Finmar-Pemar

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Finmar-Pemarin logo.

Finmar-Pemar oli turkulaisen Tauno Viljasen perustama veneveistämö, joka toimi 1950-luvun lopusta 1980-luvun alkuun.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tauno Viljanen oli aiemmin myynyt Oy Ulkoiluaitta-Friluftsboden Ab -nimisen yrityksensä kautta Turun Veneveistämön valmistamia veneitä. Myöhemmin hän perusti yhtiökumppaniensa kanssa Venetukku Oy-nimisen veneiden suunnittelu- ja markkinointiyhtiön, joka teetti veneet alihankkijoilla. Mallisto kantoi nimeä Finmar. Mallit kehitettiin Naantalissa yhtiön muottipajalla. Tauno Viljanen osti 1950-luvun lopulla yhtiökumppaninsa pois Venetukusta ja hankki lisäksi 1962 Väinö Vainiolta Pemarin puuveneveistämön Paimiosta.[1]

Moottoriveneharrastus eteni 1970-luvun alkuun asti ennennäkemättömällä tavalla. Finmar-Pemarille oli rakennettu uutta valmistustilaa sekä Vampulaan että Turkuun. Halleja oli yhteensä viitisen tuhatta neliötä. Lisäksi yhtiöllä oli telakka Turun Hirvensalossa. Vuoden 1973 öljykriisin jälkeen moottoriveneiden kysyntä vähentyi dramaattisesti polttoaineen kallistumisen seurauksena. Finmar-Pemar liitti valmistusohjelmaansa sekä purjeveneitä että moottoripursia. Yhtiö solmi valmistussopimuksen Nauticat-moottoripursien suunnittelijan Vilho Aarnipalon kanssa. Asiasta syntyi oikeudellinen riita Nauticat-venettä tuolloin valmistaneen Siltala Yachts Oy:n kanssa ja Finmar Nauticat -mallin nimi poistettiin käytöstä.[1]

Tauno Viljanen möi verovelkojen takia Finmar-Pemarin Oy Hans Palsbolle 1980-luvun alussa ja myöhemmin Finmar-Pemar siirtyi edelleen Siltala Yachtsin omistukseen. Finmar-Pemarin tarina itsenäisenä veneveistämönä päättyi. Osa Finmar-malliston valmistusoikeuksista ja muoteista jäi Tauno Viljasen omistukseen ja joitakin siirtyi muille veneveistämöille, kuten esim. Bella-Veneet Oy:lle.

Finmar-Pemar on valmistanut kolme Suomen tasavallan presidentin käyttöön tullutta Kultaranta-venettä.

Mallisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suuronen Seppo: Venealan veteraanit 2. Tauno Viljanen. Vene, 1985, nro 2, s. 66-74. Helsinki: Lehtimiehet Oy.