mennessä. Aluksi vauvan kehitys on vaikuttanut normaalilta, mutta kehitys alkaa sitten hidastua ja liikkumiseen käytettävät lihakset heikentyä. Jo opitut taidot taantuvat. Voimakkaille äänille voi kehittyä yliherkkyys. Ajan myötä ilmenee hepatosplenomegaliaa ja luuston poikkeavuuksia. Usein tyypin 1 GM1-gangliosidoosiin liittyy epileptisiä kohtauksia ja syvä kehitysvamma. Verkkokalvoissa voidaan usein nähdä kirsikanpunaiset laikut. Tyypin 1 GM1-gangliosidoosi saattaa johtaa sokeutumiseen. Muita mahdollisia oireita ovat karkeapiirteisiksi kuvatut kasvot, ikenien laajentuminen ja kardiomyopatia. Tyypin 1 GM1-gangliosidoosi johtaa yleensä kuolemaan varhaislapsuudessa.[1]
Myös tyypin 2 GM1-gangliosidoosissa kehitys vaikuttaa aluksi normaalilta. Oireet voivat alkaa noin puolentoista vuoden iässä (myöhäisen vauvaiän muoto) tai noin viiden vuoden iässä (juveniili muoto). Tyypin 2 GM1-gangliosidoosi aiheuttaa kehityksen taantuman eli opittujen taitojen menetyksen. Kuitenkaan verkkokalvojen kirsikanpunaisia laikkuja, kasvonpiirteiden karkeutta tai sisäelinten laajentumista ei yleensä todeta. Tyypin 2 GM1-gangliosidoosi etenee hitaammin kuin tyypin 1 tautimuoto. Myöhäisestä vauvaiän muodosta kärsivät kuolevat tyypillisesti lapsuuden keskivaiheissa, mutta juveniilista muodosta kärsivät saattavat selviytyä varhaiseen aikuisikään saakka.[1]
Tyypin 3 eli aikuisiän tai krooninen GM1-gangliosidoosi on lievin tautimuoto. Useimmilla oireet kehittyvät teini-iässä. Tyypillisiä piirteitä ovat dystonia ja selkärangan luustomuutokset. Elinajanodote vaihtelee.[1] Dystonia kehittyy vähitellen ja yleistyy. Se aiheuttaa kävelyn ja puheen häiriöitä. Puhehäiriöt voivat ilmetä esimerkiksi apraksiana, hyperkineettisenä dysartriana tai dysartrisena puhumattomuutena. Tyypin 3 GM1-gangliosidoosin alkuvaiheessa myös koreoatetoosia voi esiintyä. Tyypin 3 GM1-gangliosidoosin yhteydessä voi esiintyä lievä kehitysvamma. Monet potilaista ovat lyhytkasvuisia. Skolioosi ja lihaskontraktuuria kehittyy osalle potilaista.[2]
Syyt ja esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
GM1-gangliosidoosi johtuu GLB1-geenin mutaatioista. Geeni tuottaa normaalisti beta-galaktosidaasia, mutta GM1-gangliosidoosissa tämä prosessi häiriytyy ja aineenvaihduntatuotteita (gangliosidit) kertyy solujen lysosomeihin. Mitä enemmän beta-galaktosidaasin entsyymiaktiivisuudesta on jäljellä, sitä lievempinä oireet yleisesti ottaen ilmenevät. GM1-gangliosidoosilla on autosomaalinen, peittyvä periytymistapa.[1]
GM1-gangliosidoosia arvioidaan esiintyvän noin yhdellä 100 000 – 200 000:sta vastasyntyneestä. Tyypin 1 tautimuotoa on raportoitu yleisemmin kuin muita tautimuotoja. Tyypin 3 GM1-gangliosidoosista kärsivistä suurimmalla osalla on ollut japanilainen syntyperä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f GM1 gangliosidosis MedlinePlus Genetics, viitattu 21.7.2023
- ↑ GM1 gangliosidoosi tyyppi III Terveyskylä, viitattu 21.7.2023