Grafologia

Benjamin Franklinin allekirjoitus.

Grafologia eli käsialantutkimus tarkoittaa 1900-luvun alusta peräisin olevaa ja projektiiviseen ilmaisuanalyysiin perustuvaa menetelmää ihmisen luonteenpiirteiden selvittämiseksi käsialasta. Se kehitettiin alkujaan psykologiseksi tutkimusmenetelmäksi, eikä sillä ole tekemistä ennustamisen tai mystiikan kanssa. Käsialan tutkimista harjoitetaan esimerkiksi persoonallisuuden, työtehtävään sopivuuden tai parisuhteen arviointia varten.

Useat skeptikot ja mekanisistisen tai kvantitatiivisen lähestymistavan omaksuneet tutkijat luokittelevatkin grafologian nykyisin näennäistieteeksi empiiristen ja tilastollisten todisteiden puuttumisen sekä taustalla olevan teorian epämääräisyyden ja tulkinnanvaraisuuden vuoksi. Tekniikkaa käytetään kuitenkin laajasti virallisissa ja epävirallisissa yhteyksissä eri puolilla maailmaa. Suomessa useimmat psykologit ovat yhtä mieltä siitä, ettei menetelmä empiirisesti toteennäyttämättömänä ole hyväksyttävä eikä käyttökelpoinen psykologisessa testauksessa. Grafologinen analyysi ei vallitsevan nykymääritelmän mukaan ole varsinainen psykologinen testi, sillä tutkittava tuotos ei perustu standardoituun ärsykeaineistoon, ellei sitten koulussa opittuja mallikirjaimia mielletä sellaiseksi. Ääritapauksissa grafologinen analyysi on rinnastettu suoraan astrologiaan, fysionomiaan ja frenologiaan. Aihetta koskeva alkuperäinen julkaisutieto on pääosin saksankielistä ja peräisin 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä, eikä niissä ole sovellettu tämänhetkiseen tieteenfilosofiseen ajatteluun kuuluvaa ilmiöiden kvantitatiivista tutkimusta.

Grafologia on käsitteellisesti eri asia kuin käsiala-analyysi, jota käytetään muun muassa rikostutkinnassa selvittämään, kuka on kirjoittanut tutkimuksen alaisen tekstinäytteen.

Käsialasta on yritetty tehdä päätelmiä jo ainakin antiikin Roomassa ja Kiinassa ajanlaskumme alussa. Kuitenkin varsinaisena ensimmäisenä grafologiatutkimuksena pidetään italialaisen Camillo Baldin (1537—1634) vuonna 1622 kirjoittamaa teosta Trattado come da una letterera missiva si conoscano la natura e qualita dello scriviente ("Tutkimus menetelmästä tunnistaa kirjoittajan luonteenlaatu hänen kirjoituksestaan").

Grafologisen analyysin teoriaa

Erilaisilla projektiivisuuteen perustuvilla teorioilla on psykologiassa pitkä perinne. Niitä kehiteltiin erityisesti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, ja ne perustuvat yleisellä tasolla ajatukseen, jonka mukaan henkilö ilmentää persoonallisuutensa tiedostumattomia ominaisuuksia myös kaikessa inhimillisessä toiminnassaan. Siitä johdettuna ajatellaan, että henkilö sijoittaa ulkopuolisesti analysoitavissa olevaan toimintaansa juuri omalle persoonallisuustyypilleen ominaisia toimintapiirteitä.

1900-luvun alkupuolella mm. saksalainen filosofi ja psykologi Ludwig Klages (1872-1952), psykologi Hans Jacoby sekä tšekkiläis-brittiläinen Robert Saudek (1880-1935) kehittelivät jo 1800-luvulla esiteltyjä psykologisia teorioita, joiden mukaan käsiala ilmaisee ihmisen persoonallisuutta samaan tapaan kuin vaikkapa ilmeet tai eleet. Tämä teoria perustui oletukseen ns. tahdottomista ilmaisuliikkeistä ja niiden välittymisestä kirjoittamiseen, sekä toisaalta näihin liikkeisiin liittyvästä alitajuisesta symboliikasta.

Esimerkkinä teoriaan liittyvästä perussymboliikasta Klages mainitsee sen, että ihmiset tyypillisesti pyrkivät assosioimaan sellaisia käsitteitä kuin "henki", "sielu" ja "korkeus" käytännön käsitteeseen kuten "ylös" tai "korkea", esimerkiksi käsitteissä "korkeatasoinen", "korkea ajattelu" ja "jumala on ylhäällä". Vastaavasti teorian mukaan esimerkiksi liike oikealle mielletään eteenpäin ja pois itsestä kulkevaksi liikkeeksi. Myös vaakatasoisella kirjoituspaperilla ihmiset mieltävät tällaisten suuntien olemassaolon. Näillä oletuksilla esimerkiksi kirjoitusrivin perusviivan yläpuolinen alue symboloi kirjoittajan aineettomia ja henkisiä ominaisuuksia ja alapuolinen alue puolestaan ruumiillisia ja vietillisiä piirteitä.

Klagesin teorian mukaan käsialasta voidaan päätellä kolme pääpiirrettä:

1. kirjoittajan yleiset taipumukset (onko hän esimerkiksi tunne- vai järki-ihminen, onko hänellä toimivaa tarmoa vai passiivista vastustuskykyä, missä määrin hän hillitsee itseään jne.)
2. hänen temperamenttinsa
3. hänen harrastuksensa ja päävaikuttimensa elämänkäytössä (onko kirjoittajalla henkisiä vai aineellisia taipumuksia, onko hän minäkeskeinen vai sosiaalinen jne.)

Grafologisen analyysin metodologia ei perustu yksittäisten käsialanpiirteiden mekanistiseen erottelemiseen, mittaamiseen ja pisteyttämiseen, vaan päinvastoin nimenomaan korostaa, ettei sellainen menetelmä ole käyttökelpoinen. Siinä korostetaan kokonaisuuden merkitystä enemmän kuin osiensa summana ja tulkitsijan intuitiota. Tällainen metodi on vastoin monien nykypsykologien näkemystä. Nykyaikaiset persoonallisuuden analysointiin käytettävät menetelmät perustuvat puolestaan nimenomaan käsitteiden mahdollisimman tarkkaan määrittelyyn ja erotteluun, tulosten pisteytykseen ja tilastolliseen päättelyyn.

Kritiikki

Grafologisen teorian paikkansapitävyyden ja toimivuuden tarkka osoittaminen on osoittautunut vaikeaksi ellei peräti mahdottomaksi. Tästä seuraa suurin osa sitä vastaan kohdistetusta kritiikistä. Epäilijät katsovat, että subjektiiviset kokemukset grafologisen analyysin toimivuudesta perustuvat niin sanottuun illusoriseen korrelaatioon eli kuviteltuun yhteyteen. Monet grafologit taas puolustautuvat sillä, että persoonallisuus- ja käyttäytymispsykologian kaltaisten jo sinänsä jokseenkin subjektiivisten ja epäeksaktien ilmiöiden tutkiminen empiiris-eksaktilla metodilla on hankalaa jo sen vuoksi, että tutkittavien suureiden (luonteenpiirteet) täsmällinen määrittely ja mittaaminen on vaikeaa tai miltei mahdotonta.

Grafologisia käsitteitä on myös helppo arvostella epämääräisiksi, subjektiivisiksi ja monitulkintaisiksi. Esimerkiksi Klagesin kuvaama piirre rytmi ja siihen olennaisesti liittyvä muototaso on eri asia kuin säännöllisyys, joka puolestaan on eri piirre kuin huolellisuus. Lisäksi Klages esittää erilaisille käsialassa havaittaville ominaisuuksille sekä positiivisen että negatiivisen tulkintamerkityksen, mikä on suoraviivaiseen ajatteluun tottuneille omiaan hämärtämään asiaa lisää.

Grafologian käyttö henkilö- ja soveltuvuusarviointitesteissä

Laissa yksityisyyden suojasta työelämässä todetaan (13 §), että "Työntekijää voidaan hänen suostumuksellaan testata henkilö- ja soveltuvuusarvioinnein työtehtävien hoidon edellytysten tai koulutus- ja muun ammatillisen kehittämisen tarpeen selvittämiseksi. Työnantajan on varmistettava, että testejä tehtäessä käytetään luotettavia testausmenetelmiä, niiden suorittajat ovat asiantuntevia ja testauksella saatavat tiedot ovat virheettömiä. Tietojen virheettömyyttä varmistettaessa on otettava huomioon testausmenetelmä ja sen luonne.

Työnantajan tai tämän osoittaman testaajan on työntekijän pyynnöstä annettava työntekijälle maksutta henkilö- tai soveltuvuusarvioinnissa annettu kirjallinen lausunto. Jos lausunto on annettu työnantajalle suullisena, työntekijän tulee saada selvitys lausunnon sisällöstä."

Lain perusteluissa mainitaan tähän pykälään liittyen, että "Kansainvälisen työjärjestön ILO:n ohjeissa todetaan, että grafologiset, astrologiset ja muut näihin verrattavat testit tulisi olla poissuljettuja työnantajan taholta esimerkiksi työhönottotilanteessa". Lisäksi todetaan muun muassa, että "testien tuloksista saatavan tiedon tulisi olla välittömästi työsuhteen kannalta tarpeellista. Tämä vaatimus jo osaltaan vaikuttaa sekä testien sisältöön että niiden laajuuteen. Kun työnantajan olisi päätyessään testauksen tarpeellisuuteen käytettävä vain luotettavia testausmenetelmiä, tulisi hänen selvittää tarjolla olevista vaihtoehdoista tarkoitukseen sopiva testimenetelmä ja testin suorittaja".

Lisäksi perustelussa todetaan, että työnantaja tai hänen edustajansa ei yleensä ole testimenetelmien asiantuntija, eikä käyttäytymistieteisiin liittyviltä testeiltä ei voida käytännössä vaatia täydellistä virheettömyyttä.

Kirjallisuutta

• Klages, Ludwig: Handschrift und Charakter. Gemeinverständlicher Abriss der graphologischen Technik. 1917.
• Jacoby, Hans: Handschrift und Sexualität. A. Marcus & E. Weber's Verlag, Berlin, 1932.
• Jacoby, Hans: Analysis of Handwriting: an introduction into scientific graphology. Allen & Unwin, 1939-1991.
• Pennanen, Leo: Käsiala kertoo. WSOY, 1945.
• Saudek, Robert: Psychology of Handwriting. Kessinger, 2003. ISBN 9780766139862
• Lindeman-Viitasalo, Marjaana (toim.): Toden näköiset harhat. Helsinki: Duodecim, 1995. ISBN 951-8917-70-1.
• Selin, Risto & Ollikainen, Marketta & Salmi, Ilpo V. (toim.): Paholaisen asianajajan paluu: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 63. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1997. ISBN 951-9269-88-6.
• Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Grafologia.

Aiheesta muualla

• Suomen Grafologinen Yhdistys ry.
• Grafologia, Skepsis r.y.
• Tero Asp, Jounin lappu, Suomen Kuvalehti 44/2003
• History, Graphology, British Institute of Graphologists. (englanniksi)
• Käsiala ja luonne I. Kirj. Jalmari Finne, Otava, 01.01.1920, nro 1, s. 70, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Käsiala ja luonne II. Kirj. Jalmari Finne, Otava, 01.02.1920, nro 2, s. 66, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Käsiala ja luonne III. Kirj. Jalmari Finne, Otava, 01.03.1920, nro 3, s. 52, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Käsiala ja luonne IV. Kirj. Jalmari Finne, Otava, 01.05.1920, nro 5, s. 62, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Käsiala ja luonne V. Kirj. Jalmari Finne, Otava, 01.06.1920, nro 6, s. 54, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot