Final Fight 3

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Final Fight 3
Finalfight3.jpg
Kehittäjä Capcom
Julkaisija Capcom
Tuottaja Tokuro Fujiwara
Pelisarja Final Fight
Julkaisupäivä Japanin lippu 22. joulukuuta 1995
Yhdysvaltain lippu tammikuu 1996
Euroopan unionin lippu 13. maaliskuuta 1996
Lajityyppi Beat 'em up
Pelimuoto yksinpeli, kaksinpeli
Ikäluokitus ESRB: T
PEGI: 12
Alusta Super Nintendo
Virtual Console
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Final Fight 3 on vuoden 1995 joulukuussa julkaistu tappelupeli. Capcomin kehittämä peli julkaistiin vain Super Nintendolle. Japanissa peli tunnetaan nimellä Final Fight Tough.[1]

Peli julkaistiin myöhemmin Wiille Virtual Consolen kautta aluksi Japanissa joulukuussa 2009 ja Euroopassa helmikuussa 2010.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mad Gear rikosorganisaation hajottua täysin jäljelle jääneet rikolliset jäivät tappelemaan Metro Cityn alueista. Skull Cross nousi jengisodan jälkeen johtavaksi katujengiksi Metro Cityssä. Guyn palattua Metro Cityyn harjoittelureissultaan pormestari Haggarin luokse, Skull Cross jengi on aloittanut mellakan kaupungissa. Haggar lähtee Guyn, etsivä Lucian ja yllättäen paikalle ilmestyneen katutappelijan Deanin kanssa estämään Skull Cross jengiä tekemästä enempää tuhoa.

Pelattavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelissä on neljä hahmoa valittavana; alkuperäisten Haggarin ja Guyn lisäksi pelissä on kaksi uutta hahmoa, Lucia ja Dean. Edellisten pelien tavoin hahmoilla on omat erityisliikkeet, sekä vahvuudet ja heikkoudet. Uutena ominaisuutena hahmot saivat uusia hyökkäys ja niskalenkki liikkeitä, sekä erityisesti Street Fighter peleistä tuttuja comboja. Liikettä varten kuvaruudun alalaidassa on combomittari, joka täyttyy pisteiden myötä. Mikäli liikettä ei käytä ollenkaan mittari tyhjenee automaattisesti itsekseen. Se myös tyhjenee myös käytön myötä.

Normaalin yksin- ja kaksinpelin lisäksi pelaaja voi pelata tietokoneen kanssa pelin läpi. Mukana on myös edellisten versioiden tavoin energiaa ja pisteitä lisääviä esineitä, jotka useimmiten ovat tynnyreiden ja laatikoiden sisällä. Myös eri aseita voi saada haltuunsa, joko maasta tai lyömällä esimerkiksi puukkoa pitävää roistoa.

Edeltäjiensä tavoin pelissä on yhteensä kuusi tasoa ja kaksi bonus tasoa. Pelin lopputekstit puolestaan määräytyvät valitun hahmon mukaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Final Fight 3 for SNES (1995) Mobygames Viitattu 1.1.2011 (englanniksi)