Freedy Kekäläinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Freedy Kekäläinen (30. tammikuuta 1904 Yhdysvallat22. heinäkuuta 1992 Helsinki[1]) oli suomalainen Etsivän keskuspoliisin ja Valtiollisen poliisin virkailija, joka toimi muun muassa Valpon valvontatoimiston päällikkönä.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikansuomalaiseen perheeseen syntynyt Kekäläinen saapui vanhempiensa mukana Suomeen jo alle vuoden ikäisenä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta lyseosta ja siirtyi varusmiespalveluksensa jälkeen 1924 Etsivän keskuspoliisin pääosastolle. Valvontatoimiston esittelijänä toiminut Kekäläinen opiskeli virkansa ohessa Helsingin yliopistossa valtio-oppia, sosiologiaa ja kriminologiaa. Hän oli perehtynyt salakirjoituksiin sekä käsialatutkimukseen ja asiakirjaväärennöksiin, joista Kekäläinen antoi lausuntoja myös tuomioistuimille tavallisiin rikosasioihin liittyen.[2]

Jatkosodan aikana hän oli salaisen Vapaus – Isänmaa – Aseveljeys -organisaation palkkalistoilla asiantuntijana.[3] Moskovan välirauhan jälkeen hän vastasi Valpon osalta Helsingin Lauttasaaressa marraskuussa 1944 ammutun venäläisen upseerin Ivan Belovin murhatutkimuksista.[4] Valvontatoimiston päälliköksi noussut Kekäläinen erotettiin Valpon palveluksesta kesällä 1945, jolloin hän siirtyi Matkaravinto Oy:n henkilöstöpäälliköksi.[2] Joulukuussa 1949 Kekäläinen ja Valpon entinen päällikkö Otto Brusiin saivat sakkotuomion virkavirheestä, kun eräs oululainen luutnantti oli keväällä 1945 pidätetty aiheettomasti Kekäläisen tiedonannon perusteella asekätkentään liittyen.[5]

Kekäläinen osallistui ahkerasti Valpoa käsittelevään julkiseen keskusteluun aina viimeisiin elinvuosiinsa saakka.[6] Esimerkiksi tammikuussa 1977 Uusi Maailma -lehdessä julkaistiin Kekäläisen avoin kirje toimittaja Olle Leinolle, jossa hän kiisti väitteet Martta Koskisen kidutuksesta.[7] Kekäläinen kuoli 88-vuotiaana heinäkuussa 1992. Hänet on haudattu Helsinkiin Malmin hautausmaalle.[1]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 Helsingin kaupunginteatterissa esitetyssä Matkalla Porkkalaan -näytelmässä Kekäläisen roolissa nähtiin Santeri Kinnunen.[8] Yle TV1:n vuonna 2015 tuottamassa televisiosarjassa Punainen kolmio häntä näytteli Jari Virman.[9]

Kekäläinen on myös yksi kirjailija Tapani Baggen rikosromaaneissa esiintyvän ylietsivä Väinö Mujusen esikuvista.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Freedy Kekäläinen 19.9.2015. BillionGraves. Viitattu 17.10.2018.
  2. a b Päivästä päivään. Helsingin Sanomat, 30.1.1964, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 17.10.2018.
  3. Rislakki, Jukka: Järjestö. Helsingin Sanomat, 29.1.1995, s. D5. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 17.10.2018.
  4. Niku, Risto: Kuka ampui kapteeni Ivan Belovin? : Suomen kaikkien aikojen tutkituin murhajuttu, s. 79. Helsinki: Edita, 2003. ISBN 951-37394-6-5.
  5. Kekäläinen ja Brusiin tuomittu virkavirheestä. Helsingin Sanomat, 10.12.1949, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 17.10.2018.
  6. Rislakki, Jukka: Maan alla : vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941–1944, s. 161. Helsinki: Love Kirjat, 1985. ISBN 951-83509-9-X.
  7. Huuska, Veikko: Viimeinen Suomessa teloitettu nainen - Martta Koskisen tarina Puheenvuoro. 9.6.2015. Uusi Suomi. Viitattu 17.10.2018.
  8. Kemppi, Eeva: Kiehtova murhamysteeri Tornin varjossa 7.4.2006. Turun Sanomat. Viitattu 17.10.2018.
  9. Suikkanen, Päivi: Kotikatsomo: Punainen kolmio 8.9.2015. Yle TV1. Viitattu 17.10.2018.
  10. Hämeenlinnan konnat ovat Tapani Baggen sydäntä lähellä 30.1.2013. Hämeen Sanomat. Viitattu 17.10.2018.