Finnwatch

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
FinnWatch
Perustettu 2009
Hallituksen puheenjohtaja Janne Ronkainen
Aiheesta muualla
Finnwatch.org

Finnwatch ry on yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva yhdistys, joka pyrkii edistämään ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti vastuullista liiketoimintaa vaikuttamalla yrityksiin, talouden sääntelyyn ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Finnwatchin taustalla on joukko suomalaisia AY-, kehitys- ja ympäristöjärjestöjä.

Finnwatch tarkkailee suomalaisten ja Suomeen vahvasti sidoksissa olevien yritysten toiminnan vaikutuksia kehitysmaissa. Järjestö osallistuu selvitystensä pohjalta yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä pyrkii vaikuttamaan Suomen ja EU:n yritysvastuupolitiikkaan. Järjestö on selvityksissään ottanut kantaa mm. osinkoverotukseen sekä verosuunnitteluun.

Finnwatch aloitti toimintansa 1. lokakuuta 2002 eräiden kansalaisjärjestöjen ja ammattiyhdistysliikkeen yhteistyöhankkeena.[1] Se rekisteröityi 2009 erilliseksi yhdistykseksi, joka aloitti itsenäisen toimintansa syksyllä 2010.

Finnwatchin hallituksen puheenjohtaja on SASK:n toiminnanjohtaja Janne Ronkainen ja toiminnanjohtaja Sonja Finér. Ronkaisen johtamassa SASK:ssa jäsenenä ovat 38 suomalaista ammattiliittoa sekä ammattiliittojen keskusliitot SAK ja STTK.

Sipilän hallitus lakkautti 2015 järjestön kehitysyhteistyövaroista maksetun viestintä- ja globaalikasvatustuen, jota se oli saanut 50 000–60 000 euroa vuodessa. Lisäksi sen jäsenjärjestöjen tukia leikattiin 30–40 prosenttia.[2] Käytännössä järjestö sai kuitenkin Sipilän hallituksen aikana (2015-2018) edelleen Ulkoministeriön tukea n. 588 000 euroa.[3]

Jäsenjärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuja ja tutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnwatchin mukaan kansalaisten ja kuntalaisten tulee vaatia valtion ja kotikuntiensa päättäjiltä verovastuullisia ja taloudellisesti avoimia julkisia hankintoja. [4]

Mehiläinen, Terveystalo, Attendo ja veroparatiisit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveydenhoitoalan yritysten verojärjestelyt herättivät vuosina 2012 ja 2013 paljon huomiota suomalaisessa mediassa. Finnwatch raportin mukaan Mehiläinen ja Terveystalo siirsivät voittojaan ulkomaille lainoilla, joita ne ottivat samaan konserniin kuuluvilta ulkomaisilta yhtiöiltä. Voitot päätyivät alhaisen verotuksen maihin rekisteröityneisiin yhtiöihin, jotka saivat Suomen tytäryhtiöiltä merkittäviä korkotuloja.[5]

Attendo on Suomen ja Pohjoismaiden suurin yksityinen sosiaali- ja terveyspalvelualan konserni. Konsernin pääkonttori on Tukholmassa. Konsernin liikevaihto oli vuonna 2012 Suomessa 325 miljoonaa euroa. Varsinainen liiketoiminta on ollut joka vuosi voitollista. Rahoituskulut vetivät Suomen Attendon tuloksen tappiolle. Attendon lääkärit säästivät Suomessa veroissa yhtiön verosuunnittelun kautta tyypillisesti 100 000 euroa veroissa ja eläkemaksuissa kolmessa vuodessa.[6]

Andy Hall[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkija Andy Hall teki vuoden 2012 lopussa järjestön tilauksesta tutkimusta ananasmehutiivistettä valmistavan Natural Fruit -yhtiön työntekijöiden oloista. Tammikuussa 2013 tutkimuksesta julkaistiin raportti, jonka mukaan Pirkka-, Rainbow- ja Eldorado-ananasmehujen taustalla oli pakkotyövoiman käyttöä.[7]. Hallia vastaan nostettiin yli seitsemän miljoonan euron korvausvaatimukset sisältävät kanteet Thaimaassa.[8] Hän sai syyskuussa 2016 kahden, toisen lähteen mukaan kolmen, vuoden ehdollisen tuomion ja sakot yhtiön maineen loukkaamisesta ja aikoo valittaa tuomiosta[9][10].

Thaimaan korkein oikeus vahvisti marraskuussa 2016 alempien tuomioistuinten vapauttavan päätöksen toisesta Hallia vastaan Natural Fruit -yhtiön nosttamasta kunnianloukkaussyytteestä, joka koski Hallin Maynmarissa antamaa haastattelua. Päätöksen mukaan korkeimmalla oikeudella ei ole tuomiovaltaa Myanmarissa tehdystä haastattelusta nostettuun syytteeseen. Tuomioistuimen mukaan poliisin tutkinnassa ilmeni väärinkäytöksiä.[10]

#430miljoonaa -kampanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2020 Finnwatch julkaisi #430miljoonaa -nimisen kampanjan, jonka tarkoituksena oli tuoda esiin sekä estää verosuunnittelua. Kampanjan nimi tulee järjestön arvioimasta 430 miljoonan euron veromenetyksestä, joka on verovälttelyn seurausta.

Kampanja sai voimakasta kritiikkiä erityisesti yrittäjiltä, yrittäjäjärjestöiltä sekä mm. Keskuskauppakamarilta ja aikaan sai mm. boikotteja kampanjaa tukeneita järjestöjä kohtaan. Kampanjaa syytettiin mm. yritysten leimaamisesta verovälttelijöiksi ja sen todellisen agendan väitettiin olleen verojen korottaminen. [11] Myös veroasiantuntijat ovat kritisoineet kampanjaa ja sitä on nimitetty mm. "veropornoksi".[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]