Formula 2 Itävallan Grand Prix 2017

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Itävalta Formula 2 Itävallan Grand Prix 2017
5. osakilpailu 11 osakilpailusta kaudella 2017.
Circuit Red Bull Ring.svg
Päivämäärä 8. heinäkuuta 2017
Sijainti Spielberg, Itävalta
Rata Moottorirata
4,318 km
Lauantain kilpailu
Pituus 40 kierrosta
Sää Weather-clear.svg Aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja Monaco Charles Leclerc
Talli Prema Racing
Aika 1.13,396
Nopein kierros
Kuljettaja Japani Nobuharu Matsushita
Talli ART GP
Aika 1.15,854 (kierroksella 34)
Palkintokoroke
Ensimmäinen Monaco Charles Leclerc (Prema Racing)
Toinen Kanada Nicholas Latifi (DAMS)
Kolmas Italia Antonio Fuoco (Prema Racing)
Sunnuntain kilpailu
Pituus 28 kierrosta
Sää Weather-clear.svg Aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja {{{{{paalulta lähtijän maa genetiivissä2}}} lippu}} {{{paalulta lähtijä2}}}
Talli {{{paalulta lähtijän talli2}}}
Aika {{{paaluaika2}}}
Nopein kierros
Kuljettaja Venäjä Artjom Markelov
Talli Russian Time
Aika 1.16,119 (kierroksella 21)
Palkintokoroke
Ensimmäinen Venäjä Artjom Markelov (Russian Time)
Toinen Thaimaa Alexander Albon (ART Grand Prix)
Kolmas Britannian lippu Oliver Rowland (DAMS)

Formula 2 Itävallan Grand Prix 2017 oli Formula 2 -kauden 2017 viides osakilpailu, joka ajettiin 8.–9. heinäkuuta Red Bull Ringin moottoriradalla Itävallassa.

Raffaele Marciello teki paluun Trident-talliin, korvaten Rapaxille siirtyneen Sergio Canamasasin, joka puolestaan korvasi Johnny Cecotto, Jr.:n. Alexander Albon palasi yhden viikonlopun tauon jälkeen takaisin ART GP:n rattiin.

Aika-ajo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paalupaikalle ajoi viidennen kerran peräkkäin Charles Leclerc. Toiseksi ajoi Sérgio Sette Câmara, mutta hänet hylättiin liian vähäisen polttoaineen takia. Näin ollen toiseksi nousi Antonio Fuoco ja kolmanneksi Alexander Albon.

1. Kilpailu (Lauantain kilpailu, 40 kierrosta)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyck de Vries sammutti autonsa lämmittelykierroksella lähtöruutuun, ja joutui starttaamaan kilpailuun varikolta. De Vriesin lähtöruutu olisi ollut kuudes. Leclerc ampaisi paalupaikalta kärkeen, Fuoco toisena, Albon kolmantena ja Nobuharu Matsushita neljäntenä. Kierroksella 6 Norman Naton auto hyytyi radan varteen. Luca Ghiotto sammutti autonsa varikkosuoralle, pystyen kuitenkin palaamaan takaisin kilpailuun.

Leclerc piti kärkipaikkansa kilpailun loppuun asti, mutta kahdeksannesta ruudusta kilpailuun lähtenyt Nicholas Latifi nousi toiseksi. Fuoco oli maalissa kolmas. Oliver Rowland nousi neljänneksi. Alexander Albon oli viides ja Nobuharu Matsushita kuudes.

2. Kilpailu (Sunnuntain kilpailu, 28 kierrosta)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artjom Markelov lähti kilpailuun paalupaikalta. Toisesta ruudusta lähtenyt Ralph Boschung sammutti autonsa ruutuun, ja viimeisestä ruudusta lähtenyt Raffaele Marciello törmäsi häneen. Ensimmäisessä mutkassa Fuoco ja Matsushita osuivat ja Matsushita tippui viimeiseksi. Toisessa mutkassa Sean Gelael pyörähti, mutta pystyi jatkamaan matkaansa. Marciello joutui keskeyttämään ja turva-auto tuli radalle. Boschung onnistui jatkamaan matkaansa, mutta joutui myös myöhemmässä vaiheessa keskeyttämään kilpailunsa. Nabil Jeffri sammutti autonsa myös lähtöruudukkoon, mutta pääsi kuitenkin mukaan kilpailuun.

Neljän kierroksen jälkeen turva-auto kaartoi varikolle ja kilpailu jatkui Markelovin johtaessa, Albon toisena ja Rowland kolmantena. Fuoco yritti Rowlandista ohitusta mutkaan 3, mutta ei onnistunut. Siinä samassa Charles Leclerc osui Fuocon takapyörään pyörätäen radan sivuun ja keskeyttäen kilpailunsa. Virtuaalinen turva-auto tuli radalle. Sen jälkeen Nyck de Vries yritti ohittaa mutkassa 3, sekä Luca Ghioton, että Gustav Maljan - he menivät kolmerinnan mutkaan, jolloin Malja ja Ghiotto kolaroivat, ja Malja joutui käymään varikolla. Ghiotto pystyi pitämään de Vriesin takanaan.

Viimeisillä kierroksilla de Vries kolaroi Robert Vișoiun kanssa samassa mutkassa, ja molemmat joutuivat keskeyttämään. Artjom Markelov voitti, Alexander Albon oli toinen ja Oliver Rowland kolmas.

Sijoitukset GP-viikonlopun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Kuljettaja Talli Pisteet
1. Monaco Charles Leclerc Prema Powerteam 151
2. Iso-Britannia Oliver Rowland DAMS 102
3. Venäjä Artjom Markelov Russian Time 99
4. Kanada Nicholas Latifi DAMS 72
5. Italia Luca Ghiotto Russian Time 66
6. Japani Nobuharu Matsushita ART Grand Prix 62
7. Thaimaa Alexander Albon ART Grand Prix 59
8. Ranska Norman Nato Arden International 45
9. Alankomaat Nyck de Vries Rapax Team 45
10. Iso-Britannia Jordan King MP Motorsport 43
11. Ruotsi Gustav Malja Racing Engineering 28
12. Italia Antonio Fuoco Prema Powerteam 23
13. Venezuela Johnny Cecotto, Jr. Rapax Team 16
14. Sveitsi Ralph Boschung Campos Racing 11
15. Venäjä Sergei Sirotkin ART Grand Prix 9
16. Espanja Sergio Canamasas Trident Racing / Rapax Team 3
17. Indonesia Sean Gelael Arden International 1
18. Brasilia Sérgio Sette Câmara MP Motorsport 0
19. Romania Robert Vișoiu Campos Racing 0
20. Sveitsi Louis Delétraz Racing Engineering 0
21. Malesia Nabil Jeffri Trident Racing 0
22. Espanja Roberto Merhi Campos Racing 0
23. Monaco Stefano Coletti Campos Racing 0
24. Italia Raffaele Marciello Trident Racing 0

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]