GAM-87 Skybolt
Douglas GAM-87 Skybolt, alkuun AGM-48 (suom. Isku taivaalta/Salamanisku) oli yhdysvaltalainen, ALBM-tyyppinen ballistinen ydinohjus. Pommikoneesta (B-52, XB-70 Valkyrie, Avro Vulcan) laukaistavan ohjuksen W-59 ydinkärki oli 1.2 megatonnin (MT) tehoinen. Rakettimoottori oli kiinteätä ajoainetta (solid propellant fuel) käyttävä kaksivaiheinen, ja ohjuksen suunnistustapa perustui astroinertiaaliseen järjestelmään. Yksi Boeing B-52 Stratofortress kykeni kantamaan 4 kpl Skybolt-ohjuksia. Samaan aikaan tuo pommikone kykeni kuljettamaan samaa vastaavan määrän (4 kpl) raskaita strategisia megatonni-luokan (3,8 MT) ydinpommeja.[1]
GAM-87 Skybolt ei ollut koskaan aivan täysin onnistunut. Sen kantama oli noin 1 850 km (1 150 mailia). Ohjuksen omamassa oli 5 000 kg. Siihen aikaan (ennen vuotta 1960) ei ollut vielä olemassa pitkän matkan strategisia (ballistisia) ydinohjuksia, eikä varsinaisesti SLBM-ohjuksiakaan. Skybolt päätettiin lopulta hylätä, eikä ainuttakaan kappaletta saapunut valmistettavaksi tuotantoyksilönä. Koeyksilöitä valmistui 12 kappaletta.[2] Silloinen Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy päätti perua Skyboltien tuotanto-ohjelman vuonna 1962. Samaan aikaan tapahtui ohjuksen ensilaukaisu. Tuolloin puhuttiin jopa Skybolt-kriisistä.[3] Aseen kehittely päättyikin vuoteen 1964 mennessä. Samankaltaisen vastaavanlaisen perumisen joutui kokemaan myös SM-64 Navaho.
Skyboltin eli niin kutsutussa sateenkaari-koodistossa Blue Streakin, olisi pitänyt saapua brittien V-pommittajien käyttöön.[4] Britannia tilasi sitä 100 kappaleen verran vuonna 1960. Tuo tilaamiseen liittyvä kysymys oli vielä osin auki vuonna 1963. Blue Steel oli kymmenen vuoden verran käytössä, mutta sen ominaisuudet koettiin jokseenkin epätyydyttävinä. Esimerkiksi kantama oli kovin lyhyt, vain 150 mailia eli 240 km. Vuonna 1959 ensilaukaistu, ja 1960 käyttöön tullut North Americanin AGM-28 Hound Dog tuli varsin suurelta osin Skyboltin korvaajaksi Yhdysvalloissa. Britit päätyivät tilaamaan Polaris-ohjuksia, jotka laukaistaan ydinsukellusveneistä.[5] Lyhyen kantaman ilmasta-maahan ohjustyyppinä tuli vuodesta 1972 käyttöön Boeing AGM-69 SRAM, sen kehittely tapahtui alkaen vuodesta 1965.
.jpg)
XAGM-48A:n teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pituus: 11,66 m
- Evien väli/siipiväli: 1,68 m
- Rungon läpimitta: 0,89 m
- Omamassa: 5 000 kg
- Nopeus: 15 300 km/h – 9 500 mph (n. +9,5 Mach)
- Lakikorkeus: yli 480 km – yli 300 mailia
- Kantama: 1 850 km – 1 150 mailia
- Voimanlähde: Aerojet General, 2-vaiheinen, kiinteätä polttoainetta käyttävä raketti
- Taistelukärki: W-59 lämpöydinpommi (1,2 megatonnia)[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- https://fas.org/nuke/guide/usa/bomber/gam-87.htm
- http://www.astronautix.com/s/skyboltalbm.html
- https://www.travisheritagecenter.org/collections (Arkistoitu – Internet Archive)
- https://www.thisdayinaviation.com/tag/north-american-aviation-agm-28-hound-dog-alcm/
- https://www.globalsecurity.org/wmd/systems/gam-87.htm
- http://www.designation-systems.net/dusrm/m-48.html
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://www.thisdayinaviation.com/tag/north-american-aviation-agm-28-hound-dog-alcm/ Viitattu 13.8.2018.
- ↑ https://www.travisheritagecenter.org/collections (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 13.8.2018.
- ↑ https://fas.org/nuke/guide/usa/bomber/gam-87.htm Viitattu 13.8.2018.
- ↑ http://www.astronautix.com/s/skyboltalbm.html Viitattu 13.8.2018.
- ↑ https://www.globalsecurity.org/wmd/systems/gam-87.htm Viitattu 13.8.2018.
- ↑ http://www.designation-systems.net/dusrm/m-48.html Viitattu 13.8.2018.
