Fridolf Höök
Fridolf Fabian Höök (ven. Фридольф Кириллович Гек, Fridolf Kirillovitš Gek; 30. joulukuuta 1836 Danskog, Tammisaari – heinäkuussa 1904 Vladivostok, Venäjä) oli suomalainen merikapteeni, valaanpyytäjä, tutkimusmatkailija, kansanperinteen kerääjä ja Amur-joen varteen Venäjän Kaukoitään vuonna 1868 perustetun suomalaisen siirtokunnan johtaja.[1][2][3]
Höökin vanhemmat olivat tullilaitoksen luutnantti Erik Höök (1792–1848) ja Ulrika Charlotta Sofia Aminoff (1806–1885). Hänen veljensä oli kanavainsinööri ja tunnettu karhunkaataja Berndt Höök. Fridolf Höök lähti merille jo 13-vuotiaana. Hän suoritti Turun merenkulkukoulussa perämiestutkinnon 1856 ja merikapteenin tutkinnon 1863. [3]
Keisari Aleksanteri II antoi 1860-luvulle julistuksen jossa luvattiin Amur-joen varrella sijaitseville alueille muuttaville suomalaisille uudisasukkaille verovapaus ja ilmaista viljelysmaata. Höökin johdolla perustettiin Amurinmaan yhtiö jonka tarkoituksena oli luoda Amurinmaalle suomalainen kommunistisia periaatteita noudattava utopiasiirtokunta. Höökin johtama 49 siirtolaisen joukko purjehti 1867–1868 Venäjän Kaukoitään ja he nousivat maihin Strelokissa joka sijaitsi Nahodkan ja Vladivostokin välisellä rannikolla. Siirtokunta hajosi kuitenkin jo muutaman vuoden jälkeen 1870-luvun alussa ja useimmat siirtolaiset palasivat Suomeen mutta siirtokunnan johtaja Höök jäi Venäjän Kaukoitään. Höök oli sittemmin Turussa toimineen Venäläis-suomalaisen valaanpyyntiyhtiön palveluksessa valaanpyytäjänä Venäjän Tyynenmeren rannikon vesillä ja hän kartoitti tässä tehtävässä samalla Kamtšatkan niemimaan ja Tšuktšien niemimaan rannikkoalueita. Höök toimi myös alueen kansanperinteen kerääjänä ja hänen keräämälleen esineistölle perustettiin oma osastonsa Vladivostokissa sijainneen Arsenjev-museon etnografiselle osastolle. [3] [1]
Höök ampui itsensä laivansa kajuutassa Vladivostokissa kesällä 1904. Hänet on haudattu Vladivostokiin ja hänen haudalleen pystytettiin vuonna 1990 muistopatsas Arsenjevin museon ja Höökin jälkeläisten toimesta. [3][1][2] Höökin mukaan on nimetty useita lahtia ja niemiä Kaukoidässä.[4] Hänen mukaansa on nimetty myös useita Škiper Gek (Шкипер Гек, ”Kippari Höök”) -nimisiä venäläisiä rahtilaivoja.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- F. H. B. Lagus : Amurinmaan retki: suomalainen kommunismin koe tositapausten mukaan. WSOY 1925
- Toivo Koivisto : Suomalaista sisua villissä idässä: Fridolf Höökin, suomalaisen valaanpyytäjän ja suuryrittäjän, merkilliset elämänvaiheet Itä-Aasiassa ja pohjoisilla merillä. Gummerus 1947
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Uppslagsverket Finland : Fridolf Höök (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Geni.com : Fridolf Fabian Höök
- ↑ a b c d Elämää ja kuolemaa taisteluhaudoissa, Savon Sanomat 3.8.2010 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Jarmo Nironen: Suomalainen idän valtias (Arkistoitu – Internet Archive) Venäjän Aika 2/2001. Viitattu 7.10.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heli Jormanainen, Suomalaiset lähtivät nälkävuosina Amurinmaalle etsimään onnea, mutta todellisuus rikkoi unelmat – Vladivostokissa elää yhä vapaan kippari Höökin muisto, Yle
| ||||||||||
