AGM-69 SRAM

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuvassa AGM-69A -hyökkäysohjusta lastataan B-1B -pommikoneeseen.

Boeing AGM-69 SRAM (Short Range Attack Missile, suom. lyhyen kantaman rynnäkköohjus) on yhdysvaltalainen ns. ensi-iskuun tarkoitettu strategisen luokan Stand-Off -tyyppinen hyökkäysase, vihollisen ilmapuolustuksen lamauttamista varten. Tämän ohjusaseen ensisijaisiksi maaleiksi soveltuivat tutka-asemat, ilmatorjunta-asemat kuten tykkipatterit ja it-ohjusasemat, sekä mahdollisesti myös lentokentät. AGM-69 SRAM:in kehittely alkoi vuoden 1963 jälkeen, jolloin edellisena vuonna hylätylle GAM-87 Skybolt (AGM-48):ille alettiin hakemaan korvaajaa. Vuonna 1964 aloitettiin varsinainen suunnittelu. Vuonna 1966 tapahtui tarkempi määritys, kehitysaskelien merkeissä.[1] Ensilaukaisu tapahtui 1969, ja käyttöönotto 1972.[2] Osiltaan AGM-69 SRAM korvasi myös AGM-28 Hound Dogin.[3]

Aseen kantaman maksimi oli 170-200 km. Matalalta tehdyn hyökkäyksen kantama oli vain noin 50-55 km. Enin nopeus oli 3.0 - 3.5 Machia. Suunnistustapa oli inertiasuunnistus, joskin tämä ohjus oli tutkakorkeusmittarilla varustettu.[4] Se antoi keskiosumapistearvioksi (CEP) 430 m. Ohjuksen omamassa oli 1 010 kg. Lockheedin valmistama SR-75 rakettimoottori oli kaksivaiheinen sekä kiinteätä polttoainetta käyttävä.[5] SRAM-ohjuksen taistelukärki oli W-69 -tyypin ydinkärki. Se oli kaksivalintainen: joko 17 kT tehoinen fissioräjähde (1st stage) tai 170 kT (joidenkin lähdeviitteiden mukaan 200 kT) tehoinen lämpöydinräjähde (2nd stage). Asetyyppinä Boeing AGM-69 SRAM poistettiin vasta vuonna 1993. Kaiken kaikkiaan 1 500 tuotantoyksilöä valmistettiin, näistä 1 100 varustettiin ydinkärjillä.[6]

Kuvan Boeing AGM-69 SRAM-ohjus White Sandsin ohjuskoealueella näyttelyssä.

Tämän ydinkärjellä varustetun hyökkäysohjuksen eräs huomattava käyttäjä oli 509. Bomb Wing, joka on sijoitettuna AFB Peaseen New Hampshiressa. AGM-69 SRAM oli eräs varsin merkittävä osa SAC:n eli Yhdysvaltain strategisten ilmavoimien aseistusta.[7] Yhdysvalloissa oli kolme eri konetyyppiä, jotka kykenivät kuljettamaan AGM-69 SRAM:in, ne ovat Boeing B-52 G/H Stratofortress, General Dynamics F-111A Aardvark, sekä Rockwell B-1B Lancer.[8]

Eräs Naton operaatiosuunnitelmista (OPLAN 10-1 & OPLAN 100-6) oli ydiniskujen tekeminen Suomeen, näissä lamautettaisiin lentokenttien toiminnat. Arviolta 21-23 ydinkärkeä oli tätä tarkoitusta varten varattuina. Tuolloin olisi 19 eri paikkakuntaa pommitettu ydinasein. Nuo maalituksen kohteet olivat hyvin korkealla prioriteetilla, eli suuressa vaarassa saada kokea ydinpommitushyökkäys ydinkriisin uhatessa.[9] Boeing AGM-69 SRAM olisi ollut näihin käyttötarkoituksiin, varsin hyvin soveltuva hyökkäysase.

Tämän ohjusasetyypin seuraaja on Boeing AGM-86 ALCM, Air Launched Cruise Missile, jonka lentotestit alkoivat vuonna 1976. Se on ollut käytössä alkaen vuodesta 1981.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.